Tunteet kertoo sisällämme mylläävästä olotilasta ja siitä olemmeko oikealla tiellä vai pitääkö suunta muuttaa. Entä jos emme saa kosketusta tunteisiimme? Millaisena näyttäydymme ulkopuolisen silmin ja mitä se tarkoittaa sisällämme? Miksi tunteet ovat tärkeitä?
Kun tunnet olosi vihaiseksi, mitä teet? Olemme oppineet ilmaisemaan vihaa pinnallisesti ja tuomitsevasti, muita syytellen. Jos opit ilmaisemaan vihaasi perusteellisesti, toimit puolestaan vastuullisesti ja toisia ihmiä kunnioittaen. Sitä varten on kuitenkin opeteltava uusi tapa suhtautua vihaan.
Puolustautuminen, vetäytyminen ja hyökkääminen ovat niitä yleisiä toimintatapoja, joihin turvaudumme kun meitä tuomitaan tai arvostellaan. Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus eli nonviolent communication (NVC) on edesmenneen psykologian professori Marshall B. Rosenberg kehittämä malli, jonka avulla pystymme säilyttämään mielenrauhamme myös riitatilanteissa. Osa 2. tunnista ja ilmaise.
Puolustautuminen, vetäytyminen ja hyökkääminen ovat niitä yleisiä toimintatapoja, joihin turvaudumme kun meitä tuomitaan tai arvostellaan. Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus eli nonviolent communication (NVC) on edesmenneen psykologian professori Marshall B. Rosenberg kehittämä malli, jonka avulla pystymme säilyttämään mielenrauhamme myös riitatilanteissa. Osa 2. tarpeet tunteiden taustalla.
Tapojen, ajattelun tai elämäntapojen muuttaminen on pitkä prosessi, johon kuuluu sekä onnistumisia, että epäonnistumisia. Onnistumisesta tulee todennäköisempää, kun tiedämme, mitkä seikat tukevat muutoksessa onnistumista. Yksi osa onnistunutta elämänmuutosprosessia on tunteet.
Kiltit ihmiset kokevat herkästi syyllisyyttä, jos he eivät aina miellytä muita ihmisiä. Omista tarpeista huolehtiminen ja rajojen asettaminen voi olla vaikeaa. Syyllisyyttä ruokkiva kulttuurimme lisää miellyttämiseen taipuvaisten ihmisten turhaa syyllisyyttä. Voimme kuitenkin vapautua turhasta syyllisyydestä lempeästi, itseämme kunnioittaen samalla tavalla kuin kunnioitamme muita ihmisiä.
Rosen-terapia on lempeä kehollinen hoitomenetelmä, joka yhdistää kosketus- ja keskustelutyöskentelyä tavoitteenaan auttaa ihmistä vapauttamaan kehossa olevia jännityksiä ja tunneperäisiä tukoksia. Menetelmän kehitti saksalaissyntyinen fysioterapeutti Marion Rosen (1914-2012), joka työskennellessään fysioterapeuttina havaitsi lihasjännitysten ja tunteiden välisen vahvan yhteyden. Yli 50 vuoden kokemuksensa pohjalta hän kehitti lempeän lähestymistavan, joka auttaa ihmisiä pääsemään kosketuksiin tukahdutettujen tunteiden ja kokemusten kanssa.
Rosen-terapiassa terapeutti käyttää lempeitä, vastaanottavia kosketustapoja tunnistaakseen kehossa olevia jännitysalueita, jotka usein liittyvät tiedostamattomiin tunnemalleihin, torjuttuihin muistoihin tai lapsuuden kokemuksiin. Terapeutin kädet pysähtyvät jännittyneisiin alueisiin, odottaen kunnes keho alkaa rentoutua. Samalla terapeutti on sanallisessa vuorovaikutuksessa, mikä syventää asiakkaan tietoisuutta siitä, mitä kehossa tapahtuu.
Hoito tapahtuu hoitopöydällä asiakkaan maatessa kevyesti puettuna. Terapiasessio kestää yleensä 60-75 minuuttia, ja hoitojakson pituus vaihtelee yksilöllisesti. Rosen-terapiassa ei manipuloida lihaksia kuten perinteisessä hieronnassa, vaan menetelmä perustuu läsnäolevaan, tietoiseen kosketukseen ja kehon viestien tarkkaan kuunteluun.
Rosen-terapia voi auttaa monenlaisissa tilanteissa, kuten kroonisissa kivuissa, stressiperäisissä vaivoissa, traumoista toipumisessa ja tunnelukoissa. Monet kokevat hyötyvänsä myös henkisen kasvun välineenä, sillä menetelmä lisää itsetuntemusta ja kehollista tietoisuutta. Hoito voi edistää psyykkistä joustavuutta, helpottaa tunteiden ilmaisua, parantaa ryhtiä ja hengitystä sekä lisätä elinvoimaa ja läsnäolon tunnetta.
Tämä terapiamuoto soveltuu etenkin niille, jotka kokevat pelkkään keskusteluun perustuvat terapiamuodot haastaviksi. Menetelmä on hellävarainen, mutta voi nostaa pintaan voimakkaitakin tunteita, joten se ei aina sovellu akuuteissa kriisitilanteissa oleville tai vaikeasti traumatisoituneille ilman muuta tukea.
Lisätietoja menetelmästä; Suomen Rosen-terapeutit ry,
Tunnetaito on kyky havaita ja tiedostaa omia tunteitaan, sitä voisi myös kuvata sanalla tunneälykkyys. Tunneälykkyyttä voi harjoittaa monella tapaa ja samalla tiedostaa kuka on, mitä tekee, miksi tekee ja miten toimii käsillä olevan tilanteen kohdalla. Tunnetaito edesauttaa pääsemään oman elämäntarkoituksensa ja viisautensa lähteelle.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 1. Alistuminen.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 2. Emotionaalinen estyneisyys.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 3. Epäonnistuminen.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 4. Hylkääminen.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 5. Hyväksynnän haku.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 6. Kaltoin kohtelu.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 7. Oikeutus.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 8. Pessimistisyys.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 9. Kietoutuneisuus.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 10. Rankaisevaisuus.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 11. Riippuvuus.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 12. Riittämätön itsekontrolli.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 13. Suojattomuus.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 14. Tunnevaje.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 14. Uhrautuminen.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 16. Ulkopuolisuus.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 17. Vaativuus.
Jokaisella on omat tapansa tuntea, kokea ja reagoida. Toisinaan erilaiset pelot tai huolet pakottavat kätkemään omat tunteemme ja ongelmamme. Tunnistatko omat tunnelukkosi? Osa 18. Vajavuus.
Joistakin ihmisistä saa vaikutelman, että he ovat täysin tunteidensa vietävissä. Toiset taas ovat niin järjen pauloissa, etteivät he ole terveellä tavalla yhteydessä edes perustunteisiin. Voit kysyä itseltäsi, milloin viimeksi tunsit surua, iloa, pelkoa ja vihaa – siis perustunteita, joita jokaisen ihmisen tulisi tuntea melko usein.
Tieteellisen määritelmän mukaan emootio on ”kompleksinen psykologinen tila”. Tunne on subjektiivinen kokemus: sillä on fysiologinen vaste, ja se laukaisee käyttäytymisen tai muun ilmaisuvoimainen vasteen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen kokee tunteita sekä eri tavalla (subjektiivisesti), että samalla tavalla (fysiologisesti). Tunteet näkyvät päällepäin esimerkiksi kasvojen makro- ja mikroilmeinä, ihokarvojen kohoamisena, punastumisena, kiihottumisena, tai vaikka pulssin kiihtymisenä.
Paljon kärsinyt oppii karttamaan tunteitaan ja omaan kärsimykseen reagoidaan kuin uhkaan; sitä vihataan ja vältellään. Kärsimyksen kanssa kannattaa kaikesta huolimatta ystävystyä. jolloin elämämme muuttuu vapaamaksi. Jos pyrimme tukahduttamaan tai torjumaan epämieluisia tunteita, ne vahvistuvat. Hyväksyessämme tunteemme, tulemme vapaiksi.
Tunteita ei pidä eikä voi hallita, mutta voimme ystävystä ja opetella ymmärtämään niiden viestiä. Tietämällä oman tunnetyyppisi (älyllinen, empaattinen, vahva kivi, intoilija), saat työkaluja tilanteisiin, jotka hankaloittavat elämääsi.
Järki ja tunne on historian saatossa asetettu keinotekoisesti vastakkain. Toiset kuuntelevat - vain ja ainoastaan - järjen ääntä ja tukahduttavat tunteensa, jonka seurauksena ihmisestä tulee helposti "kylmä". Tunnepuoltaan yksinomaan kuuntelevat joutuvat taas helposti mukaan tunnevirtaan, jolloin ihminen on varsinainen "haihahtelija". Jokapäiväisessä elämässä tarvitaan molempia osia, sekä tunteita että järkeä ja niille molemmille on suurta käyttöä myös henkisessä kasvussamme.
Elina Kauppila tunnetaan tunne- ja vuorovaikutuskouluttajana. Hän on mindfulness MSBR-ohjaaja ja valtuutettu Toimiva Perhe- ja Toimiva vuorovaikutus-ohjaaja. Kauppila on kehittänyt Huomaa hetki -menetelmän, joka ohjaa vanhempaa toimimaan rakentavasti stressaavissa tilanteissa pienten lasten kanssa. Sellaisia ovat esimerkiksi siirtymätilanteet, pukeutuminen, hampaiden pesu, ruokailu, kotityöt, nukkumaanmeno tai kieltäminen. Pettymysten sietämisen opettaminen voi olla vaikeaa vanhemmalle, samoin sisarusten välisten ristiriitojen käsittely. Kirja tuo käytännönläheistä apua tällaisiin tilanteisiin.
Lapsi huutaa ja makaa lattialla, äidin pinnaa kiristää, stressitaso molemmilla on pilvissä. Samasta asiasta väännetään sadatta kertaa. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Elina Kauppilan kehittämä HETKI-metodi opastaa ristiriitatilanteiden käsittelyssä. Nimi muodostuu viiden käskysanan alkukirjaimista; huomaa, erota, tunne, kuuntele, ilmaise. Metodista on aitoa hyötyä lasten kasvatuksessa.
Kun lähdetään tutkimaan tunnetasoa, ensimmäinen havainto tehdään ymmärtäessä, ettei siellä sisällä ole mitään, mitä juoksisi pakoon. Tunnetiloja ei tarvitse juosta pakoon. Tunteet nousevat ja saattavat vaikuttaa ahdistavilta, pelottavilta ja suurilta, jos on tottunut välttämään niitä vuosikausia.