Vihalta on vaikea välttyä, mutta sitä ei ole pakko ilmaista pinnallisesti

Kun tunnet olosi vihaiseksi, mitä teet? Olemme oppineet ilmaisemaan vihaa pinnallisesti ja tuomitsevasti, muita syytellen. Jos opit ilmaisemaan vihaasi perusteellisesti, toimit puolestaan vastuullisesti ja toisia ihmiä kunnioittaen. Sitä varten on kuitenkin opeteltava uusi tapa suhtautua vihaan.

Vihan perusteellinen ilmaiseminen on asenne, opittu toimintamalli ja muita ihmisiä kunnioittava tapa ratkoa tyydyttymättä jääneitä tarpeitamme. Se edellyttää itsetuntemusta ja kärsivällisyyttä opetella uudenlainen toimintamalli haastavien tunteiden ratkaisemiseksi.

Jotta pääsemme pinnallisesta vihan ilmaisemisesta, meidän tulisi tunnistaa omia tunteitamme ja niiden taustalla vaikuttavia tarpeita. Tuomitsevista ajatuksista on luovuttava. On opittava pysähtymään, hengittelemään rauhassa ja ottamaan aikalisiä. Ne kuuluvat vihan perusteelliseen ilmaisemiseen.

Pinnalliset tavat ilmaista vihaa

Kulttuurissamme on malli vihan pinnalliselle ilmaisulle. Saamme esimerkkejä siitä, kuinka toista ihmistä syytetään omasta vihasta. Toisen käytös saa meidät vihaisiksi, ja koemme oikeudeksemme syyttää muita. Uskomme toisten ihmisten ansaitsevan rangaistuksen, esimerkiksi tuomitsevat ja paheksuvat ajatuksemme. Erehdymme. Jos haluamme ilmaista vihaa perusteellisesti, rakentavasti ja myötäelävästi, emme voi toimia näin. Jos haluamme syviä ja tyydyttäviä ihmissuhteita, emme myöskään silloin voi toimia näin.

Syyttäminen ja rankaiseminen ovat pinnallisia tapoja ilmaista vihaa. Perusteelliseen ilmaisuun taas kuuluu se, ettemme sälytä vastuuta vihastamme muiden kannettavaksi. Sen sijaan tutkiskelemme tunteitamme ja tarpeitamme niiden taustalla. Tarpeemme tulevat tyydytetyiksi todennäköisemmin, kun opimme kertomaan niistä toista kunnioittavalla tavalla sen sijaan että toimisimme vihan vallassa toista syyttäen. Vihan perusteellinen ilmaiseminen on prosessi, jossa vastuun ottamisen lisäksi ärsyke ja syy erotetaan toisistaan. Tämän jälkeen viha ilmaistaan nelivaiheisesti.

Vihaa herättävän ärsykkeen ja syyn erottaminen toisistaan

Kun haluamme oppia ilmaisemaan vihaa perusteellisesti ja toista osapuolta kunnioittaen, meidän on otettava itse vastuu vihastamme. Emme ajattele, että joku on saanut meidät suuttumaan tehdessään niin tai näin. Toisen ihmisen käyttäytyminen voi olla ärsyke, joka saa meidät reagoimaan vihalla. Silti se ei ole syy vihallemme.

Syy vihallemme löytyy sisältämme; ajatuksistamme, asenteistamme, tarpeistamme. Jokin tarve jää täyttymättä, tai meissä herää tuomitsevia ja syytteleviä ajatuksia. Tarpeet tai ajatukset ovat syitä vihaamme, ei toinen ihminen tai hänen tekonsa. Vihan perusteelliseen ilmaisemiseen kuuluu ärsykkeen ja syyn erottaminen toisistaan.

Vihan perusteellisen ilmaisemisen neljä vaihetta

Ensimmäinen vaihe: pysähtyminen

Kun tunnistamme vihan tunteen sisällämme, seisahdumme. Ja hengitämme rauhallisesti. Pitäydymme tuomitsemasta ja syyttämästä toista osapuolta. Olemme hiljaa, sanomatta sanaakaan.

Toinen vaihe: tunnistamme tuomitsevat ajatukset

Kun olemme pysähtyneet ja hengittäneet rauhallisesti, voimme siirtyä vihan ilmaisemisen toiseen vaiheeseen. Siihen kuuluu tuomitsevien ajatusten tunnistaminen. Tuomitseminen on väkivaltaa, eikä kuulu rakentavaan ja myötäelävään vuorovaikutukseen. Se ajaa meidät vastakkain toisen ihmisen kanssa.

Vihan ilmaisemisessa rakentavalla tavalla on tärkeää tunnistaa tuomitsevat ajatukset, jotta emme sortuisi ilmaisemaan niitä ja viljelemään niitä mielessämme. Kun opimme kääntämään jokaisen syyttävän ja tuomitsevan ajatuksen tyydyttymättömäksi tarpeeksi, pystymme ilmaisemaan vihaamme perusteellisesti, rakentavasti ja toista ihmistä kunnioittaen.

Kolmas vaihe: yhteyden luominen tarpeisiimme

Kun toinen vaihe, eli vihan herättämät tuomitsevat ajatukset on tunnistettu, voimme siirtyä eteenpäin kolmanteen vaiheeseen. Kolmas vaihe on yhteyden luominen omiin tarpeisiimme. Mitä tarvettamme vastaan on rikottu? Minkä tarpeen, toiveen tai ihanteen loukkaamisesta vihamme kumpuaa? Kun tiedostamme tarpeemme ja otamme niistä vastuun, viha vapauttaa tilaa elämää palveleville tunteille. Usein meillä on tarve tulla kuulluiksi tuskassamme. Jos syytämme muita tai tuomitsemme heitä, emme tule kuulluiksi.

Neljäs vaihe: tunteiden ja täyttymättömien tarpeiden ilmaiseminen

Neljäs vaihe voidaan toteuttaa, kun olemme pysähtyneet, hengittäneet, sekä tunnistaneet tuomitsevat ajatukset ja tarpeemme, joita on loukattu. Neljäs askel on tunteiden ja täyttämättömien tarpeiden ilmaiseminen toista osapuolta kunnioittavalla tavalla. Voimme ottaa neljännen askelen vasta sitten, kun sisällämme kiehunut viha on laantunut ja muuttunut tarpeisiin ja tunteisiin liittyviksi tunteiksi.

Tunteiden ja tarpeiden ilmaiseminen avoimesti vaatii rohkeutta. Voimme päättää tunteiden ja tarpeiden ilmaisun siihen, että pyydämme toista osapuolta kertomaan hänessä kertomuksemme aikana heränneistä tunteista. Kuuntelemme ne empatiaa osoittaen.

Kirjoitus perustuu Marshall B. Rosenbergin teokseen Rakentava ja myönteinen vuorovaikutus. Nonviolent Communication NVC. Viisas elämä 2019.