Olipahan tammikuu. Ei voi muuta sanoa. Eilen totesin tammikuun päättyneen yhtä kylmänä kuin alkoikin. Jopa pohjoisen mittareilla tammikuu oli hyytävä. Tammikuun lapsena minun pitäisi olla tottunut kylmyyteen ja pimeyteen. Kuitenkin viikkokausia jatkunut kylmyys aiheutti itselleni totaalisen pysähtymisen.

Rakas ystävä, ennen kuin pääsemme uusiin energiapäivityksiin, sydämeni haluaa ilmaista syvimmän kiitollisuutensa sinulle. Kiitos, että valitsit inkarnoitua kauniiseen Maahan tämän siirtymän aikana. Kiitos, että olet sitoutunut ja ennakoiva sisäisen parantumisesi ja kehittymisesi osalta, mikä auttaa suuresti nostamaan ihmiskunnan tietoisuutta.

Kynä liikkuu paperilla, käsiala muuttuu isoksi ja lopuksi paperille ilmestyy allekirjoitus: Kauko Kaakinen, Ylikiiminki, Taivas. Medio Marjaana Kaakinen katsoo hämmästyneenä, mitä on juuri tapahtunut. Hänen henkimaailmaan siirtynyt isänsä on ottanut yhteyttä – kynän välityksellä. Tämä oli Marjaanan ensimmäinen todellinen kokemus automaattikirjoituksesta, ilmiöstä, joka yhdistää fyysisen ja henkisen maailman ainutlaatuisella tavalla. Vaikka hän oli nuorena tyttönä kokeillut automaattikirjoitusta uteliaisuuttaan, kynä ei tuolloin liikkunut pätkääkään. Vasta isän kuolema avasi väylän, jonka kautta viestit alkoivat virrata.