Monet pitävät aineellista ja näkyvää ainoana todellisuutena, mutta meitä ympäröi näkymätön, ei-fyysinen maailma, joka värähtelee eri taajuuksilla. Hitaasti värähtelevä energia on näkyvää, aineelliseksi muuttunutta – kuten vaikkapa kivi tai sohva. Ajatukset ja tunteet värähtelevät jo korkeammilla taajuuksilla, mutta ovat yhtä kaikki sitä samaa energiaa. Jokaista elollista (ja elotontakin) ympäröi alati muuttuva, monivärinen, eteerinen energiakenttä. Sitä kutsutaan auraksi. Ei ole sattumaa, että vanhoissa tauluissa pyhimykset on maalattu sädekehä pään ympärille – se kuvaa henkisesti korkealla tasolla olevaa ihmistä.

Seppo Laaksosella on yksinkertainen, mutta osuva tapa kuvata elämän energiaa - joki. Se virtaa, mutkittelee, pyörii välillä paikallaan – mutta ei koskaan lakkaa liikkumasta. Ei koskaan.

Monet ovat tunteneet levottomuutta kentässä, kun toukokuun energiamuutos lähestyy. Unettomia öitä, mystisiä tuntemuksia ja sisäinen tietäminen, että tahti on taas kerran kiihtymässä.

Oli hetki, jolloin oivalsin, että olin lopettanut etsimisen – ei vastauksia, ei vahvistusta, ei edes ymmärrystä. En ensin tunnistanut sitä minään tärkeänä asiana. Ei ollut välähtävää oivallusta, ei ääntä, ei dramaattista muutosta. Huomasin vain yhtenä aamuna, että hengitykseni tuntui erilaiselta. Hitaammalta. Jotenkin vain vähemmältä. Ei sellaiselta kuin jonkin uintini jälkeen, jolloin jään puuskuttamaan ja haukkomaan henkeä.