Jumalainen Sielu
Kunnon itku on sitten aivan ihanaa, tiedättekö sen kun kyyneleet valuu valtoimenaan, räkä turisee nokassa ja eikä se lopu. Ennen kuin on aika. Pikkuhiljaa itku muuttuu vollotukseksi ja lopulta hyytyy nyyhkytyksiin. Se olo mikä siitä seuraa, on aivan valtavan puhdistava ja uudistava fiilis. Kehossa muhinut pato on purkautunut ja mieli tyyntynyt.
Tervehdin sinua Uuden maan asukki, sillä aika on alkanut. Tunnet sen höyhenen kevyestä energiasta, joka valtaa sinut aika ajoin. Se saa olosi valoisaksi, toiveikkaaksi ja rakkaudelliseksi. Se saa sinut uskomaan ihmeisiin, ihmisiin ja antaa elämääsi toivoa.
Tervehdin sinua uuden maan asukki, sillä aika on alkanut. Minä olen. Minä olen kaikki mitä on. Uusi aika tuo tullessaan nimensä mukasesti uusia asioita. Te luotte uutta aikaa jatkuvasti. Ei ole minun tehtäväni kertoa millainen uusi aika on. Se on sinun tehtäväsi. Sinun ja kaikkien muiden, jotka olette inkarnoituneet tähän hetkeen ja todellisuuteen. Te luotte uuden maan ja siitä tulee teidän näköisenne.
Tervehdin sinua uuden maan asukki, sillä aika on alkanut. Aika, joka nostaa teidät korkeuksiin, aika jolloin kärsimyksenne on päättyvä. Elämänne ei enää tule olemaan jatkuvaa kamppailua, tuskaa ja ahdistusta, jota ryydittävät pienet onnen hippuset, jotka ovat keveitä kuin höyhenet ja lentävät tuulenvireen mukana tiehensä. Ei. Te tulette ankkuroimaan itsenne kiinni rauhaan, rakkauteen ja valoon.
Te muistatte jo paljon. Monetkaan teistä valo-olennoista ei tule vielä pitkään aikaan muistamaan noin paljon. Vauhtinne on kiihtynyt, nyt kun niin paljon vanhoja sieluja on inkarnoitunut maan päälle. Nämä vanhat sielut, uusissa, uljaissa kehoissa muuttavat maailmaa. Mutta ei yksin, sillä jokaisen teidän on liityttävä mukaan, mikäli mielitte muuttaa elämänne ja planettanne kohtalon. Mikään ei ole kiveen hakattu. Te päätätte minkä suunnan valitsette. Te päätätte minkä suunnan maapallo valitsee. 
Olen aina ollut keskinkertainen: en pitkä - en lyhyt, en lihava - en laiha, en kaunis - en ruma, en viisas - en tyhmä. Teen asiat keskikertaisesti eikä minulla ei ole mitään speciaalitaitoa: en osaa tehdä akrobaattisia temppuja, en muista 27-numeroista sarjaa ulkoa enkä puhu 13:sta eri kieltä. Näyttäisi siltä, että kuljen tasaista (ja keskinkertaista) polkua kohti päätepysäkkiä. Mutta voi, kuinka sieluni huutaa....saanko jo loistaa?
Silloin kun päässänsa kuulee monia eri ääniä, kehoitetaan yleensä pikimmiten siirtymään lähemmän mielenterveysyksikön potilaaksi. Tai sitten valkotakkiset odottavat sinua jo ulko-ovella. Mutta aina ei äänien kuuleminen ole merkki mielenterveysongelmasta, väittäisin, että moni kuulee ääniä päässään, mutta harva myöntää sen. Hei, mutta mä tunnustan suoraan, kuulen kyllä! Kysymys kuuluukin, kuka puhuu?
Koirat osaavat rakastaa ehdoitta. Tällaiselle "kivisydämelle" koirien ehdoton rakkaus on ollut tärkeällä sijalla. Mutta vasta viime viikolla aamulenkillä nykyisten nelijalkaisten kanssa oivalsin niiden syvällisemmänkin merkityksen, yllättäen mukaan lenkille näet ilmaantuivat kuolleet koirani.
Työnteko ei huvita, harrastukset eivät kieho eikä seurakaan kiinnosta. Mieluiten vetäisin peiton korville ja kaivautuisin karhun lailla talviunille. En koe kaamosväsymystä tahi muutakaan masennusta, vaan elämän sykli on kohdassa, jolloin haluan vain olla, kypsytellä asioita. Onks siis pakko jos ei taho?
Räyhähenki on yleensä pahansuopainen henkiolento, joka kiukkuaa, pystyy liikuttamaan tavaroita ja aiheuttamaan kummittelua. Vaikka olenkin aina uskonut näiden räyhisten olemassa oloon, en olisi uskonut itse tapaamani näin pian "omaa räyhistä". Vähän jopa pelästyin!
Oppaiden, enkeleiden ja muiden auttajiemme kanssa hankaluutena on se, että emme tiedä, onko saamamme viesti/tuntemus totta vai omaa mielikuvitusta. Milloin siis ihan oikeasti näkee ja kuulee henkimaailman asioita ja milloin kaikki on mielikuvitusta? Vai voidaanko näitä edes erotella?
Oman suojelusenkelini tuli elämääni noin parikymmentä vuotta sitten. Toki enkelini oli kulkenut vierelläni jo syntymästäni asti, mutta vasta silloin itse koin vahvasti enkelin läsnäolon. Enkelit haluavat auttaa meitä elämämme jokaisena hetkenä, jos vain annamme siihen mahdollisuuden. Oletko sinä antanut enkeleille luvan auttaa?
Sydämeni on monta vuotta ollut kuin kaapin perukoille unohtunut rusinapurkin pohjalle oleva, pieni, tumma, näivettynyt rusina. Ei ihan täysin kova, mutta vaatii liottamista ennen kuin makua irtoaa ja on taas käyttökelpoinen. Tämä rusina on ollut turvassa, kun se on ollut muiden samanlaisten joukossa, siellä purkin pohjalla. Mutta joskus se purkki avataan, sisältö tutkitaan ja erotellaan. Se se on vasta jotakin pienelle näivettyneelle rusinalle.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net