Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, osa 3: opi tunnistamaan tarpeet tunteiden taustalla

Puolustautuminen, vetäytyminen ja hyökkääminen ovat niitä yleisiä toimintatapoja, joihin turvaudumme kun meitä tuomitaan tai arvostellaan. Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus eli nonviolent communication (NVC) on edesmenneen psykologian professori Marshall B. Rosenberg kehittämä malli, jonka avulla pystymme säilyttämään mielenrauhamme myös riitatilanteissa. Osa 2. tarpeet tunteiden taustalla.

Tunteiden taustalla on emotionaalisia tarpeita. Kun emotionaaliset tarpeemme ovat tyydyttyneet, meissä herää positiiviseksi kokemiamme tunteita. Tunteita herää silloinkin, kun tarpeemme eivät ole tyydyttyneet. Tässä tilanteessa kokemamme tunteet koemme epämiellyttävinä.

Emotionaalisia tarpeita on paljon. Ne liittyvät erilaisiin teemoihin, kuten yhteyteen ja keskinäisriippuvuuteen, eheyteen eli integriteettiin, kehon hyvinvointiin, elämän merkityksellisyyteen, rauhaan, itsenäisyyteen ja autonomiaan sekä leikkiin. Tarpeet voivat olla keskenään ristiriitaisia, mikä aiheuttaa jännitteitä sisällemme.

Yhteyden kaipuuta tyydytetään läheisissä ihmissuhteissa

Meillä on tarve kuulua johonkin. Ihmisinä olemme laumaeläimiä. Moni liittyy henkisen kasvun myötä hengelliseen tai henkiseen yhteisöön. Tarvitsemme sitä, että saamme kokea olevamme osa suurempaa kokonaisuutta yhdessä ja tasavertaisina toisten kanssa. Monesti yhteyteen ja keskinäisriippuvuuteen liittyviä tarpeita tyydyttyy läheisissä, terveissä ihmissuhteissa.

Odotamme ihmissuhteissa saavamme ottaa vastaan ja antaa arvostusta, empatiaa, hellyyttä ja henkistä turvaa. Meillä on tarve saada ja antaa muille hoivaa ja huolenpitoa sekä huomiota. Osa tarvitsee hyväksyntää ulkopuoleltaan enemmän kuin joku toinen. Kaikki me haluamme kokea intiimiyttä läheisissä suhteissamme. Jatkuvuuden kokemus tuo turvaa erityisesti parisuhteeseen. Kiintymys, kumppanuus ja kunnioitus ovat emotionaalisia tarpeita, joiden tyydyttymättä jättäminen voi aiheuttaa mielipahaa, yksinäisyyttä, ahdistusta tai kiukkua.

Ennen kaikkea tarvitsemme sitä, että tulemme ymmärretyiksi. Jos joudumme kantamaan henkisiä taakkojamme yksin, koemme surua, ulkopuolisuutta, yhteydettömyyttä ja yksinäisyyttä. Meillä on tarve vastavuoroisiin ihmissuhteisiin, yhteistyöhön, yhteenkuuluvuuteen ja välittämiseen. Haluamme olla tukena toisille ja saada tukea itse vastoinkäymisten sattuessa. Nämä ovat emotionaalisia tarpeita, sanalla sanoen tarvetta yhteyteen muiden ihmisten kanssa.

Tarvitsemme eheyden kokemusta ja hyvinvoivaa kehoa

Ollaksemme hyvinvoivia ja tyytyväisiä, tarvitsemme eheyden eli integriteetin kokemusta. Se ilmenee haluna ja ponnisteluna kohti täydempää läsnäoloa ja aitoutta. Rehellisyys ruokkii eheyden kokemusta. Ei ihme, että monissa uskonnoissa korostetaan totuuden ja totuudellisuuden autuaaksi tekevää merkitystä. Ennen kaikkea, tarvitsemme sisällemme yhtenäisyyden kokemusta.

Kehomme on temppelimme. Terve mieli terveessä ruumiissa. Kliseissä piileskelee totuus; tarvitsemme kehollista hyvinvointia. Kehollisuuteen liittyy keskeisesti tunneaisti. Tunneaistimukset tulevat sisä- ja ulkopuoleltamme. Meille voi tuottaa mielihyvää kokea ilman, kosketuksen ja lämmön tunteita ihollamme. Tarvitsemme lepoa, liikuntaa ja ravintoa, ja tarpeemme ilmenevät kehossamme. Seksuaalisuus on yksi keskeisimmistä kehon tarpeista. Lisäksi elimistömme kaipaa vettä ja valoa, turvaa ja suojaa sekä unta ja rentoutumista.

Merkityksen tarve

Merkityksen tarve johdattaa meitä kohti henkisyyttä, työhön tai harrastuksiin uppoutumista, flow-tilaa. Koemme mielihyvää koettuamme aikaansaamista, haasteellisuutta, stimulointia ja innostusta, kasvua, luovuutta, itseilmaisua, oppimista, pätevyyttä ja vakuuttumista esimerkiksi työtehtävissämme. Merkityksellinen elämä toteutuu, kun voimme kokea rikastuttavamme elämäämme itsellemme tärkeillä tavoilla, esimerkiksi kuvataiteen tai musiikin myötä. Merkityksellisyyden tarve tyydyttyy, kun voimme aidosti kokea ja osoittaa kiitollisuutta ja juhlia elämää.

Meillä on tarve henkisyyteen, ja se on keskeisin merkityksen tarvetta tyydyttävä elämän osa-alue. Usein henkisissä ja hengellisissä yhteisöissä tyydyttyy osallisuuden tarpeemme. Meidän tulee saada olla osallisia, toimijoita eikä toiminnan kohteita, päätettäessä itseämme koskevista asioista. Osallisuus on myös kuulumisen kokemusta.

Merkityksen tarve ilmenee myös tarpeena ymmärtää maailmaa. Ymmärrys liittyy keskeisesti elämän hallintaan. Meidän tulee hahmottaa, mistä on kysymys liittyen ympärillämme tapahtuviin asioihin. Meillä on tarve loogisuudelle. Ehkä juuri siksi tarinat ja tarinallisuus ovat niin tärkeitä kaikissa kulttuureissa eläville ihmisille. Kansantarut ovat portti kollektiiviseen alitajuntaan, silta ihmisyyden emotionaalisten tarpeiden ydinalueelle.

Autonomian ja leikin emotionaaliset tarpeet

Huolimatta siitä, että tarvitsemme tunnetta kuulumisesta ja ihmisten välisestä riippuvuudesta, meillä on myös autonomian emotionaalinen tarve. Näiden kahden ristiriidassa olevan tarpeen välille syntyy elämän mittainen jännite, jonka ratkaisemme eri tavalla riippuen tilanteesta, ja elämänhistorian kulussa oppimistamme toimintamalleista. Itsenäisyyden emotionaalinen tarve ilmenee spontaaniutena, tiedonjanoisuutena, tilan, vaihtelun ja valintojen tekemisen haluna sekä vallan ja vapauden kaipuuna. Tarvitsemme kokemusta vastuun kantamisesta, erityisesti aikuisiällä. Länsimäisessä yksilökeskeisessä kulttuurissa autonomian tarve on hyvin tunnustettu. Se näkyy perusoikeuksissa, ja esimerkiksi yksityisyyden suojassa.

Meillä on tarve turvallisuuden kokemukseen. Varhaislapsuudestamme riippuen koemme maailman ja muut ihmiset eri asteisesti joko turvallisiksi tai turvattomiksi. Kun turvallisuuden tarpeemme yhteisössä on tyydytetty, herää tarve lajinsäilymistä ruokkiviin toimintoihin. Yksi elinvoimaa selkeimmin kuvaavista ja ilmaisevista lajinsäilymisen tarpeista on tarve leikkiin. Leikkimielisyys ei katoa aikuisenakaan, jos pystymme vastustamaan huolten ja murheiden painosäkkiä riittävästi. Myös aikuisena tarvitsemme kokemuksia ilosta, hauskanpidosta, huumorista ja sopivan jännittävistä seikkailuista. Rajat hauskuuden ja seikkailullisuuden janoilla vaihtelevat ihmisestä riippuen.

Lähde: Marshall B. Rosenbergin Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus. Nonviolent Communication NVC. Viisas elämä 2019.