itsensä rakastaminen

Kun työskentelin terapeuttina, tapasin useita ihmisiä, jotka huolehtivat toisista, mutta viettivät mitättömän vähän aikaa huolehtien itsestään tai välittäen itsestään.

Ihmisyyteen kuuluu sisäisen orvon kokemus. Sisäisen orvon taustalla on elämän perimmäinen turvattomuus, hylkäämisen ja torjutuksi tulemisen kokemukset sekä rakkauden ulkopuolelle jäämisen kokemus. Ne aktivoituvat vastoinkäymisissä, mutta voivat vaikuttaa tiedostamattamme elämään ja käytökseemme myös muulloin.

Terve itsensä rakastaminen pitää sisällään paljon. Siihen kuuluu hyvä itsetuntemus ja normaali itsetunto. Tällöin ei tarvitse ylentää eikä alentaa itseään. Terve itsensä rakastaminen näkyy paitsi itsensä, myös muiden ihmisten ja heidän rajojensa kunnioittamisena. Siihen kuuluu itsemyötätuntoa ja hyväksyvää sisäistä puhetta. Suhde omaan itseen kehittyy lapsuudessa. Tervettä itsensä ja muiden rakastamista voi silti oppia myös aikuisiällä.

Syntymän hetkellä vielä muistamme olevamme rakastettavia, täydellisiä olentoja. Mutta ymmäryksen kasvaessa, yhteiskunta, vanhempamme ja läheiset - toki hyvää tarkoittaen - ehdollistavat meihin tukun uskomuksia, jotka eivät enää palvele tässä ajassa. Lähdetäänpä murtamaan näitä myyttejä. Osa 1. itsensä rakastaminen on itsekästä.

Kritiikin pelko estää meitä usein tavoittelemasta unelmiamme, sillä pelkäämme ulkopuolelta tulevaa tuomitsemista sekä epäonnistumista. Totuus kuitenkin on, että kukaan muu ei anna meille yhtä paljon kritiikkiä, kuin me itse. Kuinka sitten taltuttaa sisäisen kriitikon ääni, jos se on meidän oma äänemme?

Täydellisyyteen pyrkiminen ja itsensä moittiminen on kaikille tuttua. Omasta mielestämme emme ole tarpeeksi hyviä, emme osaa tehdä jotain tai emme ole saavuttaneet tarpeeksi. Muista, että sinulla voi olla meneillään haastava vaihe, älä tee siitä vaikeampaa läksyttämällä itseäsi.

Yksi suurimpia ongelmia monilla ihmisillä, joiden kanssa työskentelen, on itsensä rakastaminen - tai paremminkin sen puute. Usein tämän juuret juontuvat aiemmista kokemuksista tässä elämässä tai menneissä elämissä.

Hyvä ihmislapsi, olet rakas! Olet rakkaudellista energiaa, valoa. Olet nyt ja aina osa suurempaa, Jumalaa, Korkeampaa Lähdettä. Sielusi valo ei sammu koskaan. On tullut aika jälleen kerran muistuttaa sinua itsensä rakastamisen tärkeydestä!

Useimmat meistä elävät pään ehdoilla. Ajatukset pyörivät kehää, analysoivat ja kyseenalaistavat jokaisen päätöksen. Vaikka terävä mieli on arvokas kumppani, se voi myös vangita meidät pelon ja ylianalyysin kierteeseen. Mutta on olemassa toinen tie - sydämen polku.

Kun mieli hiljenee

Sydänkeskuksessa ei ole sanoja tai ajatuksia, vain puhtaita tuntemuksia. Se on tila, jossa intuitio puhuu ja sielu kuiskailee. Kun uskallamme hiljentää mielen hälinän ja laskeutua sydämen tasolle, avautuu kokonaan uusi maailma. Päätöksenteko muuttuu selkeämmäksi, luovuus vapautuu ja yhteys omaan korkeampaan polkuumme vahvistuu.

Monelle meistä matka päästä sydämeen voi tuntua pelottavalta. Olemme tottuneet analysoimaan, suunnittelemaan ja kontrolloimaan. Sydän kuitenkin kutsuu meitä vapauteen - tilaan, jossa voimme luottaa sisäiseen viisauteemme ja antaa elämän virrata.

Sydämen avaamisen taito

Sydämen avaaminen on kuin vanhan oven raottamista - se voi narista ja vastustella aluksi, mutta jokainen avausyritys tekee liikkeestä sulavampaa. Se alkaa yksinkertaisista harjoituksista: istut hiljaa, tunnustelet tunteitasi ja annat anteeksi - ensin itsellesi, sitten muille.

Meditaatio toimii avaimena sydämen oveen. Se ei vaadi monimutkaisia tekniikoita, vain läsnäoloa ja lempeää huomiota. Hengitä syvään, anna valkoisen tai vaaleanpunaisen valon virrata sydänkeskukseesi. Anna sen puhdistaa ja avata, sulattaa pois vanhat lukot ja ketjut.

Sydämen kuuntelun viisaus

Kun sydän alkaa avautua, se puhuu meille omalla kielellään. Se ei käytä sanoja vaan tuntemuksia, värejä ja sisäisiä liikkeitä. Se on hienovarainen mutta varma kompassi, joka ohjaa meitä kohti aitoa itseämme ja syvintä tarkoitustamme.

Sydämen viisaus ilmenee usein ensimmäisenä tunteena, intuitiivisena välähdyksenä ennen kuin mieli ehtii analysoida tilannetta. Se on se hiljainen tietäminen, joka nousee kehostamme ennen sanoja. Tämän viisauden kuunteleminen vaatii harjoittelua ja luottamusta.

Kohti tasapainoa

Sydämellä johtaminen ei tarkoita järjen hylkäämistä. Päinvastoin, se on kutsu syvempään tasapainoon, jossa sekä sydän että pää saavat palvella omilla vahvuuksillaan. Jotkut tilanteet kaipaavat analyyttista ajattelua, toiset sydämen viisautta. Kun opimme tunnistamaan nämä hetket, elämästämme tulee sekä viisaampaa että rikkaampaa.

Matka sydämen viisauteen on jatkuva prosessi. Se on kuin hienosäätöä radiokanavalle - joskus signaali on kirkas, toisinaan häipyy taustahälyn alle. Tärkeintä on pysyä kärsivällisenä ja lempeänä itselleen. Jokainen askel tällä polulla avaa uusia näköaloja ja mahdollisuuksia.

Kun annamme sydämen johdattaa, huomaamme pian elämän avautuvan uudella tavalla. Sattumukset alkavat tuntua merkityksellisiltä, ja sisäinen kompassimme ohjaa meitä kohti kokemuksia, jotka ravitsevat sekä sieluamme että sydäntämme. Tämä on sydämen viisauden todellinen lahja - kyky elää täydemmin, aidommin ja rakkaudellisemmin.

Lähde:
How to Open and Lead with the Heart
Tanaaz
Suomentanut Sowelu

Itsensä rakastaminen ja itsestä välittäminen rinnastetaan joskus itsekkyyteen, itsekeskeiseen olemiseen ja toimimiseen. Puhuttaessa itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta sekoitetaan epäterve rakkaudenmuoto tällaiseen termiin. Itsensä rakastamisella ei ole mitään tekemistä itsekkäiden edesottamusten kanssa; päinvastoin, siellä ovat läsnä aito inhimillisyys, hyvä tahto, vastaanottaminen sekä antaminen.

Fyysinen kehomme lepää jumaluudessa, joka meissä kaikissa on ja jonka avulla kykenemme parantamaan itsemme. Listasimme kymmenen hyvää periaatetta, joiden avulla paranemisesta voi tulla totta sinunkin elämässä.

Sisäinen omanarvon tunteemme heijastuu elämämme laatuun ja ihmissuhteisiimme. Itsensä arvostamiseen liittyy vahva sisäinen voima, jossa on lempeyttä, armoa ja itsensä sekä muiden syvää kunnioittamista. Kun opimme arvostamaan itseämme, tarve ulkopuoliseen hyväksyntään vähenee ja alamme tehdä parempia valintoja.

Parantajat ovat myötätuntoisia, lempeitä ja herkkiä. He kuuntelevat, antavat aikaansa ja tukevat elämän solmukohdissa. Parantaja parantaa, mutta kuinka usein heille käy kuten suutarin lapsille, jotka jäivät ilman kenkiä?

Turvalliset ja rakastavat ihmissuhteet pitävät pinnalla, kun itse ei jaksa ja rikkinäisyys nostaa päätään. Rikki meneminen on haastava tilanne, sillä peitämme mieluusti kipumme ja haurautemme. Rikki mennyt tarvitsee hyväksyntää, apua ja myötätuntoa, onko meillä antaa sitä?

Tavoitteiden asettaminen motivoi meitä pyrkimään elämässä eteenpäin. Omien tavoitteiden saavuttaminen puolestaan tuo meille onnistumisen tunteita, ja saa meidät yltämään entistä parempiin suorituksiin. Jos odotuksemme kuitenkin nousevat liian korkealle, ajaudumme helposti itsekritiikin kierteeseen. Mitä tulisi tehdä, jos omat odotuksemme alkavat kurkottaa taivaita?

Uusi aika on taionomainen, sillä olemme astumassa täyteen potentiaaliimme. Olemme hyvin taitavia, moniulotteisia ja meillä on suuri halu palvella. Todellisuutemme ja sitä myötä me, on ääretön ja jatkuvasti laajentuva.

Syvän ja tietoisen yhteyden puuttuminen aitoon itseen näkyy pelkona, joka kohdistuu hylkäämiseen, arvostelluksi joutumiseen, hallinnan menettämiseen tai vaikkapa rangaistuksi tulemiseen. Pelon ohjaamana ihminen turvautuu materiaan ja samaistuu aineelliseen olemassaoloon. Yhteydettömyys ilmenee heikkona itsearvostuksena ja uhriutumisena. Tunnemaisemaa ja ajatuksia värittää viha, ei rakkaus. Miten voisit tässä tilanteessa päästä takaisin yhteyteen?

Vaivaannutko, kun joku kehuu ulkonäköäsi? Mietitkö heti, mitä taka-ajatuksia on kauniiden sanojen takana? Tämä on normaalia, jos kärsit huonosta itsetunnosta – kehujen vastaanottaminen on vaikeaa, eikä toisten pyyteettömät sanat tunnu todenmukaisilta.

Olen aina ollut keskinkertainen: en pitkä - en lyhyt, en lihava - en laiha, en kaunis - en ruma, en viisas - en tyhmä. Teen asiat keskikertaisesti eikä minulla ei ole mitään speciaalitaitoa: en osaa tehdä akrobaattisia temppuja, en muista 27-numeroista sarjaa ulkoa enkä puhu 13:sta eri kieltä. Näyttäisi siltä, että kuljen tasaista (ja keskinkertaista) polkua kohti päätepysäkkiä. Mutta voi, kuinka sieluni huutaa....saanko jo loistaa?

Olemme kaikki tehneet asioita joita kadumme jälkeenpäin ja joista tuomitsemme herkästi itseämme. Oli kyse sitten huonoista parisuhdevalinnoista, tavasta jolla käsittelimme eroa tai järjettömistä hankinnoista raha-asioissa. Miksi edelleen tuomiset itseäsi virheistä joita teit menneisyydessä?

"Olen oppinut kohtaamaan itseni tällaisena. Olen hiffannut, että sekä valoni, että pimeyteni kuuluvat rakkauteen ja että niiden kanssa voi oppia olemaan myötätuntoisesti seikkailussa. Minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olen." Anna Taipale.

Olemme kaikki kuulleet sen aiemmin: "Et voi rakastaa muita ennen kuin opit rakastamaan itseäsi." Vaikka tämä lause voi tuntua yksinkertaiselta, voi se todellisuudessa olla monelle kova pala purtavaksi. Mutta se on totta. Itsensä rakastamisella on valtava rooli suhteissamme muihin ihmisiin, myös intiimeissä suhteissa.

Terve itsensä rakastaminen pitää sisällään paljon. Siihen kuuluu hyvä itsetuntemus ja normaali itsetunto. Tällöin ei tarvitse ylentää eikä alentaa itseään. Terve itsensä rakastaminen näkyy paitsi itsensä, myös muiden ihmisten ja heidän rajojensa kunnioittamisena. Siihen kuuluu itsemyötätuntoa ja hyväksyvää sisäistä puhetta. Suhde omaan itseen kehittyy lapsuudessa. Tervettä itsensä ja muiden rakastamista voi silti oppia myös aikuisiällä.

Rakas ihmislapsi, olet saanut monia lahjoja syntyessäsi jälleen kerran tänne maapallolle. Koko kehosi on valtavan hieno kokonaisuus erilaisista toiminnoista koottuna ihmiseksi. On lahja syntyä ihmiseksi tai jollekin toiselle planeetalle. Elämää on muuallakin. Se ei välttämättä ole samanlaista kuin täällä, mutta elämää on hyvin monessa muodossa.

Kun avioliitto tai pitkä suhde päättyy, siitä seuraa usein henkinen kriisi. Mikäli voimavaroja on, kannattaa kuitenkin pyrkiä etsimään yhteys omaan iloon ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Lue alta yksi kokemus avioerosta, josta tuli "onnellinen loppu".

Minä olen, niin kuin aina olen ollut, iätön, ikuinen ja aina läsnä. Mistä lapseni haluaisit puhua tänään?  Itsensä rakastamisesta. Se on hyvä aihe, erinomainen valinta. Alat jo pääästä pelostasi ja rakkaudettomuudesta itseäsi kohtaan.

Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii - tavataan sanoa kun puhutaan rakkaudesta. Ja mitä isompi kärsimys, sitä suurempaa lienee myös rakkaus. Rakkauteen on kautta aikain liitetty outoja määreitä, kuten uhrautuminen, toisista huolehtimien, velvollisuus, vastuu toisten tunteista jne. Mutta onko näillä muka määreillä mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa?

Kaisa Peltolan kirja Häpeän alkemia pureutuu ja tarttuu rohkeasti vaikeaan häpeäntraumaan, jota lähes jokainen kuljettaa joko tiedostaen tai tiedostamattomasti mukanaan.

"Ole oma itsesi – kaikki muut on jo varattu." –Oscar Wilde. Koulussa oli vaikeaa. Ei niinkään tunnit, ne olivat helppo nakki. Vaikea osa oli sosiaalisissa klikeissä navigoiminen. Vaati myös suuria ponnistuksia ja mielikuvitusta olla missään olosuhteissa sanomatta tai tekemättä mitään, mikä loisi outouden leiman. Parhaani mukaan näytin samoilta kuin muut ja kaikki muut näyttivät parhaansa mukaan minulta. Olimme kaikki piilossa – toistemme kanssa ja toisiltamme.

"Sä oot maailman empaattisin ihminen", ystäväni sanoi auttaessani häntä vaikeassa tilanteessa. Silmät kostuivat liikutuksesta molemmilta. Sinuakin on uskoakseni kiitetty ystävällisyydestä ja myötätunnosta. Ystäväsi tietävät, että arvostat heitä ja luottavat siihen, että pysyt heidän rinnallaan vastoinkäymisten sattuessa.

Itsekkyys on aliarvostettu, sillä terveellistä itsekkyyttä tarvitsee jokainen. Lapsena meille hoettiin useasti: ”Älä ole itsekäs” ja ”anna nyt muillekin”. Asiat piti oppia jakamaan muiden kanssa. Jos en halunnut, minua sanottiin itsekkääksi. Opin, että jos halusin keskittyä itseeni, olin itsekäs ja se oli huono asia.

Ilotulitusrakettien paukahdellessa astuimme uuteen vuoteen 2023, joka voi olla upein koskaan mahdollisuuksiltaan ja energioiltaan! Vuosi ei tule kuitenkaan olemaan letkeää tanssahtelua, varsinkin, jos olet asettanut itsellesi tavoitteita. Välillä esteet saattavat tuntua liian korkeilta kavuta yli ja saatat tuntea halua luovuttaa.

Rakkaudelle on monta selitystä ja sillä on monenlaisia muotoja. Jokainen meistä määrittelee rakkauden sellaisen näkökulman kautta, jonka haluamme nähdä. Puhdas rakkaus on meidän jokaisen sydämessä mutta usein meiltä puuttuu rohkeutta hyväksyä se. Miten sitten saamme yhteyden tähän pyyteettömään rakkauteen ja tuomme sen kotiin, sydämeemme, sitä selvitämme tässä artikkelissa.

"Tehtäväsi ei ole etsiä rakkautta, vaan pelkästään etsiä ja löytää kaikki itsessäsi olevat esteet, jotka olet rakentanut estääksesi sitä,", kirjoitti aikoinaan kuuluisa persialainen runoilija ja suufimystiikko Rumi. Rakkaus on korkeinta värähtelyä. Se on avain, joka avaa kaikki ovet, parantaa kaikki haavat ja palauttaa sinut totuuteen. Itsesi rakastaminen on enemmän siitä irtipäästämistä mitä et ole: egon ansat ja negatiiviset uskomukset itsestäsi, jotka peittävät sisäisen valosi.  

Kun teet niin, paljastat synnynnäisen hyvyytesi, totuuden, kauneuden ja todellisen itsesi viattomuuden. Päästessäsi käsiksi ja kokemalla enemmän rakkautta, muuttuu elämäsi taianomaisesti. Muuttaaksesi jotain elämässäsi parempaan suuntaan, sinun pitää rakastaa itseäsi. Joten, mikä siis on esteenä?

”Kun rakastat itseäsi, maailma rakastaa sinua takaisin!” Tähän lausahdukseen voi olla hankala samaistua, sillä itsensä rakastaminen on ehkä vaikeinta, mitä elämässään joutuu käymään läpi. Itsensä rakastaminen ei ole tekemistä, vaan sisäinen kokemus, josta itseään rakastava toimita syntyy.

Chakrat ovat kehosi "energiatiheytymiä", joissa sykkii monia erilaisia tunteita, aistimuksia ja voimia. Kehosi päächakroja on ollut alkujaan seitsemän, mutta uudessa ajassa tietyt uudet chakrat ovat aktivoituneet. Sydänchakra on sinun rakkauskeskus ja sen avulla teet monia elämääsi vaikuttavia valintoja, sillä se on kehosi ja sielusi kohtaamispaikka.

Onko elämäsi suunta hukassa, inspiraatio elämää kohtaa olematon ja vireesi surkea? Tuleva pimeä vuoden aika ja normaalit peruskuviot tuntuvat liian raskailta läpikäytäväksi ja mieluiten vain nukkuisit elämäsi lävitse. Ehkä kyseessä onkin yhteyskatkos sinun ja sielusi välillä? Olet jo syntyessäsi päättänyt "elämäntehtäväsi" maan päällä. Elämäntehtävä on jokaisella erilainen: yksi auttaa eläimiä, toinen sotii hirmuvaltaa vastaan, kolmas siivoaa ja neljäs tuo uutta ajattelutapaa maan päälle. Kaikki ovat tärkeitä.

Usko minua, kun sanon, ettei koko maailmassa ole ketään samanlaista olentoa kuin sinä. Lopeta siis vikojen etsiminen itsestäsi ja ala juhlistaa ainutlaatuisuuttasi. Sinä olet ainutlaatuinen. Koko maailmankaikkeudessa ei ole ketään samanlaista kuin sinä. Kunnioita ja arvosta omaa ainutlaatuisuuttasi. Maailmankaikkeus ei myöskään ole täydellinen, jos sinä et ole täällä.

Sanotaan että raha pyörittää tätä maailmaa mutta vielä mahtavampi voima on rakkaus. Siitä on kirjoitettu tuhansia romaaneja ja rakkaustarinoilla on täytetty elokuvateattereita. Se on aloittanut sotia ja saanut ihmisiä hulluuden partaalla. Se täyttää nuoren tytön sydämen, kun hän katselee ihailemaansa poikaa; se lämmittää äidin rintaa hänen imettäessään vastasyntynyttä lastansa; se johdattaa meitä yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Mutta mitä tehdä silloin, kun rakkaus puuttuu omasta elämästä?

Kun energiahoitaja Marju Pakkanen herää aamulla, hän tuntee kehossaan lämmön. Se lepää vatsassa ja rintakehällä – rauhoittava tunne, joka ei ole riippuvainen ulkopuolisista olosuhteista. Se on rakkautta itseään kohtaan. Viisi vuotta sitten tilanne oli toinen. Aivolisäkeleikkauksen jälkeen burnout pysäytti armoton suorittamisen pyörän ja pakotti kohtaamaan kysymyksen: onko tämä ainoa tapa elää?