Kaisa Peltola: Häpeän alkemia

Kaisa Peltolan kirja Häpeän alkemia pureutuu ja tarttuu rohkeasti vaikeaan häpeäntraumaan, jota lähes jokainen kuljettaa joko tiedostaen tai tiedostamattomasti mukanaan.

Teoksen kansikuva on tummanpuhuva. Keskellä kantta avautuu kirkkaanpunainen kukka, kuin ruusun terälehtien kerrostumista koottu. Samalla tavalla avautuu pimeässä sisimmässämme häpeän kerrostumat. Katja Frangen tekemä kansikuva on onnistuneesti tehty ja valittu kirjan teemaan ja sanomaan sopivaksi.

Lähtökohtaisesti häpeä määrittyy erillisyydeksi ja elämästä vieraantumiseksi, dynaamiseksi ohjelmistoksi, joka pitää meidät poissa elävästä yhteydestä. Kirjan tekstissä häpeä määrittyy yhä uudelleen, ja sen moninaisuus tulee ilmi vähitellen. Ymmärrys syvenee sivu kerrallaan lukiessa. ”Tämä kirja on kaleidoskooppi”, Peltola lupaa. Tämän kirjan parissa jokaiselle löytyy jotain uutta, etenkin jos uskaltautuu syväsukeltamaan oman tunne-elämänsä kerrostumiin ja niiden läpi. Teoksen alussa esitetään analyysi häpeän olemuksesta ja synnystä yksilöllisenä kokemuksena ja kulttuurin ilmentymänä. Peltola kirjoittaa patriarkaatista, kolonialismista ja luonnollisuuden häpäisystä. Hän nimeää kirkon ja uskonnon häpäisijöiksi ja käsittelee lyhyesti sotatraumojen yhteyttä häpeään.

Peltola tarttuu rohkeasti vaikeisiin aiheisiin häpeätraumasta suomalaiseen tunne-elämän kulttuuriperimään. Hän paljastaa matkansa kohti häpeäänsä, mikä tekee tekstistä helpommin lähestyttävää. Häpeää kohti voi kulkea 7 eri portin läpi. ”Se, mihin liityt, muodostaa todellisuutesi”, Peltola kirjoittaa. Häpeän kanssa työskentelyyn liittyy rajojemme tunnistaminen ja niiden kunnioittaminen. Meidän tulee antaa itsellemme lupa kokea olevamme turvassa pystyäksemme kohtaamaan häpeämme. Minätietoisuuden kehittäminen ja itsereflektointi ovat keskeisiä. Niiden kanssa työskentely tapahtuu paitsi mielessä, myös kehossa.

Keho ja trauma, tunteet ja kasvu häpeään ovat kolme ensimmäistä porttia. Loput yhteydet ovat äiti, maskuliinin ylivalta, pyhyyden pelko ja viattomuus. Hän kuvaa, kuinka haavoittuvuuden paljastaminen edellyttää häpeän voittamista. Häpeämme tunteitamme, vaikka ei tarvitsisi. Myös tarvitsevuus, kehomme ja seksuaalisuutemme, nautintomme ja voimamme kietoutuvat häpeäkokemuksiin.

Erityistä kirjassa on tekstin omakohtaisuus. Se lähentää Peltolan ja lukijan välistä suhdetta. Samalla kirjoittaja mallittaa sitä, miten häpeään pääsee käsiksi ja kuinka siihen voi ajatusten tasolla suhtautua. Kirjan lopussa on kattava lista alan kirjallisuutta.

Olisin mielelläni lukenut lisää siitä, miten häpeä näyttäytyy muissa kulttuureissa. Miten tämä universaali tunne on läsnä islamilaisissa maissa tai itäisessä Aasiassa? Toisaalta, kaikki ei mahdu yhteen teokseen. Tämän kirjan tarkoitus lienee se, että lukija kääntää katseen sisäänsä eikä kauas maailmalle. Tähän tarkoitukseen teos sopii erinomaisesti – myös heille, jotka ovat tunne-elämässä ja henkisessä kasvussa edistyneitä. Teos antaa jotain jokaiselle vasta-alkajasta pidemmällä olevaan.

Suosittelisin kirjaa kaikille, joilla on kiinnostusta ja kyky itsereflektioon ja joita kiinnostaa henkinen kasvu.

Kirjoittaja Peltola ohjaa syvästi transformatiivista henkistä kasvua yksilöille, yhteisöille ja yrityksille. Hän pitää perhekonstellaation työpajoja, joissa voimme purkaa ylisukupolvisia traumoja ja kulttuurista omaksumiamme toimimattomia ajattelu- ja käyttäytymismalleja. Henkisen kasvun ohjaamisen lisäksi Peltola on kirjoittanut teoksen Häpeän alkemia, erillisyydestä elävään yhteyteen.

Takakansi:

Epäterve häpeä on erillisyyttä. Häpeä erillistää meidät siitä, mikä on meille kaikkein luonnollisinta ja todellisinta: kehosta, elävästä yhteydestä toisiin, luovuudesta, rakkaudesta, syvästä luontoyhteydestä ja omakohtaisesta yhteydestä pyhyyteen. Häpeä erillistää meidät elävästä elämästä.

Teoksessa Häpeän alkemia Kaisa Peltola avaa portteja häpeään ja tempaa lukijan elämän syvimpien kysymysten äärelle – oman häpeän juurille. Peltola nostaa valokeilaan myös kulttuurisesti rakentuneet häpäisymekanismit, jotka piiloutuvat toimintatapoihin, arvoihin ja normeihin. Häpeä on kietoutunut syvälle alitajuntaamme ja kehoihimme – usein tiedostsamattamme.

Häpeän syväluotauksen jälkeen Peltola johdattaa lukijan erillisyydestä kohti elävää yhteyttä – eheytymään ja kukoistamaan. Häpeäkulttuuri ja häpäisy menettävät voimansa, kun ne sanoitetaan ja tehdään nykyviksi. Kun häpeän luoma erillisyyden harha on purettu, ihminen palaa paikalleen osaksi luontoa. Kun olemme katsoneet häpeää silmiin ja kaataneet suojamuurit, aukeaa portti viattomuuteen ja rakkauteen.

Henkisen kasvun ohjaaja (Holistic Counselor, KTM) Kaisa Peltoila on työskennellyt vuosia häpeän parissa ja ohjannut suosittuja Häpeän Alkemia -työpajoja.

Kaisa Peltola: Häpeän alkemia. Erillisyydestä elävään yhteyteen.
Viisas elämä 2020.