Aviopuoliso on lähdössä kahden päivän työmatkalle. Tunnet ärtymystä ja saatat kiukutella, vaikka tiedät olevasi lapsellinen ja epäreilu. Mutta et voi itsellesi mitään. Jokin huutaa sisimmässäsi: ”Älä jätä!”. Kyseessä on hylkäämisen tunnelukko.

Psykoterapeutti Sigmund Freud julisti jo aikoinaan, että seksuaalisuuden tukahduttaminen on merkittävin psykologinen ongelma, jota kohtaamme yhteiskunnassamme. Vielä tänäkin päivänä suuri osa meistä kokee vaikeuksia nauttia seksistä ja seksuaalisuudestaan. Estot johtuvat vuosisatoja kestäneistä uskonnollisista dogmista jotka on iskostettu päähämme. Seksuaalisuuden tukahduttaminen on ongelma, joka on usein miten piilotettu "varjominämme" syvyyksiin. Sitä ei aina mielletä ongelmaksi, mutta oman seksuaalisuuden tutkiminen ja omaksuminen on merkittävässä roolissa, jotta pystyy olemaan fyysisesti, henkisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti tasapainoinen henkilö.

Saatamme ihan huomaamattamme toimia kuin automaattiohjauksella, myös parisuhteessa. Klassinen esimerkki parisuhteen urautuneista toimintamalleista on riitely. Kumpikin lausuu samat loukkaukset ja tekee samat virheet, kerta toisensa jälkeen. Lopuksi ihmettelemme, mitä oikein tapahtui ja miksi päädyimme satuttamaan sekä toista että itseä. Ensimmäiseksi saattaa käydä mielessä, että vika on siinä toisessa, koska hänhän se takertuu aina samoihin juttuihin. Entä jos keinot kierteen katkaisuun ovatkin sinulla itselläsi? Mitä voimme tehdä, jotta vapaudumme kuluttavasta riitelystä?

Marttyyrikompleksi on sama kuin saisi "vapaudu vankilasta" -kortin monopolipelissä. Sen avulla voi välttää syyllisyyttä, häpeää, ohittaa vastuun ja mikä tärkeintä (ja surullisinta), se saa välttämään todellista henkistä kasvua. Marttyyrit syyttävät muita ihmisiä omista virheistään ja ongelmistaan kuten pettymyksistä, murskatuista unelmista ja tunnehäiriöistä. Mikä marttyyri on? Onko joku sinun tuttavasi marttyyri? Ja mikä tärkeintä, onko sinulla itselläsi taipumuksia tähän?

Elämme yksilöllisyyttä ja riippumattomuutta korostavaa aikaa. Aikuisten tulisi olla vahvoja, aktiivisia, omillaan pärjääviä, itsenäisiä. Tämä on ristiriidassa parisuhteen tunnetarpeiden kanssa. Ihmiset kiintyvät toisiin ihmisiin ja tarvitsevat toisiaan koko elinikänsä. Parisuhteen riitojen takana on usein tiedostamattomia tunnetarpeita sekä niihin kytkeytyviä pelkoja ja pyrkimystä yltiöyksilöllisyyteen. Näin on myös silloin, kun riidan ilmiasu koskee roskapussin vientiä tai rahan käyttöä.

Vuorovaikutukseen kuuluu monia eri vaiheita ja se on ongelmaherkkä alue. Usein ymmärrämme väärin. Sanojen lisäksi tulkitaan toisen ilmeitä ja eleitä. Se, mitä ei sanota tai tehdä, kertoo paljon. Toimiva vuorovaikutus parisuhteessa ei silti ole mahdotonta, vaan siihen on mahdollista kasvaa.

Petetyksi tuleminen on epäilemättä erittäin tuskallista, sillä sydämen ja luottamuksen rikkoutumisesta on vaikeaa toipua. Tarkoittaako pettäminen kuitenkaan väistämättä parisuhteen loppua vai voiko asiat vielä saada raiteilleen?

Maailma on täynnä erilaisia yksilöitä – toisten kanssa oleminen on helppoa, toiset taas ovat niin sanotusti ”hankalia ihmisiä”. Pomo, sukulainen, vanhempi, ystävä – hankala ihminen voi olla läsnä elämässäsi päivittäin. Pahimmassa tapauksessa hankala ihminen syö sinun energiaasi ja saa sinut toistuvasti huonolle tuulelle. Kuinka siis olla ystävällinen ja anteeksiantava, mutta samalla pitää kiinni henkilökohtaisista rajoista ja omanarvon tunteesta?

Energia on vahvuutta ja elinvoimaa, jota tarvitsemme elääksemme dynaamista, motivoitunutta ja päättäväistä elämää. Meillä kaikilla on sitä ja me kaikki tarvitsemme sitä, kuitenkin monet meistä tuntevat itsensä elottomaksi ja veltoksi päivän lopussa (ja joskus jopa jo aamusta).

Miehinen rooli ei ole kovin muuttunut aikojen saatossa, edelleenkin arvostetaan voimakasta, menestyvää ja maskuliinista miestä. Mutta ovatko nämä niitä arvoja, joilla maailma muuttuu? Ovatko nämä niitä arvoja, joita haluamme ja tulemme näkemään uuden ajan miehessä? Olisiko aika antaa tänä isäinpäivänä lahjaksi miehen olla myös herkkä?

Tunteissamme on läsnä mennyt ja nykyinen aika, sillä kannamme sisällämme esi-isien, suvun, perheen ja kulttuurimme tapoja ja tarinoita. Kaukaa tulevat tunteet paljastuvat henkisessä harjoittamisessa ja opimme tuntemaan tunteidemme kerrostumia, jossa on mukana nykyhetki, menneisyys, tulevaisuus, esihistoria sekä kollektiivista alitajuntaa.

Sota ja julmuudet vyöryvät televisiosta syliin, kainalokavereiksi kotisohvaan. Näin kävi myös meidän perheessä. Emme voineet väistää pahoinvoinnin ja pakolaisuuden koskettavuutta. Julman todellisuuden tajuaminen herätti yhä kasvavan halun auttaa. Perheemme päätti ryhtyä ystäväperheeksi pakolaisperheelle. SPR:n ystävätoiminta mahdollisti pääsymme mukaan hyvän tekemisen talkoisiin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin oletimme. Lähdimme antamaan, päädyimme saamaan.

Olen elämäni aikana oppinut yhden hyvin tärkeän opetuksen ja totuuden: perhe voi joko nostaa meidät ylös tai tiputtaa alas. Perhe innostaa meitä olemaan ihmisiä joita olemme tänään, ja riippuen roolistamme, se voi herättää meissä hyväksynnän tai hylkäämisen tunteita.

Järki ja tunne on historian saatossa asetettu keinotekoisesti vastakkain. Toiset kuuntelevat - vain ja ainoastaan - järjen ääntä ja tukahduttavat tunteensa, jonka seurauksena ihmisestä tulee helposti "kylmä". Tunnepuoltaan yksinomaan kuuntelevat joutuvat taas helposti mukaan tunnevirtaan, jolloin ihminen on varsinainen "haihahtelija". Jokapäiväisessä elämässä tarvitaan molempia osia, sekä tunteita että järkeä ja niille molemmille on suurta käyttöä myös henkisessä kasvussamme.

Parisuhteessa kaksi ihmistä liittyy toisiinsa. Liittyminen voi olla turvallista tai turvatonta, ja aidon, henkisesti toteutuvan läheisyyden määrä vaihtelee. Se, millainen sitoutumismalli kummallakin on, riippuu lapsuuden kokemuksista. Osa 4.

Kun ajaudumme ristiriitaan meille rakkaiden ihmisten kanssa, huolenamme on usein se, ymmärretäänkö meidät oikein – kaikkine pelkoinemme, huolinemme ja ahdistuksinemme. Kehon chakroista voi kuitenkin löytyä vastaus, kun opimme tulkitsemaan omia reaktioitamme asioihin.

Parisuhteessa kaksi ihmistä liittyy toisiinsa. Liittyminen voi olla turvallista tai turvatonta, ja aidon, henkisesti toteutuvan läheisyyden määrä vaihtelee. Se, millainen sitoutumismalli kummallakin on, riippuu lapsuuden kokemuksista.Osa 3.

Tunteita ei pidä eikä voi hallita, mutta voimme ystävystä ja opetella ymmärtämään niiden viestiä. Tietämällä oman tunnetyyppisi (älyllinen, empaattinen, vahva kivi, intoilija), saat työkaluja tilanteisiin, jotka hankaloittavat elämääsi.

Parisuhteessa kaksi ihmistä liittyy toisiinsa. Liittyminen voi olla turvallista tai turvatonta, ja aidon, henkisesti toteutuvan läheisyyden määrä vaihtelee. Se, millainen sitoutumismalli kummallakin on, riippuu lapsuuden kokemuksista. Osa 2.

Olen opiskellut maisteriopintojen jälkeen useita täydennyskoulutuksia. Toisin sanoen, olen käyttänyt elämässäni runsaasti aikaa ja rahaa koulutukseen ja itseni kehittämiseen. Olen harrastanut mindfulnessia, joogaa, tutustunut NLP:hen, opiskellut psykologiaa ja ihmetellyt ihmistä, ihmisyyttä ja ihmisten käyttäytymistä koko elämäni. Elämäni oli hyvin työorientoitunutta, kunnes tapasin puolisoni ja elämäämme annettiin lapset.