Eroon yksinpuhelusta - hoida parisuhdettasi kuuntelun ja keskustelun keinoin

Vuorovaikutukseen kuuluu monia eri vaiheita ja se on ongelmaherkkä alue. Usein ymmärrämme väärin. Sanojen lisäksi tulkitaan toisen ilmeitä ja eleitä. Se, mitä ei sanota tai tehdä, kertoo paljon. Toimiva vuorovaikutus parisuhteessa ei silti ole mahdotonta, vaan siihen on mahdollista kasvaa.

Vuorovaikutukseen kuuluu monia tekijöitä

Vuorovaikutus on monitahoinen asia. Siihen kuuluu lähettäjä, vastaanottaja, viesti ja viestintäkanava. Viestintä voi mennä pieleen millä tahansa näistä alueista, ja usein meneekin. Se, miten toinen ymmärtää viestin, on harvoin samansisältöinen, kuin mitä viestin lähettäjä on tarkoittanut.  Ymmärtämiseen ja tulkintaan vaikuttavat muun muassa aiemmat kokemukset, kuten traumat tai lapsuuden kokemukset. Alitajuiset uskomukset itsestä, kumppanista, parisuhteesta ja miehen ja naisen asemasta luovat lähtökohtia, joista käsin kumppanin lähettämää viestiä tulkitaan omaan perspektiiviin sopivaksi.

Sanojen lisäksi viestejä kulkee tunnetasolla. Parisuhteessa tunnetasolla tapahtuva viestintä korostuu, sillä merkittävä liittyminen toisiin perustuu tunteisiin. Tunteet ovat olemassaolossamme perustavanlaatuisia, ne tekevät elämästä elämää. Ja parisuhteesta parisuhteen. Jos sanallisessa ja sanattomassa ilmaisussa on ristiriitaa, hämmennymme. Usein uskomme tekoja ennemmin kuin puheita. Ei siis ihme, että onnistunut vuorovaikutus vaatii tietoista työstämistä, aikaa ja työtä. Tunnesuhteessa olemme virittyneet toiseen myös tunnetasolla. Siksi sekin on tärkeää, miten tunnetason vuorovaikutus toimii. Vastaako toinen tunnetarpeisiini? Ellei, hätäännymme. Ja se vaikuttaa vuorovaikutukseen. Entä miten voisimme onnistua näin monitahoisella alueella?

Tunteiden tunnistaminen ja itsetuntemus mahdollistavat toimivan vuorovaikutuksen parisuhteessa

Meidän on hyvä tunnistaa ja tunnustaa tunteemme parisuhteessa. Kun ymmärrämme ja jäsennämme sisäistä tunnemaailmaamme tietoisesti ja todenmukaisesti, emme mitätöi ja pura niitä arvaamattomasti missä ja milloin tahansa. Tunteet eivät katoa sillä, että pyrimme väistämään niitä tietoisuudessamme. Tai sillä, että pakenemme jatkuvaan työhön ja touhuun välttyäksemme kohtaamasta ikäviä tunneviestejä sisällämme. Monelle ihmiselle tunteiden purkaminen voi tarkoittaa samaa kuin toisen syyttely. Tunne oikeuttaa lähes millaista käytöstä tahansa. Parisuhteessa voimme sortua syyttämään kumppania omasta pahasta olosta ja siitä, ettei hän lue ajatuksiamme ja arvaa oikein tarpeitamme.

On tavallista, että parisuhteen ”vuorovaikutus” toteutuu monologina. Joskus pidämme omassa monologissamme taukoja, jotta kumppani saa pitää väliin oman monologinsa. Sitten jatkamme taas omalla vuorolla omaa yksinpuheluamme. Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä, tiesi jo vanha kansa.

Onnistuneessa vuorovaikutuksessa oleminen edellyttää itsetuntemusta ja itsensä kuulemista. Vain silloin voimme havaita, mitä todella tarvitsemme ja mitä syvimmillämme tunnemme. Voidaksemme olla yhteydessä itseemme ja toiseen meillä tulee olla yhteys tunteisiimme. Kun kerromme tarpeistamme ja tunteistamme avoimesti, on meitä helppo kuulla. Sen sijaan tyytymättömyyden purkaminen kumppaniin nalkuttamalla ajaa meitä kauemmas kumppanistamme. Vaille jäämisen, kaipauksen kokemukset tai hylätyksi tulemisen pelko voivat synnyttää levottomuutta, joka purkautuu toisen sättimiseen. Jos emme tunnista tätä itsessämme, meidän on vaikea ryhtyä rakentavaan vuorovaikutukseen. Rakentavaa olisi esimerkiksi siirtyminen monologista dialogiin.

Monologista dialogiin

Onnistuneeseen vuorovaikutukseen kuuluu monologien tunnistaminen. Siihen auttaa kolme vihjettä, jotka liittyvät monologiseen viestintään. Ensiksi, monologit ovat ohi- ja ylipuhumista. Emme keskustele samasta aiheesta. Meitä tuskin kiinnostaakaan, mitä kumppani yrittää vuorollaan viestiä. Toiseksi, monologi voi olla voittamiseen ja toisen hallitsemiseen tähtäävää. Kolmanneksi, monologi lukkiuttaa. Siitä on vaikea jatkaa.

Onnistuneeseen vuorovaikutukseen kuuluu dialogin opetteleminen. Dialogissa osapuolet pyrkivät ennen kaikkea luomaan kuuntelevan, pohtivan ja tarkentuvan tilan. Jos kriittistä arviointia on tarpeen esittää, se kohdistuu myös itseen. Dialogissa korostuu kuunteleminen ja kuuleminen. Parisuhteen vuorovaikutuksessa ongelmat eivät niinkään liity puhumiseen kuin kuuntelemiseen. Kuuntelemisen lisäksi meidän on hyvä osoittaa toiselle sanallisesti ja tunnetasolla, että hän on tullut kuulluksi. Kun kumppani kokee tulleensa kuulluksi, hän voi turvautua sinuun ja luottaa, lähentyä kanssasi. Hän kokee, että ymmärrät ja olet häntä varten. Sellaista kokemusta ei puhumalla voi tuottaa, ainoastaan kuulemalla.

Kirjoitus perustuu Kaija Maria ja Lari Junkkarin kirjaan Läsnä ja lähellä. Seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Otava 2010.