Lapset osoittavat henkiset rajamme ja ovat parhaita opettajiamme

Olen opiskellut maisteriopintojen jälkeen useita täydennyskoulutuksia. Toisin sanoen, olen käyttänyt elämässäni runsaasti aikaa ja rahaa koulutukseen ja itseni kehittämiseen. Olen harrastanut mindfulnessia, joogaa, tutustunut NLP:hen, opiskellut psykologiaa ja ihmetellyt ihmistä, ihmisyyttä ja ihmisten käyttäytymistä koko elämäni. Elämäni oli hyvin työorientoitunutta, kunnes tapasin puolisoni ja elämäämme annettiin lapset.

Mihin olen päässyt kaikella opiskelulla ja harrastelulla? Olen päässyt eteisen lattialle, kuukausien univelan murtamana, runnomaan kaksivuotiasta puolipakolla kurahousuihin. Olen päätynyt tilanteisiin, joissa olen uhmaikäisen kanssa täysin tasavertaisena väittelykumppanina jonninjoutavasta arjen asiasta. Siis uhmaikäisen tasolla. Kaiken sen ajan, vaivannäön, kouluttautumisen ja rahankäytön jälkeen.

Vanhempana ollessani olisin halunnut harjoittaa henkisyyttä joogaamalla ja meditoimalla. Tahtoisin tehdä tietoisuusharjoitteita päivittäin, edes yhden rentoutumisharjoitteen iltaisin. Tai jotain. Rauhallista hetkeä vaan ei löydy. Olen siirtänyt toiveeni ja tarpeeni yhä uudelleen "ensi vuoteen" ja potenut kaipuun tukahduttamisesta johtuvaa kiukkua. Kunnes eräänä päivänä kaikki muuttui. Tajusin, kuinka vanhemmuuden ja henkisyyden voi yhdistää. Maailman parhaat hengelliset ja henkisen kasvun opettajat on lähetetty elämääni, he ovat koko ajan olleet tässä. Siis lapset. Mitä lapset voivatkaan meille opettaa?

Lapsilta opimme kärsivällisyyttä

Lapset keskeyttävät jok'ikisen toiminnon, johon yritämme paneutua. Lapset tarvitsevat ja tarvittaessa vaativat huomiomme hyvässä ja pahassa. Lapset opettelevat asioita, ja tekevät niitä hitaammin. Kun aamulla pitäisi olla jo menossa, lapset heittävät vaatteensa nurkkaan ja lukitsevat itsensä kylpyhuoneeseen. Vanhemmuus on odottamista, kärsivällisesti odottamista. Ja saman asian pyytämistä kolmattakymmenettä kertaa, edelleen lempeällä äänensävyllä. Vanhemmuus on myös kärsivällisyyden opettamista. On pystyttävä esimerkillään osoittamaan, kuinka asioita odotetaan kärsivällisesti. Kaikkia haluja ei tarvitse tyydyttää heti, joskus ei ollenkaan.

Lapset osoittavat kasvumme rajat

Pienet lapset koettelevat hermojamme viimeiseen asti. He ajavat meitä äärirajoillemme tahattomasti rikkoessaan kodin tavaroita ja levitellessään kauppaostokset iloiseksi ruokasekamelskaksi olohuoneen karvalankamatolle. Vanhemman on otettava monenlaista vastaan pysyen samalla tyynenä. Kun hermostumme, huomaamme, kuinka vähän loppujen lopuksi olemme henkisellä tiellämme edenneet. Lapset osoittavat henkisen kehityksen rajamme joka päivä.

Vanhempien on osattava ja opetettava tunne-elämän taidot

Lapset oppivat mallista. Vanhempien on kyettävä sanoittamaan tunteitaan. On pystyttävä olemaan esimerkki siitä, kuinka haastavatkin tunteet ilmaistaan toista osapuolta kunnioittaen. Lapsille on sanoitettava tunne-elämää ja heidän sisäistä maailmaansa on tulkittava ääneen. Silloin ei voi itse olla tunteidensa vietävänä.

Lapset ovat maailmaa syleileviä rakastajia

Osa lapsista on maailmaan avoimin ja rakastavin mielin suhtautuvia pikkuihmisiä. Lapsi ei ole omaksunut sosiaalisesta ympäristöstä aikuisten ennakkoluuloja. Lapsi ei tee eroja kansalaisuuksien tai aatemaailmojen välillä. Heille ihmiset ovat ihmisiä.

Miksi-ikään ehtineet lapset ovat suuria filosofeja. He osaavat kyseenalaistaa kulttuurisia itsestäänselvyyksiä, joiden kyseenalaistaminen silloin tällöin on tarpeellista. Vanhempana on otettava kantaa alkuräjähdykseen ja kuoleman jälkeiseen elämään myös silloin, kun tekisi mieli hukuttaa stressaava työpäivä TV:n hölynpölyyn ja kulholliseen lohturuokaa. Lasten miksi-kysymykset käynnistävät oivallusketjuja. Yhdessä pohtiminen lasten kanssa muuttaa vanhemmankin maailmankuvaa.

Lapset kysyvät miksi silloin, kun yritämme syöttää heille ennakkoluulojamme totuuksina. Arkipäiväiset viisaudet tulevat uudelleen tarkasteluun. Ja moni "viisaus" jää historiaan vanhemman mielessä.

Aivan pienille lapsille ei ole muuta hetkeä kuin nyt. He ovat kiireettömyyden, maailman ihmettelyn ja hetkessä elämisen mestareita. Pieni lapsi on vanhemmalle paras mahdollinen tietoisuustaitojen opettaja.