Vapaudu vanhoista toimintamalleista - riitely parisuhteessa

Saatamme ihan huomaamattamme toimia kuin automaattiohjauksella, myös parisuhteessa. Klassinen esimerkki parisuhteen urautuneista toimintamalleista on riitely. Kumpikin lausuu samat loukkaukset ja tekee samat virheet, kerta toisensa jälkeen. Lopuksi ihmettelemme, mitä oikein tapahtui ja miksi päädyimme satuttamaan sekä toista että itseä. Ensimmäiseksi saattaa käydä mielessä, että vika on siinä toisessa, koska hänhän se takertuu aina samoihin juttuihin. Entä jos keinot kierteen katkaisuun ovatkin sinulla itselläsi? Mitä voimme tehdä, jotta vapaudumme kuluttavasta riitelystä?

Kumppani aloittaa tutun naputuksen, jaahas. Siinä samassa oikaisemme suoraan räväkkään riitaan ja piikittelemme puolustuskannaltamme käsin vähintään yhtä ilkeästi, ellei vielä hitusen nokkelammin kuin vastapuoli. Koska sinnehän me olemme joka tapauksessa menossa, ilmiriitaan, joten miksi ei hypättäisi suoraan siihen. Kuinka usein ehdimme näissä tilanteissa tiedostaa, mitä juuri tapahtui? Tai pohtia, mitä vaihtoehtoja reaktioillemme voisi olla ja siten tietoisesti valita, miten toimimme? Erityisesti kannattaa tutkia toistuvien toimintamallien taustalla vaikuttavia tunteita ja tiedostaa syviä uskomuksia, skeemoja.

Tunnista kaavamainen käytös

Kaavamainen ja negatiivinen käytös käynnistyy, kun jokin ehdollistunut signaali suistaa mielemme huonolle kehälle. Tunteet seuraavat ajatusten villiä laukkaa. Vuorovaikutus alkaa muuttua tikkuiseksi. Tällaisiin tilanteisiin liittyy aina kipeitä tunteita, esimerkiksi alkukantaiseen haavoittuvuuteemme tai hylkäämisen pelkoon liittyviä tunnelukkoja. On tavallista, ettemme riidan hetkellä tunnista niitä, koska kaikki käy niin nopeasti. Kumppani oivaltaa pian, mistä on kysymys – onhan samanlainen kuvio toistunut jo niin monta kertaa. Niinpä hän on alusta asti täysillä mukana riidassa omien kaavojensa ohjaamana. Riidan ei kuitenkaan tarvitsisi toistua. Pystymme lopettamaan sen jos tunnistamme kaavamaiset tilanteet ja analysoimme niitä tarkemmin.

Jos tunnistamme, mikä meissä saa kiukun aikaiseksi, voisimme todennäköisesti välttää useimmat kaavamaiset riidat. Ensimmäinen, päällimmäinen ja niin sanottu sekundääritunne voi olla viha, kiukku ja ärtymys. Meidän on tärkeä nähdä vihan taakse; mikä häpeällinen, kipeä tunne siellä on primääritunteena? Onko se yksinäisyys, puolisolta kaivattu huomio? Kiireisen arjen keskellä yhteydenpito on voinut olla vähäistä, ja alamme kokea, ettemme ole tärkeitä toiselle. Jokin muu menee aina edelle. Ärtymyksen alla voi olla myös häpeää, hylkäämisen pelkoa, syyllisyyttä, surua tai kaipuuta. Mitä ikinä koemmekin, se on liian haavoittavaa noustakseen tietoisuuteen sellaisenaan.

Tunteiden sanoittaminen lähentää ja katkaisee riitelykehän

Kun tunnistamme itsessämme olevan haavoittuvuuden ja tarvitsevuuden ja myönnämme nuo kipeät tunteet itsellemme, olemme jo pitkällä. Tunteista kannattaa kertoa myös puolisolle ja ottaa vastuu omista tunteistaan. Väärin ripustetusta pyykistä nalkuttaminen saa aikaan toisenlaisen reaktion kuin se, että kerromme kaipaavamme häntä, olevamme yksinäisiä parisuhteessa tai pelkäävämme puolison jättävän meidät. Tai sen, että koemme olevamme turhanpäiväisiä, ei tärkeitä ihmisiä puolison elämässä ja että se tekee todella kipeää. Riitelystä pääsemisessä voimme hyödyntää tunnetaitojemme lisäksi tietoista läsnäoloa ja tietoista irtipäästämistä.

Lähteet:
Sue Johnson: Kunpa sinut tuntisin paremmin, keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen. Psykologien Kustannus Oy 2011
Kaija Maria ja Lari Junkkari: Läsnä ja lähellä, seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Otava 2006
Kimmo Takanen: Päästä irti, vapaudu läsnäoloon. Kirjapaja 2013