Hylkäämisen tunnelukko haastaa parisuhteessa
Aviopuoliso on lähdössä kahden päivän työmatkalle. Tunnet ärtymystä ja saatat kiukutella, vaikka tiedät olevasi lapsellinen ja epäreilu. Mutta et voi itsellesi mitään. Jokin huutaa sisimmässäsi: ”Älä jätä!”. Kyseessä on hylkäämisen tunnelukko.
Tunnelukot ovat lapsuuden traumoja, jotka ottavat vallan, kun sopiva ärsyke iskee. Tunnelukot muodostuvat jo ennen kouluikää ja niistä kärsii tavalla tai toisella lähes jokainen. Oma temperamentti vaikuttaa suuresti, miten kukakin suhtautuu lukkoonsa: toinen elää saman asian kanssa siitä piittaamatta ja toinen masentuu vaikeasti.
Parisuhde tuo hylkäämisen näkyväksi
”Hylkäämisen tunnelukkoa voisi sanoa kaikkien tunnelukkojen äidiksi”: tuumii Anneli Pohjola, työnohjaaja ja tunnelukkoterapeutti. Hylkääminen voi olla konkreettista, lapsi jätetään heitteille, eikä hänen tarpeistaan huolehdita. Henkisellä tasolla hylkääminen näkyy mm. huomiotta jättämisenä, arvosteluna tai hyväksymättömyytenä.
”Parisuhteessa hylkäämisen tunnelukko näkyy selvemmin. Se aiheuttaa haittaa ja haastetta parisuhteeseen, sillä läsnä on koko ajan korostunut pelko siitä, että toinen jättää tai pettää. Parisuhteessa elää voimakas epäluottamuksen tunne.”, Anneli jatkaa.
Ihminen pyrkii monesti sitä kohden, mikä on tuttua ja turvallista, niinpä hylkäämisen tunnelukosta kärsivä ihminen ajautuu herkästi ja toistuvasti hylkääviin parisuhteisiin. Hänellä on koko ajan tunne siitä, että tekipä hän mitä tahansa, hänet hylätään. Tämä voi äärimmäisyyteen vietynä heijastua jatkuvana pelkona, joka lopulta sairastuttaa. Toinen ääripää on se, että henkilö ei uskalla sitoutua parisuhteeseen hylkäämisen pelosta.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän tunnelukko rajoittaa elämää. Lapsuudessa koettu hylkääminen kulkee koko elämän rinnalla. Katkeruudesta tai syyllistämisestä ei kuitenkaan ole hyötyä, sillä vanhempamme ovat saman rajoittuneisuuden uhreja kuin mekin. Anteeksi antaminen ja hyväksyntä auttavat jatkamaan elämää.
Miten irti hylkäämisen tunnelukosta?
Jos epäilee kärsivänsä hylkäämisen tunnelukosta, Annelin neuvo on seuraava: ”Ensimmäisenä kannattaa tehdä testi. Itse ei kannata lähteä diagnosoimaan, sillä se menee yleensä metsään ja vääriä johtopäätöksiä tehdään”. Verkosta löytyy useita tunnelukkotestejä, jonka jälkeen lukeminen täydentää aihetta. Anneli suosittelee Jeffrey E. Youngin kirjaa Avaa tunnelukkosi, vapaudu elämään täydesti. Young on amerikkalainen tohtori, joka on yli kahdenkymmenen vuoden ajan hoitanut, kouluttanut ja luennoinut kognitiivisesta sekä skeematerapiasta.
Kiinnostu itsestäsi, kysy: ”mitä minussa tapahtuu, mitä minä tunnen, onko tämä totta?” Käy sisäistä vuoropuhelua, keskity ja kuuntele, huomaa ajatus ja pysähdy. Valitse sen jälkeen toimintamallisi, voit työstää tunnelukko itse, ilmoittautua verkkokurssille tai terapiaan. Älä odota siihen, että ”keittää ylitse”.
”Tunnelukko ei ole sairas, mutta se voi sairastuttaa esimerkiksi masennukseen. Jos tunnelukkoja on paljon, ne voivat estää toimimisen sosiaalisissa tilanteissa”, muistuttaa Anneli Pohjola. Tunnelukoista voi kuitenkin päästä eroon ja niiden vaikutus elämään hälvenee. Koskaan ei ole liian myöhäistä.