Lutherin Vähä katekismuksen mukaan lepopäivän pyhittäminen tarkoittaa seuraavaa: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme. (http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/3.html)
Samalla sivulla todetaan myös, että "pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus" ja "hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon."
Me touhuamme liikaa. Kiiruhdamme aamulla työhön, joka useasti on tarkoituksetonta puuhastelua jonkun toisen projektin eteen. Työskentelemme päivän elantomme eteen, iltapäivällä kaupan ja tarhan kautta kotiin. Ja mitä odottaa illalta? Ruoanlaitto, harrastukset, netti, televisio... ja lyhyet viikonloput menee samalla kaavalla. Touhuamista touhuamisen eteen. Aivan kuin ihminen olisi syntynyt maanpäälle pelkästään tekemään asioita. Kuin se olisi meidän ainoa tarkoitus.
Pysähtyminen ja hiljaisuus ravitsevat sieluamme. Hukumme maailmaan kokonaan, jos emme välillä pysähdy ja muista "itseämme".
Hiljaisuus on pelottavaa, siellä joutuu kohtaamaan pelon. Siksi täytämme päivämme kiireellä.
Sivustolla (http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/3.html) kirjoitetaan myös siitä, että "jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala puhuu meille ja me hänelle" sekä "Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme."
Ei meidän tarvitse kokoontua tiettyyn paikkaan, tiettynä hetkenä, vaan voimme olla yhteydessä Luojaamme (taas kerran, nimellä ei ole väliä, joku johon uskot tai olet uskomatta) tai itseemme, aina kun haluamme. Emme tarvitse ulkopäin tulevaa auktoriteettiä.
En ole itse kovin paljon lukenut Raamattua. Se on mielestän suurimmaksi osin liian synkkä, tylsä ja masentava. En saa kirjan historiallisista tapahtumista irti juuri mitään. On siellä tietenkin hyviä vertauksia ja symboliikkaa, mutta en niitä oikein ymmärrä. Sitä paitsi se kostonhimoinen vanhan testamentin Jumala....silmä silmästä ja sitä rataa.
"Jumalan sanaa" pyhitän mielelläni ja teen sen silloin, kun sydämessäni tunnen jonkun asian todeksi, en siksi, että joku toinen niin sanoo.
Keskusteluja Jumalan kanssa kirjasarjassa kolmas sitoumus kuuluu näin:
Muistat pitää yhden päivän erillään minua varten ja pyhittää sen. Tämä siksi ettet liian kauan viivy harhojesi keskellä, vaan alat muistamaan kuka ja mitä olet. Sitten voit tehdä jokaisesta päivästä ja hetkestä pyhän.
