Arkistoidut blogit
Muutokset ovat ainoa pysyvä asia elämässä -lause on osoittanut paikkansapitävyyden jälleen. En kirjoittanutkaan elokuun blogiani Kuubasta, Havannasta. Kirjoitan sen nyt loppukuusta kotonani Suomessa. Mietin kovasti, mitä pitäisi kirjoittaa. Otsikko tuli vasta ihan lopuksi tekstin valmistuttua. Siihen kiteytyy sanomani tällä kertaa.
Stressiä stressin perään, vatsa reistailee ja pullistuu, eikä mikään tunnu auttavan. Jatkuvat vatsavaivat hermostuttavat ja huolestuttavat ja stressi sen kun kasvaa.
Hurja kuukausi takana täällä Havannassa. Olen ollut pahasti sairas ja tarvinnut länsimaisen lääketieteen apua ravaten pari kertaa viikossa sairaalassa. Nyt tuntuu tulehdus helpottavan kehossa ja pystyn rentoutumaan eri tavalla; jatkotoimenpiteitä tosin tarvitsen sitten Suomeen palatessani, mutta akuuttivaihe on nyt ohitse. Kiitos enkeleilleni sekä kuubalaiselle pätevälle lääkärilleni!
Olla rohkea ei tarkoita sitä, etteikö pelottaisi. Se tarkoittaa ennemminkin toimimista ja elämistä pelosta huolimatta. Rohkeutta on uskaltaa unelmoida, asettaa tavoitteita ja tavoitella niitä olosuhteista huolimatta. Unelmien ja tavoitteiden koolla ei ole väliä, ne voivat olla pieniä tai suuria; tärkeintä on, että sinulla on unelmia ja tavoitteita.

Maailma on minussa

Kirjoittanut | 05.06.2018
Siitä on kulunut aikaa kutakuinkin seitsemän vuotta, kun kysyin eräältä henkilöltä hänen mielipidettään siitä, että miksi me elämme täällä Telluksella? Hän vastasi, että meidän elämämme on Aatamin unta. Mitään ei siis oikeasti tapahdu yhtään missään, kaikki on vain Aatamin unennäköä. Voisiko se olla niin? Mitäpä, jos se onkin juuri niin?
Mieli on täynnä huolenaiheita, omia ongelmia ja toisten, todellisia ja kuviteltuja. Minkä vuoksi minä murehdin jatkuvasti? Mikä minua vaivaa? Mikä saa ihmisen jatkuvasti huolehtimaan asioista, omista ja muiden, menneistä ja tulevista?
Minulle tuli tahaton välikuukausi blogin kirjoittamisesta. Pahoittelut lukijoille siitä. Haasteeni on ottaa omaa aikaa ja olla tekemättä yhtään mitään. Tekemisen karsiminen ja toisaalta myös asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen vaatii taitoa. Jos en pysty tekemään jotain asiaa kunnolla, jätän sen mieluiten tekemättä. Mieleeni tulee tosin välittömästi asioita, joita joutuu pakon edestä tekemään periaatteestani huolimatta, esimerkiksi töiden puitteissa.
Varo energiavarkaita! Oletko joutunut energiavarkaan kohteeksi? On ihmisiä, jotka elävät ja kukoistavat toisten energioilla. Energioiden ymmärtäminen muuttaa sekä maailmankuvaa että ihmiskuvaa henkisempään suuntaan.

Lokin kirjoitus

Kirjoittanut | 15.05.2018
En ole kirjoittanut yhtään blogitekstiä reiluun kuukauteen. Siihen on monta syytä. Olemme tehneet hurjan paljon töitä nyt huhti - toukokuussa ja vapaa-aikani on mennyt pääosin työstä toipumiseen. Teimme huhtikuussa yhden viikon yötöitä ja vuosi vuodelta niistä toipuminen ja päivärytmiin uudelleen pääseminen vaativat aina vain enemmän aikaa. Vapun jälkeen teimme vielä pari yötä ja niistä selvittyäni lupasin itselleni, että yötyöt ovat nyt minun osaltani historiaa. Niin ainakin toivon.

Lokin kirjoitus

Kirjoittanut | 15.05.2018
En ole kirjoittanut yhtään blogitekstiä reiluun kuukauteen. Siihen on monta syytä. Olemme tehneet hurjan paljon töitä nyt huhti - toukokuussa ja vapaa-aikani on mennyt pääosin työstä toipumiseen. Teimme huhtikuussa yhden viikon yötöitä ja vuosi vuodelta niistä toipuminen ja päivärytmiin uudelleen pääseminen vaativat aina vain enemmän aikaa. Vapun jälkeen teimme vielä pari yötä ja niistä selvittyäni lupasin itselleni, että yötyöt ovat nyt minun osaltani historiaa. Niin ainakin toivon.

Vaikeina elämän hetkinä

Kirjoittanut | 14.05.2018
Viimeisen kuukauden ajan olen kohdannut henkilökohtaisia haasteita, niin sisäisiä kuin ulkoisiakin. Tuntuu että kevään valo ja innostus saivat minut innostumaan niin paljon, että käytin suurimman osan kevään voimista lyhyessä ajassa. Huomasin pian olevan melko väsynyt. Elämästäni tuli suorittamista, ja jopa pienet asiat tuntuivat hankalilta. Elin jatkuvassa kiireessä ja aikatauluissa, enkä löytänyt elävyyttä ja innostusta tekemiseeni. Oikeastaan voisin sanoa, että pikemminkin minulla ei ollut voimaa innostua ja elävöittää olemistani. Tajuan nyt, että positiivisuus, innostus, elävyys ja luovuus ovat ihmisen sisäisiä voimia, joita voi harjoittaa, jättää käyttämättä ja myös ylikäyttää. Tajuan myös, että kun näiden voimien liekki on pieni, ja elän hetken sisäisessä pimeydessä on sillä merkitys kuinka suhtaudun itseeni, elämään sekä tuohon pimeään tyhjyyteen. 
Monet henkiset suuntaukset opettavat, että mieli pitää meitä otteessaan ja estää vapautumisemme. Mutta entä jos mieltä katseleekin ystävänä, kohtaa sen, tutustuu siihen ja kehittää sitä tiedostavasti? Se ei välttämättä ole ristiriidassa vapautumisen ja valaistumisen kanssa.
Miten energioista voi olla minulle todellista hyötyä? Alaselän kivut, iskias, stressi – ei kai niitä energioilla voi parantaa vai voiko? 

Elämän merkityksellisyys

Kirjoittanut | 30.04.2018
Kirjoitan näitä sanoja vappuaattona. Katson ulos ikkunasta, näen auringonpaisteen ja juttelen ystävieni kanssa heidän vappusuunnitelmistaan. Vatsassa on jännittävä kutkutus. Tuntuu että tästä on tulossa hyvä päivä. Usein tällaisina juhlapäivinä, erityisinä hetkinä koen että elämääni virtaavat uudet, kauniit ja ihanat tunnelmat. Tunnen kuinka elämällä on merkitystä ja koen, kuinka on hyvä olla olemassa. Olen onnellinen juuri nyt. Toisaalta minulle herää tänään jälleen eräs kysymys enkä malta olla kirjoittamatta siitä nyt. Miksi tarvitsen Vapun siihen, että voin kokea sen kuinka elämäni on merkityksellistä? Miksi omaa oloani ohjaavat niin usein ulkoiset olosuhteet? Miksen voisi nauttia jokaisena päivänä säästä tai ihmisten kanssa yhteisien asioiden suunnittelusta?
Tänään tätä kirjoittaessani on eteläisen naapurivaltiomme Viron 100 -vuotis itsenäisyyspäivä ja tänään on myös hyvän ystäväni Teemun syntymäpäivä. Teemu ei ole vielä satavanha, reilu puolet kuitenkin. Evelin on syntyjään eestiläinen, mutta lähes 10 vuotta Suomessa asuneena jo varsin suomettunut. Kotimaa on kuitenkin aina kotimaa, meille kaikille. Tänään me juhlimme täällä Ranta-Lepolassa Viron itsenäisyyttä.
Tuntuuko tutulta? Monta remonttia viittä vaille valmiina, mutta mies suunnittelee jo seuraavaa? Komerot täynnä keskeneräisiä käsitöitä, uutta ideaa pukkaa. Miksei apu kelpaa vaikka mies meinaa läkähtyä töihinsä? Olenko huono ihminen, jos en murehdi läheisten ongelmia? Taru on kiva, mutta miksei hän koskaan kuuntele, kun haluan puhua ongelmistani?

Positiivisuuden Voima

Kirjoittanut | 16.04.2018
Elämässäni kohtaan päivittäin ahdistusta, vaikeita ajatuksia ja tuntemuksia. Vaikka kuinka olen yrittänyt päästä niistä eroon, eivät ne lähde vaan palaavat päivittäin takaisin. Jos olen erityisen hereillä, saatan kokea etten minä ajattele tai tunne näin, vaan että minussa ajatellaan, tunnetaan ja tahdotaan. Tämä on eräs tietoisuustyöskentelyn oivallus; Ajatukseni, tunteeni ja tarpeeni eivät ole Minä. Sen sijaan koen, että tämä osa olemustani on ikäänkuin näyttämö, jolla erilaiset voimat voivat tulla kokemaan itsensä. Samalla tavoin kuin mieleni ei ole minä, ei se ole myöskään mikään yksittäinen asia vaan pikemminkin erilaisten voimien ja taipumusten toimipaikka.

Läsnäolon kokemus

Kirjoittanut | 09.04.2018
Toimintaani ja olemistani näinä päivinä ohjaa usein jokin ennalta määritelty ajatus, valmis tunne tai tarve. Vaikka kuinka haluaisin sanoa oleva aina läsnä ja spontaani tässä hetkessä, on elämäni usein valmiiden mielen mallien toteuttamista, myös ajattelussani ja jopa meditoidessani. Silloinkin kun luulen olevani juuri nyt hereillä, on tuokin ajatus valmiiksi ajateltu mielikuva siitä, miltä minusta tuntui joskus. Läsnäolon hetki on itselleni aina mysteeri. Se on aina jotain uutta, eikä sille voi luoda kaavaa vaikka minäkin ja lukemattomat ihmiset ovat sitä yrittäneet. Tämän vuoksi tekniikoiden käyttö voi pahimmissa tapauksissa muodostua uusiksi taipumuksiksi heräämisen sijaan. Silloin tietoisesta hengittämisestä, aistimisesta, mantrasta tai mistä vaan tulee ainoastaan yksi uusi kaava, joka pitää minut syvemmin unessa. Minun täytyisi siis oppia olemaan luova, ja peräti ovela läsnäolon kokemiseksi. Tietysti tästäkin voi tulla uusi mielen malli; malli olla ilman malleja.
Syksy- eli Metallielementti. Syksyyn kuuluu valmistuminen, loppuun saattaminen, mutta myös kypsymisen, toteutumisen tuoma rauha. Syksy-/Metalli-elementti-ihminen tavoittelee täydellisyyttä ja suuria saavutuksia, näkee mitä on tehtävä ja haluaa tehdä sen. Hän kykenee ammentamaan kokemuksistaan totuuksia ja soveltamaan niitä elämäänsä.
Kuuntelu on aisti, jota en voi saada suljettua lähes millään. Jos ostan tarpeeksi vahvat korvatulpat, kuulen silti oman kehoni. Vaikka korvani ovat auki jokaisena elämäni hetkenä vastaanottamaan elämää, kuinka tietoinen olen kuuntelustani? Entä kuinka tietoisesti pyrin kuuntelemaan itseäni ja ympäröivää maailmaa? Ainakin silloin kun tulen itse kuulluksi ja kohdatuksi sitä kautta, koen olevani itseni omassa elementissäni. Voiko kuuntelu toimia voimaannuttavana elementtinä sekä kuuntelijalle, että kuunneltavalle? Voiko sitä kautta löytää jopa kohotetun tietoisuuden, ja sieltä todellisen Itseni sekä maailman syvemmän olemuksen?
Sivu 1 / 27

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net