Kansanparannuksesta ennen vanhaan
Vatsakivuista kärsittiin muinoikin, ja niiden arveltiin syntyvän muun muassa siksi, että "verenkäynt ei ole hyvä". Vatsavaivoilla oli myös lukuisia erilaisia, vielä nykyisinkin käytettyjä nimiä: vatsanväänteet, vatsatauti, mahastaottaja, mahanpurut, vatsakuume ja kattarit (kovat ja pehmeät eriteltynä).
Ennen muinoin oli mm. seuraavia silmätauteja: silmäpasko, vuoro ja silmäsätkä. En edes yritä arvailla, mitä nämä taudit ovat olleet, mutta parannuskeinot on vähintäänkin mielenkiintoisia. Vai mitä olet mieltä, hoitaisitko silmääsi omalla virtsallasi?
Ennen vanhaan oli pelko siitä, että lapsesta tuli vaihdokas, jos se jätettiin yksin ennen ristiäisiä. Lapsen kun saattoi vaihtaa piru, menninkäinen, peikko tai jokin muu otus "huonompaan" versioon.
Koliikki selitettiin ennen muinoin "yöitkettäjällä", joka oli jonkinlainen pahantahtoinen henki tai sitten lasta oli katsottu pahalla silmällä.
Vastasyntyneen pienokaisen hoito on ollut aikamoisen roisia ennen vanhaan. Pesemisessä, pitämisessä ja ruokinnassa oli omat ohjeensa niin muinoin kuin nykyään. Lapsen ensimmäiset ikävuodet.

Lastenhoito

| 31.08.2017
Vastasyntyneen pienokaisen hoito on ollut aikamoisen roisia ennen vanhaan. Pesemisessä, pitämisessä ja ruokinnassa oli omat ohjeensa niin muinoin kuin nykyään. Jokainen voi valita mieleisensä. 

Synnytys

| 01.06.2017
Alla oleva ei ole sopivaa luettavaa raskaana oleville, niin hurjalta kuullosti synnytys ennen muinoin.

Raskaus

| 04.05.2017
Äidin vatsan muodosta saattoi päätellä paljon tulevan lapsen sukupuolesta, olihan yleisessä tiedossa, että "poika asuu ylempänä, tyttö alempana".
Ennen muinoin tiedettiin konsti jos toinenkin, miten poikia taloon siitetään. Syy löytyi myös keskosen syntymälle sekä kaksosille sekä tietenkin vinkkejä, jos ei lapsilykky onnistunut.
Jos on vielä nykyään ahdasmielistä ajattelua, kun puhutaan seksistä, niin mitä se sitten mahtoikaan olla sata vuotta sitten....pimeässä ja peiton alla. Taisi olla naisten G-piste aika hyvin piilossa.
Vaarattomiin mutta näkyviin pikkuvaivoihin oli jos jonkinmoista roppia ja neuvoa jakaa entisaikaan, vai mitä sanotte siitä, että finni tietää lihomista ja teerenpilkut tulevat jos hajotti pääskyn pesän.

Ihovaivat

| 12.10.2016
Ennen muinoin syyliä parannettiin mm. kuun ja villalangan avulla. Paiseita (märkiviä tulehduksia) puolestaan nimitettiin sanoilla: putkenpolttama, umpukulju ja muhka.
Hulluudelle, erilaisille peloille ja kaatumataudille (joka siis ennen luokiteltiin mielisairaudeksi) löytyi ennen muinoin mielenkiintoisia parannusmenetelmiä, sairaille juotettiin esimerkiksi sammakon verta tai pääkallosta viinaa.

Ihotaudit

| 03.03.2016
Syyhyt, rohtumat ja paiseet, vaivasivat ihmisiä aika ajoin ja niiden parantamiseksi olikin keksitty jos jonkinlaisia keinoja. Osa vanhan ajan "ihotaudeista" lienee johtunut huonosta hygieniasta ja sitä kautta syöpäläisistä.

Kolotukset

| 03.12.2015
Onko sinua vaivannut koskaan kuivatauti, ronkkatauti tai luuvana? Hauskankuuloisia sanoja ja tautikin on ihan tuttu.
Sisätautikirurgia oli muinoin lastenkengissä ja niinpä parannuskeinotkin olivat aika erikoisia. Keuhkokuume johtui muoniolaisten mielestä jalkojen huonontuneesta tai osittain tukkeutuneesta verenkierrosta. Parantumiseen auttoi jalkojen ja jalkapohjien hierominen kohti sydäntä. Kittilässä oman virtsan juonti auttoi keuhkokuumeeseen, mutta Suomussalmella tehtiin "hiilihappovettä". Tämä juoma ei suinkaan ole normaalia hiilihappojuomaa, limpsaa, vaan jotain aivan muuta. Lääkettä varten piti kypsyttää vesi, kiehuminen ei riittänyt. Jäähtyneeseen veteen lisättiin hienonnettu koivunhiili ja hämmennettiin. Hetken kuluttua liemi siivilöitiin ja tätä "hiilihappovettä" annettiin potilaalle kolme kertaa päivässä. (Happoaine tuli hiilestä). Pistos on tauti, joka pistelee ihmisen sisällä. Pistos saattoi tuntua sydämessä, keuhkoissa, rinnassa tai vatsan aluella. Viljakkalaisten mielestä pistos aiheutui siitä, kun suoni meni luun rakoon. Pistos saattoi myös aiheutua liian rankasta työnteosta. Ja entäs ne parannuskeinot? Viina, villa ja virtsa auttavat aina, samoin maitoon sekoitettu kissankakka. Pyhäjärven neuvo on hieman kimurantti: "Pistokseen auttavat sellaiset suolat, joita on pidetty yölepakon kanssa samassa astiassa peitteen alla".  Sydänsairaudet lienevät olleet suhteellisen harvinaisia entisaikaan, mikäli asiaa verrataan kirjoista löytyneisiin harvoihin hoito-ohjeisiin. Jämsässä neuvottiin syömään suolaista, myös sipulin sanottiin auttavan. Yleinen lääke oli kuitenkin viinan sekä väkevän kahvin nauttiminen, kun "sydämestä ilkeästi ottaa ja kalvaa". Mäntyharjulla käytettiin luontaislääkintää, siellä sydämentykytykseen neuvottiin otettavan sydänheinää (hypericum quadrangulum). Ähky, joka luultavimmin oli umpisuolen tulehdus, hoidettiin sydäntä hieromalla, juomalla kylmää vettä tai sidottiin nuora ruumiin ympärille ja siihen yhdeksän solmua. Myös seuraava kihniöläinen loitsu auttoi: Ähky moinen molleroinen, poika toinen tolleroinen, meravaskesta valettu, tehty teräsvartahista, koottu koran noesta, jolla mä ähkyä äkäsen! Madot vatsassa olivat entisaikaan yleisiä ja niiden uskottiin monesti myös kuuluvan sinne, sillä esim. Hankasalmella uskottiin että jos lapamato häviäisi mahasta, ihminen kuolisi. Matojen uskottiin sulattavan ruuan ja ne lähtivät liikkeelle säikähtämisen kautta. Silloin vaivaan auttoi viina, pippurimaito ja suolavesi. Madot saattoi ruualla houkutella ulos, ihminen laitettiin istumaan haaleaan maitoon tai sokeroituun maitovelliin, silloin madot tulet alakautta syömään. Mene tiedä, matojen uskottiin tulevan vatsaan mm. karvojen seassa (jos syö niitä vahingossa), lehmän maidosta tai kaloista. Madoista käärmeisiin - ihmisen sisällä saattoi asua myös käärme, joka kiemurteli sisään ihmisen nukkuessa nurmikolla. Niihin jotka ovat kovia viina-, ja tupakkimiehiä, käärme ei sisälle tule. Miten käärme sitten sisällä ihmiseen vaikutti, ei selvinnyt, mutta muutama konsti oli sen poistamiseksi. Käärmeestä pääsi hengittämällä maitohöyryä, juomalla hevosenvirtsaa tahi asettamalla marja rinnan päälle. Kaulakuvun eli struuman kiusatessa ihmistä, häntä kutsuttiin pahakaulaseks. Tauti ilmaantui naurisvarkaalle, mikäli on uskomista polvijärveläisiin. Se parannettiin kuunvalolla. Tällöin piti olla yksin huoneessa kuun loppuvaiheella ja otettava ikkunasta lankeavaa valoa kolmesti ja painettava sillä kaulaa kolme eri kertaa. Apua toi myös kun torstai-iltana tai pyhäaamuna ennen syömistään (ajankohta kuun katopäivänä) paineli pihdeillä ja vasaralla pajassa kupua. Jos kuunvalo ei auttanut, niin struumaa saattoi voidella karhunrasvalla tai siemennesteellä. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Rokot ja kulkutaudit tappoivat ihmisiä paljon Suomessakin, kun hygienia oli puutteellista ja tietämys suojaantumisesta olematonta. Ruttoa ja koleraa vastaan keinot olivat vähäiset, viina kehotettiin ottamaan taudin estämiseksi sekä taudin aikana. Taisi olla viina enempi lohtuun, kuin itse taudin estämiseen. Ruton pääsyä kylään koitettiin tietenkin keinoin millä hyvänsä estää. Yksi tapa oli laittaa mies vartioon kylän rajalle pyssy kourassa. Jos harakka tuli näköpiiriin, se piti ampua, sillä rutto kulki sen selässä kylästä toiseen. Horkkatautia eli malariaa esiintyi myös Suomessa. Kaavilaisten keino parantaa oli seuraava: "Kun panee olkia kuopan suulle ja sytyttää oljet tulee ja äkkiä viskaa sen horkkaisen sinne tulisten olkien läpi kuoppaan, niin se säikähtää ja pääsee horkasta". Elävällä käärmeellä selkään hakkaaminen sekä aina tehokas kuuma sauna ja ämpärillinen jääkylmää vettä olivat myös keinoja horkkataudin taltuttamiseksi. Lavantautia sairastavalle juotettiin sammakon verta veden tai maidon seassa tahi syötettiin lapamatoja. Isorokkoon sairastuneita vääräleuat nimittivät "pirun kanssa yhteisellä ryynipuurolla". Sanonta on saanut tiettävästi nimensä siitä, että rokosta jäi syviä arpia naamaan. Nauriinsiemenillä ehdotettiin saavan parannusta sekä tuli- että tuhkarokkoon. Tuhkarokkoa vastaan käytiin myös tuhkaisella vihdalla. Keuhkotauti eli tuberkuloosi kiusaa jatkuvalla yskällä, kuumeella ja limaisilla ysköksillä. Neuvoja oli taas joka lähtöön: piti juodu omaa tai keitettyä lehmän virtsaa. Pyhärannassa juotiin puolestaan kaljan ja siirapin sekoitusta. Keuhkotaudin uskottiin tulevan liiasta kahvin juonnista tai kylmästä. Korvikekahvista tauti tarttui yhtälailla. Mutta onneksi Taivalkoskella tiedettiin että tauti paranee tärpätillä, sehän puhdistaa keuhkot! Keltatautiin oli selvät sävelet: piti syödä keltasirkku, joka raakana tai paistettuna, myös keltajalkaiset kananpojat kelpasivat paremman puutteessa. Apua saattoi myös saada jos laittoi keltaiset helmet kaulaan, joi virtsaa tai kylpi siinä. Kurkkumätä lähti polttoöljyllä kurlaamalla tai juomalla yrttiteetä (mynttiheinä, mali, putkenjuuria).  Sikotauti karkottui kun laittoi villasukkaan sian sontaa ja painoi sen kipeään kohtaan. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Ennen vanhaan liikuttiin paljon luonnossa, oli peltotöitä, poimittiin marjoja ja metsästettiin. Eläinten ja ihmisten yhteentörmäykset olivat siis väistämättömiä. Kyykäärme lienee yksi vihatuimmista eläimistä Suomessa. Vielä tänäkin päivänä monet ihmiset tappavat kyykäärmeen ilman tunnontuskaa, vain vanhan pelon sanelemana. Mutta miten sitten ennen vanhaan käärmeen purema parannettiin? Oulussa uskottiin että jos ihminen ehtii pureman jälkeen ennen käärmettä veteen, purema ei kipeydy. Käärmeen uskottiin näet menevän puremisen jälkeen veteen tiputtamaan myrkkyhampaansa. Sortavalassa puolestaan uskottiin siihen, että maa vetää myrkyn pois kehosta. Puremiskohta piti siis upottaa maahan. Monissa uskomuksissa käärme piti tappaa ja kipeään paikkaan laitettiin käämeen rasvaa, sappea tai koko raato. Näin vältytään kipeytymiseltä. Laihialla ihminen piti laittaa kokonaan kirnupiimään, tarina ei kerro käytettiinkö kirnupiimä sen jälkeen. Erilaiset yrtit ja luonnontuotteet olivat myös suosittuja konsteja: juoksevan veden vaahto, valkoisen hevosen maitoa, sammakon verta sekoitettuna maitoon tai pajunkuoreen takasivat joidenkin oppien mukaan  paranemisen. En tiedä jutun todenperäisyyttä, mutta hieman arveluttaa tämä Ruskealan neuvo: jos käärme puree, pitää odottaa aivan hiljaa ja paikoillaan, että käärme tulee takaisin ja imee myrkyn pois. Ampiaiset Suomalaiset olivat yllättävän yksimielisiä ampiaisten ja mehiläisten pistojen parantamisesta. Lähes kaikkialla neuvottiin ottamaan maata ja painamaan sillä pistokohtaa. Myös edellisvuotisella reikäisellä haavanlehdellä, viikatteenterällä ja villaisella painaminen auttoi asiaa. Tosin Varpaisjärvellä uskottiin että kuolemaksi on jos pistää keskipäivällä, kun taas Suomussalmella kuolema tuli, jos piston sai auringonlaskun jälkeen. Muut vaaralliset eläimet Liekö eläinkunnassa tapahtunut isokin muutos, mutta entisajan "vaaralliset" eläimet ei kyllä nykytiedon mukaan kovin pahoja ole. Ainakaan itse en ole koskaan törmännyt purevaan sisiliskoon tai sammakkoon. Hämeenkyrössä oltiin kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että sisiliskon purema tappaa aina ihmisen. Kuhmossa uskottiin puolestaan, että sammakko on myrkyllinen ja hyvin paha. Menoa on, jos se puree, siihen ei mitkään taiat auta. Kaikkialla ei näitä eläimiä ihan niin vaarallisena kuitenkaan pidetty ja silloin löytyi myös parannuskeinot: sisiliskon purema parani yhdeksän valkoisen tamman tai seitsemän valkoisen kutun maidon avulla. Sammakon tuottama vamma parani kun haettiin sammakko, jota sitten takasääristä vedetään edestakaisin kipeän päällä samalla syljeskellen ja siunaillen. Sammakkoa ei tapettu, vaan se vietiin takaisin lammikkoon. Niin ja olihan ne hämähäkit vaarallisia: "Ei sua ottoo hämähäkkijä kiinni, se kun piäsöö purasemmaa, nii sen jäläk turpoo eikä se vällee parane", kerrottiin Kangasniemellä lapsille. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Parantajia ei sopinut vaivata pienen vaivan takia, joten ennen muinoin piti osata itse hoitaa tavallisia vaivoja ennen kuin lähti parkuen parantajan perään. Pieniä vammoja puhallettiin, nuoltiin, paineltiin, siveltiin ja puristettiin sekä käytettiin yrttejä. Tikku sormessa Entisaikaan puulla lämmitettiin sekä torppa että sauna ja valmistettiin ruoka, joten tikkuja kyllä piisasi ihmisten käsissä. Tikkuja ei kuitenkaan auttanut kiskoa sormesta miten sattui, vaan niihin kuului asianmukaiset rituaalit. Mäntyharjulla tikku piti nyhtää hampailla ja oli sen jälkeen pureksittava pieniksi. Lopuksi piti vielä pellavan tappuroita polttaa ja siitä syntyvää savua päästää kipeään kohtaa. Jäppilässä uskottiin kirkon voimaan, riitti kun katsoo kirkon suuntaan tikkua pois otettaessa, niin ei satu. Jos sitten tikku joutuu kynnen alle ja tulehtuu, niin sen päälle pitää laittaa suussa pureskeltua ruisleipää johon on lisätty suolaa. Seos kankaan sisälle ja kangas kipeän paikan päälle kuivumiseen saakka, jonka jälkeen toimenpide uusitaan. Kiven vihat Kiveen jos löi varpaansa tai muuten satutti itsensä, pääsääntöisesti kaikki parannusmenetelmät liittyivät myös samaiseen kiven käyttöön. Yleisin tapa parantaa oli painaa kivellä kipukohtaa (siis sillä samaisella johon satutti itsensä). Kivi saatettiin myös ensin paistaa. Kiven pesuvesi oli myös kovaa valuuttaa hoidon aikana. Mikkelissä oltiin sitä mieltä, että jos varpaan löi kiveen, oli lyötävä varvas vielä kolmesti samaan kiveen, ettei vihat tartu. Kynsimiset, hankaumat ja piiskaukset Jos joku on toista kynsinyt, niin hyvin parani kun kynsijän kynnet leikattiin ja poltettiin sen jälkeen kirveen terän päällä. Tuhka sitten laitettiin jälkien päälle. Kärsämäellä kynsimiseen auttoi omien kynsien pureskelu ja tämä sylki sitten kivun päälle. Hankautumien hoidossa konsti oli monesti kengän polttaminen. Tuhkaa sitten ripoteltiin kipeään kohtaan, tai siitä tehtiin voidetta, lisäämällä siihen talia. Muita hyviä paranemiskonsteja olivat noki ja suolakylpy. Jos varpaanväli oli kipeytynyt, oljet auttoivat siihen vaivaan. Aikoja sitten pahantekijät joutuivat piiskattavaksi. Eli selkä paljaaksi ja muutama raipanisku! Kipua saattoi estää mm. voitelemalla selkä karhun tai käärmeen rasvalla. Toinen keino oli pestä selkänsä samalla saippualla, millä ruumis oli pesty. Myös kuolleen ihmisen hammas suussa auttoi. Kinnulan vanhat olivat sitä mieltä, että piiskaus ei koskenut, jos oli kirjoista leikattuja Jeesus-sanoja suussa. Palovammat ja paleltumat Kiitos nykyisestä lääketieteestä mitä tulee palovammojen hoitoon, eläimet kiittävät myös. Vai mitä sanoisitte tavasta hieroa palaneeseen kohtaan lehmän, hevosen tai lampaan lantaa, hapankaalia, lehmän virtsaa, kalan-, karhun-, tai kananrasvaa. Kuusamossa pannaan palohaavaan rasvainen koiranpennun nahka (tarina ei kerro enempää), myös rintamaito kelpasi. Kittilässä oli vieläkin kovemmat ropit, piti keittää kissa ja sillä rasvalla voideltiin palohaava. Onneksi oli eläinystävällisempiäkin tapoja; vanha kerma, ohrajauhot (sekoitettu kalansuolaveteen), kesävoi ja sylki paransivat myös. Paleltuvat vaanivat alituiseen Suomen kylmässä talvessa, silloin käyttöön otettiin sian tai jäniksen virtsarakko, sian sappi, viina, hevosenlanta. Myös paleltumia hoidettiin homeopatian tapaan; paleltunutta ihmistä piti hieroa lumella, oven väliin syntyneellä kuuralla tai kylmällä vedellä. Myös mätämuna kelpasi hyvin tähän hommaan. Niukahdus eli venähdys eli hiveltynyt eli nyrjähtänyt Tähän vaivaan lähes koko Suomessa oli sama parannustarve, villalanka. Käyttö oli sitten hieman eri asia. Jossain paikkakunnilla riitti kun tehtiin tietty määrä solmuja lankaan, toisessa paikassa homma piti tehdä kädet selän takana ja Varkaudessa hoitokeinoksi kelpasi huonomaineisen naisen sukkanauha. Myös värillä oli väliä; punainen tehosi parhaiten, joissakin paikkakunnilla käytettiin kolme eriväristä lankaa. Usein solmujen/langan käsittelyn ohessa tehtiin myös loitsuja ja rituaaleja. Langan sijasta parannukseen käytettiin myös poron suonta ja elävänä nyljetyn käärmeen nahkaa. Nari ja selkävaivat Nari (rannenivelen rutina, lieneekö jännetuppitulehdus?) parantaminen vaati useasti useamman ihmisen apua. Kuorevedellä nari poistettiin neljän ihmisen apuvoimin. Ensin käsi laitettiin veistopölkylle; yksi otti kirveen ja huitoi sillä käden molemmin puolin (salvaa), toinen itkee, kolmas nauraa ja neljäs kyselee: "mitäs salvat?", johon kirveen käyttäjä vastasi "naria". Edelleen kysyttiin, "mitäs itket/naurat" ja vastaus oli "naria". Tämä toimitus paransi ja esti naria myös koskaan palaamasta. Soinilla narin sattuessa etsittiin metsästä yhdeksän oksaa sellaisista puista, jotka narisivat toisiaan vastaan. Oksat katkaistiin melkein irti-poikki, jonka jälkeen oksa taitettiin kipeän kohdalla päälle, samalla kysyen; "mitä sinä siinä teet?", johon taittajan piti vastata yhdeksän kertaa; "niriä naria salvaaan". Selkä vaivasi raskaan ja yksipuolisten liikkeiden vuoksi, yksi keino oli kipeän selän päällä käveleminen (lapsi tai nainen joka oli synnyttänyt kaksoset). Myös hieromisella ja kylpemisellä parannettiin selkää. Saunassa saattoi myös vihtomalla saada selkänsä kuntoon, tosin vihtana piti käyttää nokkosia! Ennalta ehkäisy oli myös tärkeää; Niittäessä kannatti sitoa ensimmäiset korret vyöllensä, niin ei tullut kipuja. Mutta ja helpoin ennaltaehkäisy lienee ollut käytössä Asikkalassa; Jos laskiaisiltana seisovilta jaloiltaan sänkyyn heittää, ei kesällä leikatessa pakota. Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois
Rannevaltimo oli se paikka, josta saattoi tietää kunkin "henkiset olennot". Tiedettiin että se toimii eri ihmisillä eri lailla ja siitä saattoi lukea ihmisen aatteita, olihan se yhteydessä sydämeen. Jos ajatteli pahoja, sen huomasi!  Piippolassa tuumattiin seuraavaa: "suonet kulkee joka paikassa ruumista, pulssisuonet kaulassa ja korvallisilla. Sydänjänne lähtee rinnan alta ja haaroo kummankin reiden juureen. Verisuonissa kulkee veri ympäri ruumista, se pitää kulkea, ilman ei ole terveellistä. Kaikki suonet menee napaan, kaikkien suonien pää sinne menee". Verestä oltiin sitä mieltä myös, että eri veri on eri ihmisillä. Toisilla veri on punaista, toisilla mustaa, yhdellä vetelää ja toisella sakeampaa. Vanhalla veri on sakeaa, mutta nuorella juoksevaa, punaista ja sitä on paljon. Nuorista täytyikin sen vuoksi kupata liika veri pois, muuten se alkaa pistellä, kutista ja nostaa paiseita. Tiedettiin myös että jos ihmiset suonet näkyvät hyvin, niin ihminen on hyvissä voimissa. Entäpä sitten hampaat ja ruuansulatus? Etuhampaat, syömähampaat, silmähampaat, torahammas ja väkihammas löytyy rovaniemeläisten suusta. Ja hampaita piti "voimistella", jotta niistä tulisi lujat. Kulmahampaista tuumattiin myös, että jos ne lähtevät pois, niin silmät eivät enää ole oikein "raittiit" (?) Ruoka meni sitten ruoka- ta kurkkutorvea pitkin alas ruokalaukkuun ja sieltä se valui sulattajan läpi suolistoon. Ravintoaine lihottaa ja roska-aine tulee ulos. Merikarvialla uskottiin että ihmisen sisällä on sammakko, joka pienentää ruuan, Taivalkoskella saman työn suoritti puolestaan ruokamato. Haavat Haavan päälle laitettiin ennen muinoin rautalehtiä (piharatamo), ukontuhnioita (maamuna), valkolehtiä (sikuria) tai palsamin juurta. Myös erilaisia sekoituksia siveltiin runsaasti, ne sisälsivät yleensä joitakin seuraavia aineita; pihkaa, koivun sisäkuorta, tervaa, tärpättiä, tuhkaa, suolaa, viinaa, virtsaa, hämähäkin verkkoa, ruutia, liimaa, korvavaikkua tai tupakkaa. Märkivään haavaan oli myös omat rohtonsa: koivun sisäkuorta kuumennetaan ja siitä tippuvaa ainetta laitetaan haavan päälle. Luopioisissa valmistettiin pihkalaastaria. Sian ihraa ja kuusen pihkaa keitetään niin kauan, että siitä tulee kiinteää. Tämä seos laitetaan haavaan. Iisalmessa oli tälläinen sanonta:"Jos pientä haavaa nuolaisee ja isoon haavaan kusasee, niin eivät ota ajosta lihat eivätkä tule kylmänvihat." Lähteet: Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietousTuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihinHernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois  
  • 1
  • 2
Sivu 1 / 2

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net