Keskusteluja Jumalan kanssa

Keskusteluja Jumalan kanssa kirjasarja on jo vanha teos, mutta paikkansa se on säilyttänyt parhaiden henkisten kirjojen joukossa jo yli kymmenen vuotta.

Kaikki ihmiset ovat Luojamme (vaihda sana Luoja tai Jumala sanaan, joka parhaiten palvelee sinun ajatusmaailmaasi) silmissä samanarvoisia, sillä loppujen lopuksi meitä on vain yksi.  Rikkaat, köyhät, papit, vangit, paavit, nuoret, vanhat, vauvat, alkoholistit... Jumala kommunikoi kaikkien kanssa, ei vain "pyhien". Haluatko kuunnella?

En ole koskaan rukoillut usein. Lapsuuteeni kuului ruokarukous ja iltarukous, josta muistan lopun: ”sijaltain jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi”.

Pystyisikö Jumala estämään ilmastonmuutoksen, tuomaan rauhan sotien runtelemille maille, estämään koulusurmaajaa ampumasta luokkatovereitaan tai kääntämään hirven kulkureitin juuri ennen sen törmäämistä henkilöautoon?

Suomessa ihminen määritellään juridisesti kuolleeksi, kun sydän on lakannut sykkimästä ja joku seuraavista pätee: hengitys ja verenkierto ovat loppuneet, ruumis on tuhoutunut tai toissijaiset kuolemanmerkit ovat ilmaantuneet. Tekeekö pahaa lukea näitä sanoja? Etkö halua ajatella omaa katoavaisuuttasi? Kovin moni meistä miettii mitä muuta tahansa paitsi omaa tai läheisensä kuolemaa.

Aika on vekkuli keksintö. Toisten mielestä sitä ei ole edes olemassa, toisilla on sitä liikaa ja useimmilla liian vähän. Suhteellisuusteorian mukaan maailmankaikkeus on aika-avaruuden muodostama neliulotteinen möhkäle.

Olen luullut olevani fiksu ja ajatteleva aikuinen, mutta totuus on toisenlainen. Monesti huomaan olevani vanhempieni tai yhteiskunnan äänitorvi, joka toistaa samaa levyä vuodesta toiseen, kyseenalaistamatta tarinaa milloinkaan. Ja sitten vielä ihmettelen kun asiat eivät mene toivomallani tavalla.

Rippikoulussa piti 10 käskyä kirjoittaa paperille. Niitä tottelemalla et joudu helvettiin. Kyllä minä ne silloin osasin ulkoa, mutta onko ulkoa opitulla käskyllä kovin paljon virkaa, jos niitä ei sisäistä? Muutenkin täytyy tunnustaa, että tappamista lukuunottamatta kaikkia olen rikkonut!

Rakkaus sanana ilmenee lähes joka paikassa. Ihmiset rakastavat kumppaniaan, lapsiaan, ystäviään, lemmikejään, jopa hampurilaisia! Mutta mitä se rakkaus on ja ennen kaikkea miten se ilmenee?

Serkkuni kysyi lapsena, mitä toivoisin jos haltija toteuttaisi kolme toivettani. Tiesin heti, että en tarvitse kuin yhden.

On aikoja, jolloin kaiken kauniin näkeminen ja elämästä nauttiminen on vaikeaa. Entä jos tämä olotila on pysyvä? Minun on ollut aina vaikea nähdä maailman kauneutta ja kokea ihmiselon ihanuutta. Kadehdin ihmisiä, jotka näkevät tämän kaiken, ottavat avosylin vastaan elämän ilot ja surut ja silmiinnähden nauttivat elämästään.

Kymmentä käskyä pitäisi raamatun mukaan totella. Käsitelläänpä seuraavaksi toinen käsky, joka sanoo että ei saa käyttää väärin Jumalan nimeä. "Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään. Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele, emmekä petä, vaan huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä." Lutherin Vähä katekismus

Kolmas käsky kuuluu: Pyhitä lepopäiväsi. Tästä Raamatun kohdasta olen ainakin osin samaan mieltä. Lutherin Vähä katekismuksen mukaan lepopäivän pyhittäminen tarkoittaa seuraavaa: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme. (http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/3.html)

Neljäs käsky kehottaa kunnioittamaan isääsi ja äitiäsi. Se on aika paljon monesti pyydetty. Pitäisikö myös vanhempien opetella kunnioittamaan lastaan? Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy emmekä vihastuta vanhempiamme emmekä esimiehiämme, vaan kunnioitamme, palvelemme, tottelemme, rakastamme ja arvostamme heitä. (Lutherin Vähä katekismus http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/4.html)

Viides käsky: Älä tapa! Yllättävän vaikeaa elämän kunnioittaminen vielä monelle on. Elämä on turhan halpa. Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa. (Lutherin Vähä katekismus http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/5.html)

Kuudes käsky raamatun mukaan on "Älä tee aviorikosta". Niin, mikä sitten on aviorikos ja onko rakkaus yksinkertainen asia ja onko rakkaudella ja avioliitolla tekemistä keskenään? "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että pidämme sanamme ja tekomme puhtaina ja kurinalaisina sekä rakastamme ja kunnioitamme kukin aviopuolisoamme."

Seitsemäs käsky kieltää varastamisen. Pitääpä pohtia asiaa, onko varastaminen aina väärin? Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme anasta lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä hanki sitä itsellemme petollisella kaupalla, vaan autamme häntä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan. Näin kuuluu siis Katekismuksen teksti.

Kahdeksas käsky kehottaa meitä olemaan valehtematta ja panettelematta lähimmäistä. Olenpa siihen syyllistynyt. Toden totta, monta kertaa. Eniten taidan kuitenkin valehdella itselleni. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi, niinhän se 8 käsky menee. Tässä hieman uskonnollisia näkemyksiä valehtelusta:

Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä jne... Jaa, raamatun 9- 10 käsky ovat hyvin samankaltaisia. Älä tavoittele toisen omaa. Katekismuksessa on sanotaan näin: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme petokseen turvautuen tavoittele lähimmäisemme perintöä tai kotia emmekä ota sitä haltuumme lain ja oikeuden varjolla, vaan auliisti autamme häntä säilyttämään sen. (9.käsky)

Olipa kerran sielu, joka tiesi olevansa valo. Se oli uusi sielu ja innokas hankkimaan kokemuksia. "Minä olen valo", se sanoin. Silti tietäminen ja sanominen ei voinut korvata kokemusta. Siellä, mistä sielu tuli, ei ollut muuta kuin valoa. Jokainen sielu oli suurenmoinen ja jokainen loisti minun suurenmoisen valoni kirkkautta. Niinpä tämä pieni sielu oli pelkkä kynttilä auringon rinnalla. Suurimman valon keskellä – josta se oli osa – se ei nähnyt itseään eikä kokenut itseään sinä mitä todella oli.

Olen nimeä vailla tai kaikki nimet. Olen iätön ja aina läsnä. Koet minut sellaisena kuin miksi minut luot. Siksi minulla on niin monta ilmenemismuotoa. Voin olla uskosi mukainen tuomitseva, ankara isähahmo, voin olla muslimien Allah, wiccojen Äiti maa tai Budhha. Voin olla tuulenpuuska taivaalla, syntymätön sikiö kohdussa, puron solina. Olen myös itsevaltias, tappava salama ja olen siellä missä tapahtuu auto-onnettomuus ja kuolema.

Minä olen, niin kuin aina olen ollut, iätön, ikuinen ja aina läsnä. Mistä lapseni haluaisit puhua tänään?  Itsensä rakastamisesta. Se on hyvä aihe, erinomainen valinta. Alat jo pääästä pelostasi ja rakkaudettomuudesta itseäsi kohtaan.

Nykyinen käsityksemme jumalasta on tuhansia vuosia vanha. Se kertoo jumalasta, joka antaa viimeisen tuomion ja erottelee jyvät akanoista. Jumala myös vaikuttaa elämäämme, sillä hänellä on voima päättää kaikesta maan ja taivaan alla. Me pohdimme jumalan tarkoitusperiä, sillä emme juuri koskaan ymmärrä, miksi tietyt asiat tapahtuvat maan päällä. Miksi lapsi kuolee auton alle, miksi paha ihminen menestyy, miksi Äiti maata saastutetaan ja raiskataan tai miksi jumala antaa terroristien tuhota kokonaisen kaupungin.

Millainen on päivitetty käsitys jumalasta. Onko hän mies-, nais,- vai joku muu- puolinen? Entä mitä jumala vaatii meiltä? Antaako hän edelleen synnit anteeksi, onko helvetti olemassa ja tuomitaanko meidät sinne? Ja kenen puolella päivitetty jumala on?

Rakkaat. Uusi aika on alkanut ja vaikka se alkaa sekarosorron ja anarkian vallitessa, se on ihmiskunnnan kehitykselle tarpeen. Sillä mitään uutta ei voi syntyä, ennen kuin vanha järjestelmä on pyyhitty alas. Siksi saitte koronan.

Rakas Jumala. Ihmiset ovat peloissaan. Tulevaisuuden pelko, korona ja kuolema pelottaa. Olisiko sinulla heille mitään lohdullista sanottavaa tähän hetkeen. Vai onko tämä ihmiskunnan tuomiopäivä, loppuuko kaikki? Uusi aika on alkanut, mutta ilman vanhan tuhoutumista ei voi syntyä uutta. Teitä on herätelty jo aikaa. Te olette saaneet merkkejä: luonnonkatastrofit, nälkäkuolemat, lisääntyvä henkinen pahoinvointi, mutta te olette itsepintaisesti kieltäytyneet kuuntelemasta niitä. Olette sulkeneet silmänne kärsimykseltä.

"Olemme täällä luomassa, emme vain oppimassa." Tämä yksinkertainen lause oli mielessäni aloittaessani haastatella bestseller-kirjailija Neale Donald Walschia Uusi Aika Summit -verkkotapahtumaamme varten. Neale oli lupautunut puhumaan kokemuksistaan kirjoittaessaan suosittua "Keskusteluja Jumalan kanssa" -kirjasarjaa, ja miten jumalan kanavointi muutti hänen elämäänsä ja ajatuksiaan uskonnosta, ihmisyydestä ja etenkin Jumalasta itsestään.