Nuoruusikään kuuluu olennaisesti muutos. Nuori oppii ymmärtämään yhä abstraktimpia ideoita ja käsityksiä, samalla kun hän luo uudenlaista kuvaa itsestään, muista ihmisistä ja maailmasta. Tämä johtaa identiteetin muuttumiseen. Kun nuori etsii arvojaan ja maailmankuvaansa, moraaliaan ja miettii tulevaa, erilaisten kasvuympäristöjen tarjoaminen on tärkeää. Vapaaehtoistyö tarjoaa hyviä mahdollisuuksia.
Esimerkiksi vanhusten parissa tehtävä vapaaehtoistyö on yhteisöllisyyden, auttamisen ja myötätunnon kehityksen kannalta tärkeää. Nuoret kaipaavat ympärilleen ymmärtävää ohjausta käsitellessään muutoksia itsessään ja elämässään. Vanhuksilta taas on elämänkokemusta, aikaa ja riittävää herkkyyttä ymmärtää nuorta hänen karikkoisella polullaan. Molemmista sukupolvista löytyy myös paljon yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä, ehkä tämä olisi yksi keino lievittää sitä.
Nuoret ja vanhat kohtaavat
Suomessa on kehitetty uudenlaisia palveluja ja tehty erilaisia kokeiluja, joissa nuoret ja vanhat saavat kohdata toisensa. Ne perustuvat nuorten omasta halusta lähtevään auttamistyöhön. Nuoret ovat käyneet lukemassa vanhuksille lehtiä tai vaikkapa ulkoilleet heidän kanssaan. Eri sukupolvet ovat löytäneet toisensa.
Vapaaehtoistyö tuo nuorten elämään merkityksellisyyttä. Sosiaalisesti aktiivinen ja yhteisöllinen ajanvietto on koettu palkitsevana. Antaminen, hyvä tahto ja vanhempien sukupolvien kanssa käyty vuorovaikutus ruokkivat nuoruusiän henkisyyttä ja moraalin kehitystä. Osallistuminen osallistaa kaikkia sukupolvia.
Vanhan ihmisen elämänkaari on loppupuolella. Monet ilahtuvat juttutuokioista nuorempien kanssa. Se, että nuoria kiinnostaa mennyt aika ja sota-ajan haasteet, on vanhuksista palkitsevaa. Ilo ja lämpö huokuvat vuorovaikutuksesta sukupolvien kohdatessa.
Hyvä elämä yhteisöllisessä tulevaisuudessa
Vanhusten nuoruuden ajankuva oli merkittävästi toisenlainen kuin nykynuorten elämänpiiri. Kulttuuri, haasteet ja mahdollisuudet ovat muuttuneet muutamassa sukupolvessa siinä määrin, että sen huomaaminen arkisessa auttamistyössä on nuorille älyllisesti stimuloivaa ja henkisesti rikastavaa. Toisaalta, on yllättävää, kuinka vähän vanhusten ja nuorten välillä on eroa siinä, mitä he pitävät hyvänä elämänä.
Hyvään elämään kuuluu läheisiä, vastavuoroisuuteen perustuvia ihmissuhteita, kiireettömyyttä ja aikaa tärkeille asioille. Antaminen koetaan palkitsevana niin vanhuudessa kuin nuoruudessakin. Tältä pohjalta on hyvä rakentaa yhteisöllisempää, lähimmäisen rakkauden tekoihin perustuvaa elämää.
Vanhoilla on nuorille annettavanaan elämänviisautensa ja aikansa ja nuoret puolestaan voivat auttaa vanhuksia arjen askareissa ja tuoda eloa ja iloa päiviin. Toivottavasti näemme tulevaisuudessa lisää tämänkaltaista kohtaamista, jakamista ja elämistä, molemminpuolisesta ystävyydestä puhumattakaan.
