Tiedät tunteen, kun joku ihminen ärsyttää. Miten joku voikaan sanoillaan tai teoillaan saada sinut ärsyyntymään aina vihaisuuteen asti. Joskus riittää pelkkä ihmisen perusenergia, olemassa olo vi**kseen. Kiitä siis heitä.

Elämä on prosessi, joka elää ja muuttuu kaiken aikaa. Elämä itse elää sinun kauttasi. SInä ja elämä olette yhtä.

Kun mielenne täyttyy metelistä ja päivänne suorittamisesta, ottakaa aikaa olla yksin ja hiljaisuudessa.

Teidän aikanne ja tämä ajan lapset ja nuoret ovat vanhoja sieluja, jotka ovat syntyneet auttaakseen planeettaa ja koko ihmiskuntaa ylösnousemuksessa.

Uusi aika on alkanut. Te tunnette sen, eikö? Solunne täyttyvät jostakin uudesta, mutta ette vielä tiedä mitä se tuo tullessaan. Niin se pitääkiin olla. Ei olemassa vanhaa tietä, sillä teidän tehtävänne on olla tuo uusi tie. Teidän tehtävänne on olla tiennäyttäjiä.

Uusi aika on alkanut. Ja sinä haluaisit olla mieluusti etujoukoissa, eikö? Näkisit itsesi mieluusti valotyöntekijänä, tähteläisenä, uuden maan pelastajana. Haluaisit olla koko sydämestäsi erikoinen, juhlittu ja arvokas. Ja niin sinä oletkin.

Minä Olen, Minä Olen, Minä Olen...uusi aika on alkanut. Katso harhan lävitse, ja tiedä, että mikään näkemäsi ei ole totta. Te yhdessä luotte kudelman, energian, joka tiivistyessään muuttuu eläväksi orgasmiksi, maaksi, ihmisiksi, kohtaloiksi. Te myös hallitsette sitä, ette vain vielä ymmärrä. Kuvittelette olevanne täysin ulkopuolisten voimien armoilla. Tämä on kaukana totuudesta. Sillä te olette voimakkaita. Te olette luojia.

Vaivaako valotyöntekijöitä kollektiivinen huono itsetunto ja suoranainen pelkuruus? Okei, ehkä meidät on moneen kertaa tallattu tässä elämässä ja entisissäkin. On poltettu roviolla tai kivitetty hengiltä. Omantunnon arvomme on murskattu ja heitetty sioille. Mitä sitten...? Tämän työn olemme itse valinneet, olisiko jo korkea aika tulla isosti ulos kaapista ja alkaa itsekin uskoa itseemme?

Rakas Jumala, luojani, minä itseni. Sillähän sehän minä olen, Luoja. Kaikki mitä ympärilläni näen, on omaa aikaansaannostani. En tarkoita pelkästään näkyviä aikaansaannoksia, tavaroita, asuntoa jne, vaan myös elämäni olosuhteet ovat omaa luomistani.

Rakas lapseni, tule pois sieltä mielesi murehtimisen maailmasta. Mieli ei ole se paikka, jossa sinun kannattaa viettää liikaa aikaa, sillä elämä tapahtuu tässä hetkessä, ei siellä missä ego tuo sinulle kärsimystä. Ymmärräthän, että murheet ovat päässäsi, eivät niinkään maailmassa.

Valo tulee Pohjolasta. Ja aika on tullut. Sinä valontuoja, juuri sinä joka luet näitä sanoja. Teidän on aika astua tielle, kulkea sitä polkua, jota sielunne kutsuttiin kulkemaan. Ei ole tuleva jeesusta tai muuta pelastavaa mestaria - Te olette tuo mestari. Te kaikki yhdessä muutatte maailman. Ja nyt on sen aika.

Uusi aika on alkanut. Ihmiskunta on ottamassa ison askeen kohti seuraavaa virstanpylvästä. Sadattuhannet heräävät. He muistavat, että on jokin toinen maailma. Toinen koti. Kaipaus rinnassa on liian suuri, että sitä voisi täyttää maailman houkutuksilla. Elämä on tullut käännekohtaan.

Uusi aika on alkanut, mutta ilman vanhan tuhotumista ei voi syntyä uutta. Täyteen askiin, täyteen mieleen, ei voi laittaa mitään. On ensin otettava vanhaa pois. Tästä on kyse.

Uusi aika on alkanut. Mutta missä on se valo, rakkaus ja iloa, jonka se tuo mukanaan? Kukaan ei varoittanut, että uusi aika alkaisi näin synkissä merkeissä. Maailmassa vallitsee ennen näkemätön paha olo, kauhu ja ahdistus.

Istun hiljentymään. Voisin käyttää sanaa meditoida ja tai mindfulness, mutta hiljentyminen sanana on minulle helpompi. Se ei pidä sisällään niin paljon tekemistä tai yrittämistä. Hiljentyminen vie minut mielen tuolle puolen. Hiljentymisen takaa, sen lävitse, voin tavoittaa jotakin itseäni suurempaa. Jotakin joka on "minä", eikä kuitenkaan ole.

Kunnon itku on sitten aivan ihanaa, tiedättekö sen kun kyyneleet valuu valtoimenaan, räkä turisee nokassa ja eikä se lopu. Ennen kuin on aika. Pikkuhiljaa itku muuttuu vollotukseksi ja lopulta hyytyy nyyhkytyksiin. Se olo mikä siitä seuraa, on aivan valtavan puhdistava ja uudistava fiilis. Kehossa muhinut pato on purkautunut ja mieli tyyntynyt.

Tervehdin sinua Uuden maan asukki, sillä aika on alkanut. Tunnet sen höyhenen kevyestä energiasta, joka valtaa sinut aika ajoin. Se saa olosi valoisaksi, toiveikkaaksi ja rakkaudelliseksi. Se saa sinut uskomaan ihmeisiin, ihmisiin ja antaa elämääsi toivoa.

Tervehdin sinua uuden maan asukki, sillä aika on alkanut. Minä olen. Minä olen kaikki mitä on. Uusi aika tuo tullessaan nimensä mukasesti uusia asioita. Te luotte uutta aikaa jatkuvasti. Ei ole minun tehtäväni kertoa millainen uusi aika on. Se on sinun tehtäväsi. Sinun ja kaikkien muiden, jotka olette inkarnoituneet tähän hetkeen ja todellisuuteen. Te luotte uuden maan ja siitä tulee teidän näköisenne.

Tervehdin sinua uuden maan asukki, sillä aika on alkanut. Aika, joka nostaa teidät korkeuksiin, aika jolloin kärsimyksenne on päättyvä. Elämänne ei enää tule olemaan jatkuvaa kamppailua, tuskaa ja ahdistusta, jota ryydittävät pienet onnen hippuset, jotka ovat keveitä kuin höyhenet ja lentävät tuulenvireen mukana tiehensä. Ei. Te tulette ankkuroimaan itsenne kiinni rauhaan, rakkauteen ja valoon.

Te muistatte jo paljon. Monetkaan teistä valo-olennoista ei tule vielä pitkään aikaan muistamaan noin paljon. Vauhtinne on kiihtynyt, nyt kun niin paljon vanhoja sieluja on inkarnoitunut maan päälle. Nämä vanhat sielut, uusissa, uljaissa kehoissa muuttavat maailmaa. Mutta ei yksin, sillä jokaisen teidän on liityttävä mukaan, mikäli mielitte muuttaa elämänne ja planettanne kohtalon. Mikään ei ole kiveen hakattu. Te päätätte minkä suunnan valitsette. Te päätätte minkä suunnan maapallo valitsee.