Olisiko valotyötekijöiden jo aika tulla ulos kaapista?

Vaivaako valotyöntekijöitä kollektiivinen huono itsetunto ja suoranainen pelkuruus? Okei, ehkä meidät on moneen kertaa tallattu tässä elämässä ja entisissäkin. On poltettu roviolla tai kivitetty hengiltä. Omantunnon arvomme on murskattu ja heitetty sioille. Mitä sitten...? Tämän työn olemme itse valinneet, olisiko jo korkea aika tulla isosti ulos kaapista ja alkaa itsekin uskoa itseemme?

Liian kauan on valomme ollut kuin kynttilänliekki, joka on puhallettu sammuksiin, jos joku ulkopuolinen on tullut samaan tilaan. Kehtaamme kyllä supista henkisistä asioista omassa turvallisessa porukassa. Mutta viekö se asiaamme eteenpäin? Se tuttu ja turvallinen vaihtoehto ja tuttu ja turvallinen porukka? Meidän on nyt aika tulla ulos sieltä kuuluisasta kaapista ja alkaa loistamaan. 

Valtamediassa meidät (=tarkoitan meillä siis kaikkia henkisen polun kulkijoita) leimataan huuhaa-, ja hörhöporukaksi. Meille on lupa naureskella: "että nuo sitten ovat hörhöjä, uskovat kaiken maailman höpöjuttuihin." "Jaa että energialla hoidetaan, onko hullumpaa kuultu. Pitäisiköhän kutsua valkotakkiset". Itse sain taanoin "fanipostia", jossa minua kehotettiin pitämään suuni kiinni henkisistä asioista...

Ja monesti me vaikenemme. Sillä olemmehan niin "henkisiä", ettei meitä haittaa vaikka meille nauretaan. Ehei, ei tunnu missään. Voi per***le, ihan oikeasti. Kyllä minua on alkanut potuttamaan olla hylkiö, eikö teitä?

Ja se raha

Sitten siihen rahan pyytämiseen. Valotyöntekijöissä on vieläkin heitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei tästä työstä SAA OTTAA RAHAA. Mitä, häh? Eikö se ole niin ikivanha juttu jo? Eikö se kerro siitä, ettemme arvosta työtä jota teemme? Meidän siis pitäisi vain elää valolla? Itse ainakin tarvitsen ruokaa, kodin, lämpöä jne. Uskon, että monilla muillakin on samat tarpeet.

Raha on energiaa, me olemme energiaa. Raha ei ole pahaa, eikä meistä tule "pahoja ihmisiä", vaikka nautimme rahan tuomasta turvasta. (Itse en kykene vielä siihen tietoisuuden tasoon, että pystyisin luomaan kaiken ajatuksen voimalla. Tsemppiä heille, joilta se onnistuu...)

Jos me jatkamme vaikenemista, miten voimme olla esimerkkejä? Jos jatkamme vielä kaapissa oloa, nostaako se maailman energioita? Jos jatkamme vielä itsemme mollaamista, mitä se meistä kertoo? Toisaalla neuvomme ihmisiä rakastamaan itseään, katsomaan varjojamme ja hakemaan omaa voimaa. Toisaalla vaikenemme ja väheksymme itseämme.

(Sielutasolla tiedän, ettei näillä asioilla ole oikeasti väliä, sillä me olemme aina turvassa ja rakastettuja. Sielutasolla tiedän, että maailma on jo pelastettu, eikä ole mitään pelättävää.)

Okei, ehkä teksti oli hieman provosoiva, tiedän. Ja yleistää ei tietenkään kannata. Valotyöntekijöissä on paljon heitä, jotka loistavat kirkkaasti valoaan.

Uudessa ajassa haluan muistuttaa ihmisiä siitä, että he ovat täydellisiä jumalaisia sieluja.

Mikä on sinun tehtäväsi? Loistatko vai palaako liekkisi himmeänä?