Elämä nauraa taustalla

Jos koette nykyisen olotilanne samoin kuin minä, olo on sekava. Kaikki ne kymmenet ja sadat suunnitelmat menettävät merkityksensä. Yhä enemmän on vain merkitystä tällä hetkellä, josta käsin lopulta kaikki ratkaisut tehdään.

Heitän pois kaiken, riisun itseni paljaaksi ja vain odotan. En tiedä mitä, mutta en myöskään tiedä, onko mikään vanhassa elämässäni säilytettävän arvoista. Tungen varpaitani Äiti maahan ja imen sen tuomaa voimaa itseeni. Tuuli viilentää poskiani ja yön viimeiset sadepisarat putoilevat isojen koivujen oksista.

Menetän otettani elämään hetki hetkeltä. Aivoni kieltäytyvät kuormittumasta ja kehoni ja mieleni haluaa vain olla. Ei ole kiire minnekään. Ei asioita joita pitäisi tehdä. Ei loppumatonta "to-do"-listaa.

Kaikki suunnitelmat tuntuvat turhilta. Koen, että mitä enemmän teen ja suunnittelen, sitä enemmän tulee tilalle työtä. Loputon oravanpyörä, jota en ole tältä kantilta suostunut näkemään. Virallisesta oravanpyörästä olen hypännyt pois jo reilut 20 vuotta sitten, mutta mieli pyörittää omaa oravanpyörää silti.

Elämänhallinta. Tai elämänsuunnitelmat. Siitä on kyse.

Olen tehnyt laskelmia, listoja, istunut tietokoneella satojatuhansia tunteja. Tehnyt suunnitelmia, toteuttanut ja uurastanut. Koettanut hallita kaikkea.

En ole kyennyt antautumaan maailmankaikkeuden energioiden syliin. En ole uskaltanut luottaa, että se hoitaa asiat itseäni paremmin. En ole luottanut, että se hoitaa asiani paremmin kuin mitä ikinä pystyn edes kuvittelemaan.

Egoni suuruudenhulluudessa luulen hallitsevani elämää. Ja elämä nauraa taustalla, katsellen räpiköimästäni. Odottaen, kun sallin sen puuttua peliin, leikkiin, jota käyn.

Päätän luovuttaa otettani.
Katson mihin elämä ja rakkaus minua ohjaa.

Ilolla ja valolla,

Sari