En tarvitse arvostustanne

Minä tiedän kuka sinä olet. Minä tunnen sinut kuin itseni. Sillä sinä olet minä. Tekstin ei ole tarkoitus olla nokkela, eikä eksyttää sinua, vaan selkeyttää kuka tai mikä on jumala.

Me olemme yhtä. On vain yksi. Me olemme se yksi.

Jumala ei ole koskaan pyytänyt teitä palvomaan, pystyttämään patsaita eikä kerääntymään pyhään paikkaanne tiettynä hetkenä. Jumalalle on aivan sama rukoiletteko, syöttekö, leikittekö vai mitä teette sen ajanjakson, kun olette maan päällä fyysisessä kehossanne.

Sillä te olette aina turvassa.

Minä koen ja näen kaiken, mitä teillä on sydämessä. Mutta minä en tuomitse tai laita teitä tuomiolle. Sen te teette aivan itse. Minä rakastan jokaista teistä ja jokaisella on paikkansa. Palapeli ei ole täydellinen, ilman yhtä palasta ja te ja minä muodostamme yhdessä sen kokonaiskuvan.

En tarvitse rukouksianne, kiitollisuuttanne tai palvomistanne. Mutta kaikin mokomin, jos sen on polkunne.

Ei ole lopullista tuomiota, jossa heitän teidät helvettiin tai nostan rinnalleni. Ne molemmat ovat jo olemassa, teidän päässänne.

Elämä voi myös tuntua helvetiltä, jos olette unohtaneet itsenne ja minut. Silloin mikään määrä omaisuutta, ulkoista habitusta tai kunniaa ei riitä täyttämään sydäntänne.

Mitä ikinä teettekin, olette lapsiani. Enkä ikinä hylkää tai tuomitse teitä.

En ole mies, en nainen. En yhden kansakunnan tai ihmisjoukon jumala.
En omaa ulkonäköä tai voin ottaa minkä muodon ikinä valitsen. Olen eilen, tänään ja huomenna.

Olemme ikuisia.

Tiedäthän, että olet arvokas. Ja sinulla, teillä kaikilla on aina paikka "taivaassa". Olemme rakkaus.