Onko olemassa työpaikkaa johon todella mielellään haluaa herätä mielummin kuin jäädä kotiin juomaan kahvia ja viettämään laiskaa aamua? Onnekkailla ehkä? Jos sinulla on ei-niin-mieluisa työpaikka tai haluat muuten vain tehdä työpäivästäsi vielä paremman, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin.

Ystävien ja lähipiirin seurassa on helppo löytää oma henkisyyden kanavansa. Kuinka käy ihmisen ansaitsemisajalla? Onko mahdollista omalla panoksellaan muuttaa maailmaa, työpäivä kerrallaan? Työelämän murros on totta. Perinteinen työyhteisö on pirstaloitunut useillakin työpaikoilla pätkätyön, freelancereiden tai ulkoistamisen vuoksi. Tämä osaltaan heijastuu työntekijoiden välisiin suhteisiin ja asettaa johtamiselle uudenlaisia haasteita.

Olen havahtunut viime aikoina siihen, että täytän päiväni tekemisellä. Touhuan ja touhuan, ja uskon siihen harhakuvaan, että mitä enemmän teen, sitä enemmän "saan aikaiseksi". Ostan itselleni hyvää oloa olemalla ahkera, aikaasaava ja tehokas. Pesen itseäni vieläkin puhtaaksi.

Ihmisen olisi kai tarkoitus elää merkityksellistä elämää. Kenelle se on sitten hyvä työpaikka, perhe, talo, uusi auto tai matkustelu mahdollisemman moneen ja upeaan paikkaan. Vaihtoehtoja on lukemattomia. Itse olen havahtunut siihen, että elämäni ei ehkä kaikilta osin ole merkityksellistä.

Oman rajoittuneen kokemukseni mukaan henkisellä polulla kuljetaan mm. läpi entisten elämien. Elämien, jotka ovat tuoneet tähän hetkeen. Elämien, joissa on tullut väärinkohdelluksi, kaltoinkohdelluksi ja on ehkä ollut toisen henkilön toiminnan uhri. Nykyisessä, ”heränneessä” elämässä puretaan mukana kulkenutta surua, vihaa, pettymyksiä ja harjoitellaan anteeksiantoa. Toki jokaisen polku on omanlaisensa. Jokainen käy läpi omat henkilökohtaiset kokemuksensa omalla tavallaan. Omalla aikataulullaan. Jos kuitenkin jää siihen vaiheeseen, että on vain uhri ja parantelee näitä haavoja, saattaa jäädä uhrimentaliteettiin kiinni. Voidaanko tällöin puhua täydellisestä valaistumisesta?