Henkisyys modernissa työympäristössä

Ystävien ja lähipiirin seurassa on helppo löytää oma henkisyyden kanavansa. Kuinka käy ihmisen ansaitsemisajalla? Onko mahdollista omalla panoksellaan muuttaa maailmaa, työpäivä kerrallaan? Työelämän murros on totta. Perinteinen työyhteisö on pirstaloitunut useillakin työpaikoilla pätkätyön, freelancereiden tai ulkoistamisen vuoksi. Tämä osaltaan heijastuu työntekijoiden välisiin suhteisiin ja asettaa johtamiselle uudenlaisia haasteita.

Louis W. Fryn Tarletonin yliopistossa Texasissa tekemä tutkielma henkisyydestä työympäristössä ja johtajuudessa kokoaa muitakin nykyajan tuomia kompastuskiviä, joihin oikein suhtautumalla voi kääntää kelkan suuntaa.

Kohti oppivaa työyhteisöä

Internet mullisti myös työympäristön, Fry toteaa, varsinkin informaation lähteenä. Vanhanaikainen johtamismalli lensi saman tien romukoppaan tiedon omaamisen osalta. Tänä päivänä lähetti tai siivooja voi parilla klikkauksella, ilman erikoistaitoja tai koulutusta saada saman tietomäärän kuin johtajisto. Uudeksi malliksi toimia on parhaiten selvinnyt avoimuus, henkisen hierarkian rajat rikkova tasa-arvoisuus ja empatian tuominen osaksi yrityksen arvoja.

Fry kirjoittaa myös jatkuvasta oppimisprosessista, joka parhaimmillaan on interaktiiviselle työyhteisölle arvokas voimavara. Oppia toisiltaan ja työstään voi ainoastaan osoittamalla kiinnostusta, sen vaikeampaa se ei ole. Toisaalta esimerkiksi ideointi yrityksen hyväksi, vaikka ennalta sovitusta aiheesta, kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja avaa työtovereiden persoonia toisilleen.

Fryn mielestä oppivan työyhteisön jäsenet ovat avoimia ja anteliata, pystyvät ajattelemaan ryhmänä ja ovat riskinottajia joilla on kyky motivoida muita. Lisäksi Fry toteaa, että heillä tulee myös olla kyky luopua vanhasta perustaen uutta, oppia virheistään kuitenkin arvostaen epäonnistunuttakin yritystä sekä jatkuvasti pyrkiä kuuntelemaan, kokeilemaan ja keksimään.

Kuinka missäkin tilanteessa voi toimia

Tutkielmassa listataan esimerkkitilanteita, joissa yrityksen toimintaan liittyviä teesejä seuraa tunnetila, jolla niitä voi koettaa käsitellä. Esimerkiksi laaduntarkkailusta puhuttaessa Fry ehdottaa ensimmäisenä positiivisena tunteena tietysti rehellisyyttä ja tavoitteeseen pääsyyn avuksi onnistumiseen uskomista. Yhtiön vakautta pönkittämään tarvitaan johdolta Fryn mukaan empatiaa sekä tavoitteiden jatkuvaa kasvattamista.

Henkinen johtajuus on tarpeellista oppivan työpaikan luomisessa ja siinä onnistumisessa, Fry kiteyttää. Henkisyys istuu suoraan johtajan ja alaisen tarpeeseen saada työpäivästään miellyttävä samalla kuitenkin kasvattaen sitoutumista ja menestystä.

Fry asettaa tutkielmassaan paljon oletuksia, mutta pääpiirteittäin hän on oikeilla linjoilla. Tietynlainen omaan asiaan uskominen välittyy kirjoituksesta; toisaalta silloinhan voi todeta miehen elävän oppiensa mukaan. Aika nakertaa myös vikkelästi ajankuvaan sidottua näkemystä, tällä mittarilla Fryn artikkeli on yli kymmenen vuoden iässä kuin vanhus – tietoa on paljon, mutta osa ei ole kestänyt aikaa.

Louis W. Fryn tutkielman voi kokonaisuudessaan lukea osoitteesta http://linksprogram.gmu.edu/tutorcorner/NCLC495Readings/TowardSpiritualLeadership.pdf.

Tuukka Kumpulainen

(julkaistu ensimmäisen kerran 2013)