04 heinä 2018

Heräämiskriisit: "Nyt aion opetella rauhassa kehittymään tällä henkisyyden ihmeellisellä tiellä"

Kirjoittanut 
Heräämiskriisit: "Nyt aion opetella rauhassa kehittymään tällä henkisyyden ihmeellisellä tiellä" Kai Dörner / Unsplash

Jaana* ei uskaltanut sairaalassa kertoa kuulemistaan äänistä, jotta häntä ei pidettäisi hulluna. Rajujen vaiheiden jälkeen hän alkoi etsiä itse tietoa, sai neuvoja meediolta ja on oppinut suojelemaan itseään. Nyt hän luottaa ja luottamaan, että hänen sisällään oleva valo voittaa pimeyden. Artikkeli on osa Heräämiskriisit-juttusarjaa.

“Kaikki alkoi eräänä talvi-iltana. Vuosi oli ollut raskas, olin tuore äiti. Olin syöttämässä lastani, kun huomasin ikkunasta ambulanssin menevän naapuritaloon. Talossa asui vanha pariskunta, jonka kanssa olimme paljonkin tekemisissä. Hetken kuluttua tuli toinen ja kolmas ambulanssi.

Kun olin saanut lapsen syötettyä, menin ulos tupakalle. Seisoskelin ensin talon nurkalla, mutta lähdin sitten naapuriin. Ambulanssin kirkkaat valot tuntuivat syöpyvän aivoihini, sitten näkökenttääni tuli maassa makaava ruumispussi. Aloin mennä paniikkiin. Selvisi, että iäkäs naapuri oli kuollut yllättäen.

Olo oli kurja, kun lähdin naapurista kotiin. Sama päivä oli minun ja mieheni merkkipäivä, ja se jo sai minua ajattelemaan, että asioilla on tekemistä toistensa kanssa. Mieheni oli järjestänyt lapsivapaata ja yllätyksenä minulle lähdimme matkalle. Olo oli vaivaantunut ja perille päästyämme olin varma, että kaikkea tekemääni seurattaisiin.

Samana vuonna jouluaatto oli  kamala. Oloni oli todella ulkopuolinen. Aloin lopulta kuulla ääniä. Ne kuulostivat tutuilta. Ne olivat komentelevia, oli nauruakin. Yhdessä kohtaa sanottiin, että ‘no nyt se itkee’, ja samassa poskilleni vierähti kyynel, vaikka en tavallaan itkenyt. Menin sisälle, olin kauhusta jäykkänä ja aivot surisivat täysillä. Ajatuksena oli, että kerron kokemuksesta miehelle. Samassa tuli naisen ääni, joka käski perääntymään, jotta homma ei karkaa käsistä. Olin hiljaa, seisoin paikoillani osaamatta tehdä yhtään mitään.

Myöhemmin romahdin täysin. Olin yksin kotona lapsen kanssa ja kuulin negatiivisia, aika pahojakin herjauksia. Itkin kun mies tuli kotiin, hän säikähti ja vei minut lääkäriin. Odotussalissa katsoin ihmisiä, ja kaikki oli kuin osa omaa tunnetilaani, jokainen heistä heijasti jotain osaa minusta. Lopulta sain psykoosilääkkeet ja sairaslomaa.

Kävin muutamia kertoja juttelemassa sairaalassa, mutta en pystynyt kertomaan äänistä. Ajattelin, että minuthan olisi leimattu ihan hulluksi. En saanut rauhaa missään. Lapseni ei vielä osannut puhua, mutta silti kuulin hänen puhuvan minulle selkeästi. Jopa kissanikin kysyi kuinka voin ja mitä kuuluu.

Onnistuin jotenkin pyristelemään, lopetin lääkkeet ja yritin vain unohtaa asiat, ja tavallaan unohdinkin. Olin löytänyt mielekästä työtä, se vei ajatukset muualle.

Sitten kaikki tapahtui uudelleen eräiden järkyttävien käänteiden jälkeen. En tahtonut mennä lääkäriin vaan aloin tutkin asioita itse. Luin juttuja meedioista, hankin kirjallisuutta kirjastosta ja netistä. Ihmettelin aina sitä, miksi radiot tai muut sähkölaitteet reistailivat kun olin lähettyvillä.

Jonkin ajan kuluttua ajauduin yhden miehen seuraan, jonka kanssa päädyin sänkyyn kolmesti saman illan aikana. Tämän illan jälkeen radio paukahteli ja rätisi. Myöhemmin lähdin kaverini luokse, ja matkalla sanoin kovaan ääneen kuolleen naapurini nimen ja pyysin häntä näyttämään jonkun konkreettinen merkin itsestään. Samassa juuri vihreäksi vaihtuneet liikennevalot menivät silmänräpäyksessä punaiseksi eikä yksikään auto ehtinyt liikkua mihinkään. Menin paniikkiin, radio särisi.

Olin kaverini luona kunnes rauhoituin ja lähdin sitten ajelemaan. Yhdessä vaiheessa huomasin tiedostamattani seuraavani sinistä valoa. Samassa oivalsin, että olin palannut sille alueelle, jossa aiemmin tapaamani mies asui. Hän oli kuolleen naapurini lapsenlapsi.

Noihin aikohin selvisi myös, että entisen kumppanini veli oli kuollut tapaturmaisesti, ja sain piinaavia tuntemuksia häneltä. Tuntui, että hän ja jotkut muut olisivat tehneet minusta pelinappulan.

Kävin eräässä spiritualistisessa tapahtumassa ja kerroin vähän tilanteestani, ja yksi meedio kehotti minua suojaamaan itsenäi. Tätä olenkin harjoittanut maadoittumisen, meditaation ja arkisten asioiden tekemisellä ja uskomalla siihen, että sisälläni oleva valo voittaa pimeän.

Nyt olen alkanut hallita tuntemuksia, ne eivät enää ole niin hyökkääviä kuin aiemmin. Mutta hämmästyttävää tämä on, ja joskus ehkä häiritsevääkin. Näen esimerkiksi valon ja värin pilkahduksia kaiken aikaa. Enää en onneksi ime itseeni energioita, uskallan taas mennä hymyillen kauppaankin.

Tein hiljattain erään suuren päätöksen, joka oli ollut minussa jo pitempään ja jota henkimaailmankin taholta oli tuotu esiin. Nyt aion antaa aikaa itselleni ja lapsilleni ja opetella rauhassa kehittymään tällä henkisyyden ihmeellisellä tiellä."

*Henkilökohtaisten tarinoiden kertojien nimet on muutettu ja tekstiä on editoitu toimituksessa. Kuudesaisti.net kiittää lämpimästi henkilöitä, jotka lähestyivät meitä Henkinen herääminen voi olla raju kokemus - johtaa jopa psykoosiin -artikkelin julkaisun jälkeen, jakoivat tarinansa ja antoivat luvan julkaista ne.

Lue juttusarjan muut osat:
Miten toimia heräämiskriisiä läpikäydessä? Joutsen Finland tarjoaa vertaistukea ja apua

Heräämiskriisit: “Minut täytti suuri rauha, rakkaus ja elämänmyönteisyys”

Viimeksi muutettu 23 loka 2018

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU