Mehiläisshamanismi: Millaista on shamanistinen työskentely mehiläisten kanssa?

Sain käsiini Simon Buxtonin kirjan The Shamanic Way of the Bee pian aloitettuani mehiläistarhauksen. Kirja esitteli shamanistista työskentelyä mehiläisten kanssa ja sen pitkiä perinteitä. Innostuin tutkimaan asiaa enemmänkin. Yllätyin huomatessani, millaisessa asemassa mehiläiset ovat olleet eri kulttuureissa ympäri maailmaa jo kymmenien tuhansien vuosien ajan. Tässä artikkelissa käsittelen sitä, mitä mehiläisshamanismi (bee shamanism) voi tarkoittaa, ja millaisia merkityksiä mehiläisiin on liitetty.

Mehiläisshamaani hyödyntää apiterapiaa

Mehiläisten kanssa työskentelevä parantaja-shamaani harjoittaa apiterapiaa. Apiterapialla tarkoitetaan hunajan, propoliksen, mehiläismyrkyn ja mehiläispesän muiden tuotteiden käyttämistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Mehiläistarhaus pelkän hunajan takia voi olla tappiollista toimintaa, koska hunajasadon määrä riippuu muun muassa kesän säistä ja senhetkisestä varroapunkkitilanteesta. Mehiläistarhauksen kannattavuutta onkin pyritty parantamaan Suomessa rohkaisemalla mehiläistarhaajia tarjoamaan pölytyspalveluita ja harjoittamaan emonkasvatusta. Lisäksi tarhaajien on toivottu tutustuvan apiterapiaan ja apiterapiaan soveltuvien tuotteiden keräysmenetelmiin.

Mehiläistarhaus – mehiläisshamanismista puhumattakaan – ei silti taida olla mikään tulevaisuuden ammatti, joista olen kirjoittanut täällä. Artikkelia kirjoittaessani kiinnitin huomiota luontais- ja vaihtoehtoishoitojen suosioon, mutta mehiläishoidoissa käymisen esteeksi voi nousta vaikkapa allergia tai hyönteispelko.

Mehiläisshamaanilla on useimmiten käytössään mehiläistarha tai useampi. Mehiläistarhauksen aloittamisen esteeksi voivat muodostua taloudelliset seikat tai omat terveysongelmat. Mehiläispesässä voi olla jopa kymmenkunta 30-kiloista pesälaatikkoa päällekkäin, joten työssä tarvitaan hyvää yleiskuntoa. Periaatteessa mehiläisiä voisi tarhata vaikka kerrostaloparvekkeella, mutta olosuhteet eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset, ja naapuritkin voisivat vastustaa hanketta. Allergiselle naapurille pistos voi olla jopa hengenvaarallinen.

Mehiläispesän erilaiset terveysvaikutukset

Apiterapiasta tiedetään toistaiseksi sen verran vähän, että lienee paikallaan käydä lyhyesti läpi se, millaisia terveysvaikutuksia mehiläispesään ja sen tuotteisiin liittyy. Ensimmäisenä tulee mainita hunaja. Hunajateetä on juotettu flunssaisille, kurkkukipuisille ja vatsatautisille. Hunaja sopii myös haavojen hoitoon, vaikka Suomessa sitä ei kovin usein tässä tarkoituksessa käytetäkään. Itse olen parantanut sillä vakaviakin haavoja ja palovammoja.

Kaikki tuntevat myös mehiläisvahan ja sen miellyttävän tuoksun. Mehiläisvahaa käytetään esimerkiksi lääketeollisuudessa, nahanhoitotuotteissa ja kosmetiikassa. Mehiläisvaha on mielestäni paras vaihtoehto kuiville ja halkeileville kantapäille.

Mehiläiset tiivistävät pesäänsä kittivahalla eli propoliksella. Propolisuutetta myydään apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa, sillä se sopii esimerkiksi haavojen ja iho-ongelmien hoitamiseen. Käytän sitä etenkin kissanraapimiin, sillä olen huomannut propoliksen estävän naarmujen tulehtumisen.

Mehiläismyrkkyä sisältäviä kosmetiikkatuotteita myydään Suomessa vain vähän. Mehiläismyrkyn kerääminen on hidasta, mikä selittää tuotteiden kalliin hinnan. Ulkomailla mehiläismyrkkyä käytetään myös vaihtoehtolääkkeenä esimerkiksi nivelkipuihin. Myrkkyannos saadaan joko ruiskeena tai niin, että potilas antaa mehiläisen pistää itseään. Mehiläisten pistoihin on mielestäni helpompi suhtautua tyynesti, jos on kuullut myrkkyyn yhdistettävistä terveyshyödyistä (mutta ei se kipua vähennä!).

Mehiläispesästä voi kerätä myös ravinteikasta siitepölyä (mitä käytetään myös siitepölyallergian siedätyshoitoon) sekä maitohappokäynyttä siitepölyä eli pergaa (tunnetaan myös mehiläisleipänä). Myös kuningatartoukan kasvattamiseen tarkoitettu emomaito on ravinteikas aine, mitä voi hyödyntää sekä sisäisesti että ulkoisesti. Mainittakoon myös kuhnurintoukat, mitkä sopivat proteiinipitoisuutensa ansiosta monipuolisen ruokavalion tueksi.

Minua itseäni kiehtoo eniten pesäilman ja mehiläisten surinan yhteisvaikutus. Jokainen mehiläistarhaaja tietää, miltä pesäilma tuoksuu ja kuinka rauhoittavaa tuhansien mehiläisten yhtäaikainen surina on. Ei-mehiläistarhaajilla ei valitettavasti ole pääsyä pesäilman ja surinan äärelle kuin vain satunnaisesti. Keski-Euroopassa on paikkoja, joissa pesäilmaa voi hengittää letkun ja maskin kautta, mutta Suomessa tämä apiterapian muoto on suorastaan marginaalinen.

Pesäilmalla on rentouttava vaikutus, mutta sen uskotaan myös esimerkiksi tukevan hengityselimistön toimintaa. Surina puolestaan rauhoittaa hengitysrytmiä, laskee pulssia ja verenpainetta sekä madaltaa stressihormonitasoa. Stressitason madaltumisella on positiivisia vaikutuksia ruuansulatukselle, unen laadulle ja vastustuskyvylle.

Surinalla ja huminalla voi olla hyödyllisiä vaikutuksia myös aivojen terveydelle, koska humina voi esimerkiksi stimuloida aivolisäkettä sekä resonoida aivokammioissa. Aivot hyötyvät myös unen laadun paranemisesta, koska tutkimusten mukaan syvässä unessa aivoja hultava glymfaattinen järjestelmä on aktiivisimmillaan.

Surina on tärkeä myös mehiläisille itselleen. Ne kommunikoivat värähtelyn taajuutta ja nopeutta muuttamalla (sekä tanssimalla – mehiläisshamaanit yrittävätkin usein opetella tätä “kieltä”). Surinan avulla mehiläiset myös ajavat liiat toukat kasvien kimpusta sekä saavat kukat lisäämään meden sokeripitoisuutta juuri ennen mehiläisen laskeutumista kukkaan.

Kuinka työskennellä shamanistisesti mehiläisten kanssa?

Edellä käsittelin sitä, miten esimerkiksi shamaani voi hyödyntää mehiläisiä parannustyössään. Mehiläisshamaaneille on leimallista, että he eivät pyri vain hyödyntämään mehiläisiä, vaan työskentelemään mehiläisten kanssa ja niitä kunnioittaen. Esimerkiksi hunajan kerääminen vahingoittaa väistämättä joitakin mehiläisiä (sekä villi- että tarhamehiläisiä), mutta vahingot pyritään paikkaamaan huolehtimalla jäljelle jäävien mehiläisten hyvinvoinnista.

Koska mehiläisshamaani voi työskennellä myös villimehiläisten kanssa, oman mehiläistarhan perustaminen ei ole mitenkään välttämätöntä. Kuten tässä omakohtaisessa artikkelissa kerron, tarhauksen aloittaminen voi maksaa parituhatta euroa. Villimehiläisten kanssa työskentelemisen voi aloittaa ilman alkuinvestointeja ja alkutuottajaksi rekisteröitymistä.

Käytettävissä olevien lähteiden perusteella shamanistinen työskentely mehiläisten kanssa tarkoittaa esimerkiksi:

• Mehiläisten hoidon, anatomian ja käyttäytymisen opiskelemista (kirjoista, videoista ja käytännön tasolla)
• Mehiläisten tarkkailua ja mehiläisten kanssa kommunikointia (mehiläistanssin tanssimista, laulamista tai sanatonta viestintää)
• Mehiläisen rooliin asettumista, kuten mielikuvaharjoituksia mehiläisenä olemisesta ja transendenttisiä matkoja mehiläisoppaan kanssa
• Hunajan ja muiden hunajapesän tuotteiden aktiivista käyttämistä oman ja muiden hyvinvoinnin edistämiseksi
• Mehiläisten kunnioittamista eri rooleissaan ja niiltä neuvon kysymistä
• Selkounien näkemistä ja yliluonnollisten vastausten sekä viestien saamista unen aikana
• Omien henkisten voimavarojen lisäämistä esimerkiksi hengitysharjoitusten ja mehiläisten inspiroimien liikemeditaatioiden kautta
• Mehiläisshamanistisiin traditioihin tutustumista ja niiden rituaaleihin osallistumista
• Mehiläisten suojelua (esimerkiksi mesikasvien istuttamista ja vaarallisten torjunta-aineiden välttämistä) ja mehiläisiin liittyvän tiedon levittämistä

Mikä on Path of Pollen?

Path of Pollen tai The Lyceym on mehiläiskeskeinen shamanismin muoto, mistä Simon Buxton kirjoittaa kirjassaan. Sitä voi opiskella esimerkiksi Sacred Trustissa Isossa-Britanniassa. 

Tässä shamanismin muodossa naiset ovat keskeisessä roolissa. Tradition mukaan mehiläisnaisten perinne “Melissae” juontaa juurensa antiikin Kreikan mehiläispapittariin. Mukana on myös kelttiläistä ja liettualaista mehiläisshamanismia. 

Traditio on siirtynyt suullisena perimätietona naiselta naiselle, ja tämä naiskeskeisyys näkyy edelleen tämän shaministisen polun opetuksissa ja sisarkunnissa. Path of Pollenin seuraajat voivat kuitenkin edustaa mitä sukupuolta tahansa, vaikka sukupuoli saattaakin rajoittaa heidän osallistumis- ja etenemismahdollisuuksiaan.

“Siitepölyn polulla” ajatellaan, että mehiläinen on ihmisen ikiaikainen liittolainen ja pyhä opastaja. Mehiläinen voi ikään kuin johdattaa ihmisen polulle, mikä yhdistää tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen. Path of Pollenin mukaisissa seremonioissa voidaan hyödyntää niin ihmisen kuin mehiläisenkin tuottamia eritteitä, ääntä ja liikkeitä.

Path of Pollenin perimmäisistä opetuksista ja tarkoista rituaalisista käytännöistä ei ole paljon kirjoitettu. Simon Buxtonin kirja tuo esiin monia seikkoja, samoin muutamat aiheesta kirjoitetut blogitekstit ja muut artikkelit. Ymmärtääkseni Path of Pollenin sisällä on erilaisia tulkintalinjoja ja harjoitusmuotoja, ja kaikista yksityiskohtaisin tieto paljastetaan vain polun seuraamiseen sitoutuneille henkilöille.

Mehiläiset ovat tietäjän auttajahenkiä

Eurooppalainen mehiläisshamanismi voi ensi alkuun kuulostaa vieraalta, mutta tarkemmin ajatellen mehiläisiä kunnioitetaan useimmissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Mehiläinen mainitaan muun muassa Raamatussa, Koraanissa ja Kalevalassa.

Mehiläiselle on usein annettu rooli viestinviejänä ja/tai tietäjän auttajahenkenä. Akseli Gallen-Kallela kuva kuuluisassa maalauksessaan Lemminkäisen äiti hetkeä, jona Lemminkäisen äiti odottaa mehiläisen tuomaa hunajaa herättääkseen poikansa henkiin. 

Joissain mytologioissa mehiläinen kuvastaa myös seksuaalisuutta. Se voi myös symboloida ahkeruutta. Mehiläisten työnjakoa käytetään myös esimerkkinä naisten voimaannuttamiseen tähtäävissä puheenvuoroissa, sillä koirasmehiläiset ovat olemassa vain paritellakseen yhden ainoan kerran (jos sitäkään). Koiraat eli kuhnurit elävät vain muutaman viikon, eivätkä ne pysty edes syömään ilman naarasmehiläisten apua.

Mehiläisiä on syytäkin kunnioittaa. Mehiläisiä on ollut maapallolla ainakin 10 miljoonan vuoden ajan, ja ihmiset ovat keränneet hunajaa jo noin 15 000 eKr. Mehiläinen on edelleen suorastaan elintärkeä ruuantuotannon ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Yksi mehiläinen voi pölyttää jopa tuhat kukkaa päivässä. Euroopan komissio on julkaissut tutkimuksen, jossa arvioidaan että pelkästään EU:ssa noin 84 % viljelykasveista ja 78 % luonnonvaraisista kukista on ainakin osittain riippuvaisia eläinten suorittamasta pölytyksestä.

Villi- ja tarhamehiläisiä koskeva mehiläiskato aiheuttaa huolta ympäri maailmaa. Mehiläisten joukkokuolemat ovat valitettavan tuttuja myös suomalaisille mehiläistarhaajille (myös allekirjoittaneelle). Mehiläisten katoamiseen löytyy monia syitä ilmastonmuutoksesta torjunta-aineisiin, ja ratkaisuja on etsitty muun muassa pakuri- ja lakkakäävän tarjoamisesta mehiläisille.

Myös mehiläisten kunnioittamisen lisääminen auttaisi asiaa, sillä se voisi lisätä mehiläisystävällisten ratkaisujen suosimista. Sen sijaan mehiläistarhauksen yleistymisestä ei näyttäisi olevan hyötyä mehiläis- ja pölyttäjäkatoon, sillä tutkimusten mukaan tarhamehiläinen ei voi korvata luonnonvaraisia pölyttäjiä. Tarhamehiläiset voivat kuitenkin tarjota kaiken sen, mitä ruuanvalmistuksessa, apiterapiassa ja tänä päivänä suhteellisen harvinaisessa mehiläisshamanismissa tarvitaan.

Lähteet: 
Simon Buxton:The Shamanic Way of the Bee – Ancient Wisdom and Healing Practices of the Bee Masters
Aivoliitto
Ruokavirasto
Maaseudun tulevaisuus
Euroopan komissio: Questions & Answers: EU Pollinators Initiative ja Pölyttäjiä koskeva EU:n aloite.

Kirjoittaja Marja Simonen on mehiläistarhaaja ja luontaishoitaja Pohjois-Karjalasta ja kirjoittaa myös Kultainto-blogia.