Mikä viesti löytyy esivanhempiemme kalliomaalauksista?

Suomesta on löydetty pitkälti yli 100 kalliomaalausta. Ne ovat peräisin vuosien 5000–1500 eKr. väliltä. Tunnetuimpiin kohteisiin kuuluvat Astuvansalmen kalliomaalaukset ja Hossan Värikallio. Lukuisat koti- ja ulkomaiset turistit vierailevat alueilla vuosittain. Voiko kalliomaalauksiin suhtautua muutenkin kuin vain katseen kohteena olevana muinaisjäänteenä? Voiko nykyajan ihminen löytää niistä jonkin esivanhempiemme jättämän viestin?

Kalliomaalaukset liittynevät shamanismiin

Tutkijat ovat etsineet pitkään selitystä kalliomaalauksille. Suosituimmat teoriat ovat olleet pyyntimagia, totenismi ja shamanismi, kuten todettiin Suomen arkeologisen seuran Muinaistutkija-lehdessä (2/2001). Metsästysonneen liittyvä pyyntimagia oli 1900-luvun alussa laajalti levinnyt selitysmalli. Tähän teoriaan uskottiin Suomessa yleisesti vielä 1980-luvulla. Muistan ala-asteen opettajienkin kertoneen meille kalliomaalauksista juuri tästä näkökulmasta.

Totenismiin perustuvaa selitysmallia nostettiin Suomessa esiin 1990-luvulla. Tässä oli ajatuksena se, että jokin tietty sukuryhmä olisi katsonut polveutuvansa tietystä eläinlajista, ja tätä yhteyttä olisi pyritty rituaalisesti vahvistamaan.

Vuosituhannen vaihteesta asti suosituimmaksi teoriaksi on noussut kuitenkin shamismi. Esimerkiksi arkeologi Antti Lahelma (väitöskirja julkaistu 2008) uskoo, että metsästysmagiaan ja totenismiin liittyvät tulkintatavat on syytä hylätä, koska valtaosa suomalaisista kalliomaalauksista kuvaa juuri shamanistisia matkoja ja muodonmuutoksia. Lahelman mukaan on mahdollista, että maalausten tekeminen on manannut esiin kalliossa asuneet eläinhahmoiset henkiolennot. Kädenjälkimaalaukset saattavat tarkoittaa sitä, että pyhänä pidetyn kallion ja siihen maalattujen kuvien koskeminen on ollut osa rituaalia. Kallion voima on mahdollisesti välittynyt koskettamisen kautta. 

Kalliomaalausten tekijät saattoivat olla shamaaneja

On mahdollista, että kalliotaiteen tekijät ovat itsekin olleet shamaaneja. Uskontotieteen professori Juha Pentikäinen ja arkeologi Timo Miettinen toteavat kirjassaan Pyhän merkkejä kivessä (2006), että shamaani omisti ja hallitsi kulttuurinsa tärkeimmän tiedon. Tietäjä saattoi olla keskeisessä asemassa myös kalliotaiteen luonnissa. Shamaani saattoi olla aikansa “ikonimaalari”, joka teki “ikkunoita” tuonpuoleiseen – eli supranormaaliin todellisuuteen.

Kalliotaiteessa esiintyy ihmisiä, hirviä ja hahmoja, mitkä on tulkittu eläinasuihin pukeutuneiksi shamaaneiksi suorittamassa rituaaleja. Kalliomaalauksissa esiintyy myös vaikeammin tunnistettavissa olevia hahmoja. Tutkimukset puhuvat sen puolesta, että nämä hahmot olisivat tekijöidensä hallusinaatioita. Tekijät ovat voineet vaikuttaa tajunnantilaansa esimerkiksi psykedeelien tai tanssin avulla. Muuntuneessa tajunnantilassa kalliomaalauksen tekijä on ollut vuorovaikutuksessa henkimaailman kanssa.

Voiko kalliomaalauksista löytää jonkin viestin?

Voiko nykyihminen löytää tuhansia vuosia vanhasta kalliomaalauksesta jonkin käsitettävissä olevan viestin?

Pelkästään kalliomaalauksen näkeminen omin silmin on mieleenpainuva kokemus. Maalaukset sijaitsevat usein vaikeakulkuisessa, mutta luonnonkauniissa paikassa. Sijainti on usein välittömästi veden äärellä. Ympäristössä tai kalliossa itsessään saattaa olla jotain epätavallista, minkä takia paikka lienee aikoinaan valittu. Paikan kauneus, historiallisuus ja pyhyys voivat koskettaa syvästi.

Voi olla hyvä tehdä retki kalliotaiteen äärelle yksin, jotta saa rauhassa syventyä omiin ajatuksiinsa. Kun saavut perille, katso kuvia ajan kanssa ja anna ajatusten tulla mieleesi. Mitä hahmot sinun mielestäsi esittävät? Miksi ne on tehty? Minkä pyhän tai profaanin viestin esivanhempamme ovat jättäneet kallion pintaan? 

Halutessasi voit koskettaa kalliota kauempaa – maalauksiin koskeminen ei ole sallittua. 

On mahdollista, että kalliomaalaus kertoo katsojalleen jotain, jos tämä uskaltaa kuunnella.

Sitä ei välttämättä uskalla alkaa tulkita maalauksia, joiden tulkitsemista on pidetty vaikeana alan asiantuntijoillekin. Kalliomaalaukset ja niiden tulkitseminen eivät kuitenkaan ole akateemisten tutkijoiden yksinoikeus. Meissä on paljon viisautta, minkä pohjalta voimme pohtia yksin tai ystäviemme kanssa sitä, miksi kalliomaalaukset on aikoinaan tehty.

On todettu, että taiteen tulkintoja on yhtä monia kuin katsojia. Sinussa voi herätä tunteita ja muistoja, joita alkuperäinen taiteilija tai muut katsojat eivät ole voineet tavoittaa. Taiteen merkitystä ei voida kiinnittää vain alkuperäiseen taiteilijaan ja teoksen syntyajankohtaan, koska jokainen katsoja tekee tulkintansa ja selityksensä omien kokemustensa ja tietojensa varassa.

Henkilökohtainen tulkinta saattaa erota tutkijoiden keskuudessa suosituista teorioista. Kirjassa Pyhän merkkejä kivessä kerrotaan Astuvansalmella vuonna 1993 vierailleista hantishamaanin pojista. He olivat ehdottomasti samaa mieltä siitä, että paikka oli pyhä, mutta he tulkitsivat monet hahmot eri tavalla kuin yksikään suomalaistutkija siihen mennessä.

Shamanismin tutkija Helena Karhu toteaa Antroblogissa vuonna 2020 julkaistussa artikkelissaan, että kalliomaalaukset viittaavat kulttuuriperintöön, joka ei näy vain kallioissa, vaan shamanistisesti käsitettynä myös näkymättömässä henkisessä jatkumossa ja tietoisuudessa. 

Hän jatkaa kirjoittamalla, että nykypäivän shamanistiset toimijat ovat edelleen kiinni uskonnollista kolonisaatiota edeltäneessä maailmankuvassa, koska shamanistinen aikakäsitys on toisenlainen: “Mennyt, nykyhetki ja tuleva eivät näyttäydy lineaarisesti, vaan kehämäisenä jatkumona. Tällä tavalla myös menneisyys on läsnä nykyhetkessä”. 

Näin ollen shamanistisin silmin nähtynä kalliomaalaus ei välttämättä olekaan pelkästään kaukainen ja vaikeasti tulkittavissa oleva teos. Se on samalla jotain, mikä elää, vaikuttaa ja viestii juuri tässä ja nyt. 

Pyhän merkkejä kivessä -kirjassa lainatun filosofi Simone Weilin sanoin: “Menneisyys, todellisuutta, mutta ehdottomasti tavoittamatonta. Emme pääse askeltakaan lähemmäksi sitä, voimme vain kääntyä sitä kohti, jotta sen säteily osuisi meihin. Siksi menneisyys on ikuisen, yliluonnollisen todellisuuden paras mahdollinen kuva.”

Lopuksi

Suomen muinaistaideseuran sivuilta löydät luettelot Suomen kalliomaalauksista. 

Kuvia ja retkikertomuksia löytyy esimerkiksi retkeilysivusto Retkipaikka.fi:stä.

Voi olla, että luonnossa liikkuessasi kohtaat aiemmin löytämättä jääneen kalliomaalauksen. Ethän koske kalliopintaan edes ottaaksesi sammaleita ja jäkäliä pois. Ota mieluummin mahdollisimman hyvät valokuvat ja ilmoita löydöstä Museovirastolle. Virastoon kannattaa olla yhteydessä, vaikkei olisikaan varma siitä, että kyseessä on aito kalliomaalaus.

Marja Simonen