Teen hapanleipää juureen. Niin teki mummokin, ja hänen äitinsä. Taikinajuuren on jokainen saanut omalta äidiltään. Juuren mukana siirtyvät muistot ja tarinat. Se liittää meidät toisiimme yli aikojen. Leipäjuuri kertoo elämän jatkumisesta, iättömästä henkisyydestä. Suvussa leivän leipomiseen on aina liittynyt henkisyys, hitaus ja hartaus. Rakastan tätä tapaa. En tiedä, kuinka vanha suvussa kiertävä taikinajuuri on. Sen siirtäminen aikanaan tyttärelleni merkitsee sukupolvien ketjua ja kaiken liittymisestä yhteen. Se kiinnittää huomion tekojemme kauaskantoisiin seurauksiin. Hapanleivän juuri on kuin perisuomalainen mandala – sukupolvien elinajat ylittävä kosmoksen kokonaisuus.

Huomaatko reagoivasi voimakkaasti joihinkin asioihin, ilman näkyvää syytä? Selitys löytyy todennäköisesti menneiden sukupolvien kokemuksista, joita kannat mukanasi. Usein kyseessä ovat esivanhempiemme kokemat väkevät traumat, jotka ovat olleet liian vaikeita käsiteltäviksi.

Perhe - tuo monimutkainen, kaunis ja joskus haastavakin verkosto ihmissuhteita. Jokainen meistä kantaa mukanaan oman perheensä tarinaa, sen valoja ja varjoja. Mutta entä jos katsoisimmekin perhettämme uudesta näkökulmasta - universumin antamana lahjana ja kasvun mahdollisuutena?

Oletko koskaan tuntenut epämääräistä surua tai ahdistusta, jolle et löydä selitystä omasta elämästäsi? Tai huomannut toistavasi samoja toimintamalleja sukupolvesta toiseen? Jokaisella meistä on harteillaan näkymätön laukku, joka on täynnä sukupolvien tarinaa. Mukana kulkevat esivanhempiemme ratkaisemattomat traumat, käsittelemättömät tunteet ja piilossa pidetyt salaisuudet – asioita, jotka on "lakastu maton alle", mutta jotka eivät ole minnekään hävinneet. Muutosvalmentaja Kaija Solana kertoo tuoreessa haastattelussa, mitä voimme tehdä päästäksemme irti sukulijoilta peritystä taakasta ja mitä hyvää voimme myös poimia niistä.