Kannamme mukanamme menneiden sukupolvien salaisuuksia

Huomaatko reagoivasi voimakkaasti joihinkin asioihin, ilman näkyvää syytä? Selitys löytyy todennäköisesti menneiden sukupolvien kokemuksista, joita kannat mukanasi. Usein kyseessä ovat esivanhempiemme kokemat väkevät traumat, jotka ovat olleet liian vaikeita käsiteltäviksi.

Saatamme tietämättämme esimerkiksi jatkaa jonkin isovanhempamme taisteluita omassa elämässämme. Voimme myös kantaa mukanamme sukupolvet ylittävää muistoa, joka vaikuttaa tunne-elämäämme.

Tällaisia muistoja voivat olla esimerkiksi äärimmäisen väkivaltaiset kokemukset, jotka liittyvät esimerkiksi sotatilanteisiin tai vapaudenriistoon. Usein kyseessä on perheen historiaan liittyvä traaginen kuolemantapaus.

Kyseessä ovat tapahtumat, joita ne kokeneet eivät ole kyenneet käsittelemään, sillä ne ovat liian rajuja. Ne torjutaan, mutta ne välittyvät kuitenkin suvussa.

Ne nousevat usein esiin unissa, ne saattavat vaikuttaa käyttäytymiseemme, siihen miten reagoimme tiettyihin tilanteisiin. Ne saattavat olla läsnä perheen omassa historiassa myös sanallisessa muodoissa, kuten isovanhemmilta saaduissa opetuksissa, tai heidän suosimissaan sanonnoissa.

Kollektiivisen muistin mysteerit

Kyseessä eivät ole aina vain omien sukulaisten kokemukset. Olemme kaikki kuulleet tarinoita yksilöistä, jotka esimerkiksi aivovamman seurauksena puhuvat vieraita kieliä tai osaavat jotain muuta, mikä aiemmin oli heille vierasta. Usein kyvyt liittyvät esimerkiksi matematiikkaan, taiteeseen tai musiikkiin.

Se heijastaa sitä, että kuljetamme mukana myös potentiaalia ja kykyjä, jotka periytyvät jostain kauempaa. Emme vain tiedä, miten saisimme otteen näistä kantamistamme taidoista.

Jos mekanismi opitaan tuntemaan, se tarkoittaa sitä, että meillä olisi ulottuvillamme suuri määrä kykyjä. Se vapauttaisi meidät täyttämään koko potentiaalimme yksilöinä ja ihmiskuntanakin.

Parantuminen ja seuraavat sukupolvet

Lisätietoja odottaessa voi pohtia omia salaisuuksiaan ja miettiä, mistä ne ovat peräisin ja tulkita niitä. Johtolankoja voi löytyä suvun historiasta. Näiden traumojen käsittely tuo valoon vaikeita asioita ja lisää itsetuntemustamme.

Esi-isiemme kokemukset ovat myös läsnä selviytymistaitoina. Hiirien kohdalla vaikeissa oloissa kasvaneiden isähiirten jälkeläisillä on paremmat selviytymistaidot kuin muilla - niissäkin tapauksissa, että edeltävä sukupolvi ei ole läsnä näiden kasvaessa.

Samalla viemme kokonaisen sukupolven askelta edemmäs, emmekä enää siirrää traumaa jälkipolvillemme. Kyseessä on siis tietynlainen sukupolvittain etenevä kasvaminen. Ilmiö ei siis ole negatiivinen: teemme tavallaan palveluksen aiemmille sukupolville vapauttamalla heidät liian raskaista taakoista.

Samalla voimme myös suhtautua omiin traumoihimme uudella tavalla. Jos niiden kohtaaminen on ylivoimaista, ne voi jättää seuraavien sukupolvien käsiteltäviksi, sillä heille se on helpompaa.

Kuva:  Dương Trần Quốc / Unsplash