Häpeä on sosiaalinen tunne, joka estää meitä tekemästä asioita, jotka olisivat häpeällisiä yhteisöjemme arvojen näkökulmasta. Emme esimerkiksi hauku toisia ihmisiä, koska se herättäisi häpeää: yhteisössämme ei hyväksytä toisten loukkaamista ja uskotaan, että ihmisiä tulee kunnioittaa. Häpeän kokemuksen on oltava kipeä, jotta sitä pyrittäisiin välttämään. 

Itsetuntemuksemme syvenee kohdatessamme itsemme varjopuolia. Tiellä on monia epämiellyttäviä etappeja, kuten ikävältä tuntuvien tunteiden kohtaaminen. Häpeä on yksi näistä.

Kaisa Peltolan kirja Häpeän alkemia pureutuu ja tarttuu rohkeasti vaikeaan häpeäntraumaan, jota lähes jokainen kuljettaa joko tiedostaen tai tiedostamattomasti mukanaan.

Tuntuuko sinusta siltä, että pärjätäksesi elämässä, sinun täytyy olla jokin muu kuin oikeasti olet? Teeskenteletkö olevasi samaa mieltä muiden kanssa, vaikka todellisuudessa sydämesi sanoo ihan jotakin muuta? Tunnetko olevasi koko ajan väärässä "ajassa, paikassa ja olosuhteissa?" Ja koetko todellisuuden olevan niin "sairasta", että mieluusti olisit jossakin muualla kuin eläisit tätä elämää?