Ihminen voi kokea henkisen heräämisen oikeastaan minkä tahansa aistikanavansa kautta. Aurojen yhteydessä puhutaan usein selvänäköisyydestä, selväkuuloisuudesta sekä parantavista käsistä. Yksinkertaistetusti voitaisiin puhua näköaistin (visuaalisesti), kuuloaistin (auditiivisesti) sekä tuntoaistin (kinesteettisesti) kautta henkisesti heränneistä ihmisistä. Näiden kolmen aistikanavan lisäksi jotkut kertovat haistavansa ja maistavansa auroihin liittyvää tietoa.
Aurojen näkemiseen liittyvässä tieteellisessä tutkimuksessa tehdään ero normaalin näköaistin tuottamaan jälkikuvaan tai häivekuvaan. Häivekuva voi syntyä, kun katsot henkilöä valkoista taustaa vasten. Hetken päästä saatat huomata hänessä sädehtivän kehän, joka hyvin suurella todennäköisyydellä on silmien tuottama optinen illuusio, ei aura.
Tiede lähestyy auroja synestesian kautta
Se, että Sibelius kuuli värejä, ei vielä tarkoita, että hän olisi myös kyennyt näkemään auroja. Tieteessä tunnetaan käsite synestesia, joka optisten harhojen kanssa on muodostanut tieteelliset vasta-argumentit aurojen esoteerisia oppeja vastaan.
Tieteellisesti Sibeliuksen värien kuulemista on siis selitetty synestesialla. Synestesia tarkoittaa aistien sekoittumista: synesteetikko saattaa siis nähdä musiikin säveliä eri väreinä, tai vaikkapa haistaa tai maistaa niitä. Monet kuvailevat myös näkevänsä eri sanoja, kuten viikonpäiviä tai ihmisten nimiä erivärisillä kirjaimilla kirjoitettuina. Voisiko synestesia tarjota meille uskottavan selityksen myös aurojen näkemiseen?
Aurat ja chakrat sekoittuvat helposti
Aurat ovat heijasteita ihmisen kulkemasta henkisestä evoluutiosta. Eri aurakerrokset ovat kuin tietoisuusasteen mittareita: mitä syvemmälle taaksepäin evoluutiossa kuljetaan, sitä pienempi tietoisuusaste ihmisellä on (ellei sitten kuljeta aivan alkupisteeseen asti, jossa tietoisuus on täydellinen). Henkisessä merkityksessä aurat ovat ihmisen kokonaisvaltaisia sisäisiä tiloja. Jos ihminen on sielunkehityksessään menossa emootiokehossa, tekee hän valtaosan päätöksistään kuunnellen tunteitaan. Vastaavasti mentaalikehoon pukeutunut luottaa vain järkensä voimaan, ja astraalikehossa elävä seuraa oman tahtonsa voimaa.
Chakrat ja aurat saattavat helposti mennä sekaisin. Toisin kuin aurat, chakrat eivät niinkään mittaa tietoisuutta, vaan ne ovat sielunosien keskuksia. Keskuksia ovat tietoisuus, muisti, luovuus, tahto, järki, tunne ja tiedostumaton mieli. Eroavaisuutta on helpompi hahmottaa, kun ymmärtää chakrojen olevan läsnä jokaisella eri auratasolla.
Chakrat ovat siis kuin kynttilöitä ihmisen korkeamman tietoisuuden lampussa. Lamppu ei kuitenkaan valaise pelkkien kynttilöiden avulla. Lampun kirkkauden määritteleekin liekin koko, jota auratasot kuvaavat.
Totuus auroista
Tämän hetken tieteellinen ymmärrys auroista kertoo meille, että synestesian ja aurojen aistimisen välillä on suuria eroavaisuuksia. Synesteetikot nimittäin näkevät värejä täysin persoonallisesti, kukin omalla tyylillään. Vastaavasti auroihin on usein liitetty selkeitä värejä, joita eri ihmiset näkevät toisistaan riippumatta samalla tavalla.
Tutkijat päätyivät kuitenkin lopulta johtopäätökseen, että osa aurojen näkijöistä todennäköisesti on emotionaalisia synesteetikkoja (Milán ym. 2012). Tämäkin on oiva tulos! Tämä tarkoittaa, että tällaisella näkijällä todella on jokin hyvin erikoinen taito, jota hyödyntämällä hän kykenee päättelemään ihmisistä asioita yhtä erinomaisesti, kuin sävelet väreinä näkevä pystyy taituroimaan musiikin kanssa.
Esoteerinen totuus auroista on hieman syvällisempi. Oppiessaan tunnistamaan ja ymmärtämään auroja voi huomata, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä aistia tai keinoa käyttämällä se tapahtuu. Ensisijaisesti ei myöskään tulisi olla kiinnostunut muiden ihmisten auroista, vaan omasta, sekä siitä, missä vaiheessa henkistä evoluutiota on itse menossa. Koska aurat mittaavat henkistä evoluutiota, jokaisella ihmisellä todella on aura, ja jokainen ihminen halutessaan oppii myös auroja tulkitsemaan, omalla tyylillään.
Tieteellisiä lähteitä:
Milán, E.G. ym. (2012). Auras in mysticism and synaesthesia: A comparison. Consciousness and Cognition, 21:1, ss. 258-268
Duerden, Tim. (2004): An aura of confusion: ‘seeing auras—vital energy or human physiology?’ Part 1 of a three part series. Complementary Therapies in Nursing and Midwifery, 2/2004, 10:1, ss. 22 – 29.
