Elämä on aikuisena usein tappavan tylsää, täynnä velvollisuuksia, kiirettä ja työtä, eikö? Entäpä, jos voisit palata niihin lapsuuden mielikuvituksellisiin päiviin, jolloin koko elämä oli taikaa. Silloin juttelisit keijukaisen kanssa, katselisit pikkulintujen pesätouhuja ihmettä tuntien, tuntisit maadoittavan hongan energian, ja kuulisit kuinka tuuli laulaa lehtipuissa.

Ennen nopeita viestintäyhteyksiä ja internettiä, vallanpitäjät etsivät neuvoja yliluonnollisista lähteistä. Papit, astrologit, mystiikot ja oraakkelit neuvoivat ja ohjailivat hallitsijoita näiden tehdessä tärkeitä päätöksiä ja etsiessään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Mutta miksi hallitsijat kääntyivät mystikkojen puoleen?

Eri aikakausina raja tieteen, uskonnon ja mystiikan välillä oli häilyvä. Valtaapitävät joutuivat usein tekemään strategisia päätöksiä epävarmoissa olosuhteissa, joten heidän tietolähteinään olivat suurempaa maailmankaikkeutta ymmärtävät tahot, kuten papit, taivaankappaleita seuraavat astrologit ja tulevaisuutta ennustavat oraakkelit. Monet hallitsijat myös uskoivat jumalalliseen oikeuteensa hallita, mitä mystikkojen ennustukset ja neuvot vahvistivat.