Intiaanien Yuwipi teltanravistusseremonia ravistelee tiehensä niin huolet kuin sairaudet
Intiaanien teltanravistusseremoniassa pääosaa näyttelee tärisevä tiipii. Mutta mitä teltassa on ja mikä sitä niin ravistelee? Tutiseeko teltta itsekseen vai ravisteleeko sitä kenties joku tai jokin?
Lakotat ovat yksi Amerikan monista alkuperäiskansoista. Yuwipi-seremonia puolestaaan on heidän versionsa Pohjois-Amerikan intiaaniheimojen keskuudessa laajalti levinneestä perinteestä, joka tunnetaan paremmin nimellä “shaking tent” eli teltanravistusseremonia. Seremonia on nimensä mukainen.
Ensin pieneen sylinterinmalliseen rakennelmaan sulloutuu shamaani potilaineen. Riippuen tilanteen vakavuudesta ja shamaanin taidoista, voi shamaani suorittaa seremonian joko yhdelle henkilölle tai pienelle ryhmälle.
Seremonian ajaksi shamaani sidotaan tiukasti kiinni. Siihen viittaa myös nimitys “yuwipi”, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna “he sitovat hänet”.
Sitominen valmistelee shamaanin tulevaa koettelemusta varten. Seremonian aikana shamaani käy keskustelua henkimaailman olentojen kanssa, ja teltan tutina symboloi henkien väkevää läsnöoloa.
Henget kuuluvat tilanteesta riippuen esimerkiksi eläimille tai esi-isille. Potilaiden tai heimon tarpeen mukaan shamaani voi pyytää hengiltä apua moniin erilaisiin ongelmiin, kuten sairauden tai kehnon metsästysonnen parantamiseen. Seremoniaa on verrattu jopa radioon tai televisioon, sillä sen perusteella on voinut perimätiedon mukaan saada tarkkojakin tietoja muun muassa riistaeläinten olinpaikasta.
Usein teltanravistusseremonialla on myös yleisöä. Joissain tapauksissa yleisökin voi kysyä shamaanilta ja hengiltä neuvoja omiin huolenaiheisiinsa liittyen. Lähinnä yleisö kuitenkin laulaa ja rukoilee seremoniaa pyytäneen henkilön tai henkilöiden puolesta.
Musiikilla onkin tärkeä rooli teltanravistusseremoniassa. Tietyillä perinneveisuilla henkiä houkutellaan paikalle ja toisilla yhteys henkimaailmaan taas suljetaan.
Kun keskustelu henkien kanssa päättyy, loppuu myös shamaanin ja teltan tärinä. Silloin shamaani vapautuu henkien otteesta.
“Yuwipi man” luovuttaa palan sielustaan
Termi “yuwipi man” eli yuwipi wicaša viittaa Lakota-shamaaniin. Kun yuwipi päättyy, on shamaani tyypillisesti erittäin uupunut. Uskomuksen mukaan tämä luovuttaa jokaisen teltanravistusseremonian yhteydessä palan sielustaan voidakseen palvella potilastaan ja heimoaan.
Shamaanilla onkin tärkeä rooli niin teltanravistusseremoniassa kuin Lakota-yhteisössäkin. Tämä on pyhä henkilö eli wicaša wakan.
Kunnioitus shamaania kohtaan on täysin ymmärrettävää. Lakotat nimittäin uskovat, että tietyn tyyppiset vaivat (white sickness) on mahdollista parantaa lääkkeillä, kun taas toisen tyyppiset oireet (Indian sickness) vaativat shamaanin väliintuloa. Jälkimmäisten uskotaan johtuvan epäharmoniasta ihmisten ja henkimaailman välillä, ja vain shamaani tietää miten harmonia saadaan palautettua.
Perinteestä monta versiota
Perinteisesti shamaanin taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle perimätiedon kautta. Siksi teltanravistusseremonian piirteet ovatkin hieman muovautuneet aikojen saatossa, ja jokaisella shamaanilla on ollut oma tapansa suorittaa ja suoriutua seremoniasta.
Lakotat eivät kuitenkaan ole ainoa Amerikan intiaaniheimoista, jotka teltanravistusseremoniaa ovat harjoittaneet. Perinne on levinnyt laajalti, ja Lakotojen ohella telttaa ovat ravisuttaneet esimerkiksi Ojiwba-, Innu-, Cree-, Penobscot- ja Abenaki-intiaanit. Kuten jokaisella shamaanilla, myös jokaisella heimolla on ollut hieman oma versionsa seremoniasta. Yksityiskohdista tosin löytyy tänä päivänä enää vain vähän tietoa, sillä perinne on hyvää vauhtia jäämässä modernin maailman menon jalkoihin.
Joidenkin lähteiden mukaan sermoniaa ei ole kuitenkaan aina käytetty pelkästään hyvään. Osa lähteistä kertoo, että joskus sen yhteydessä on jopa kuollut ihmisiä, eikä väkivaltaisesti vapiseva teltta ole koitunut uhriensa kohtaloksi vahingossa. Tänä päivänä seremonia herättääkin jopa pelkoa, mikä lienee osasyy ikiaikaisen perinteen hiipumiseen.
Kuolonuhreja tai ei, kuulostaa tiivistunnelmainen tiipii shamaaneineen varsin jännittävältä. Sermoniaa olisikin epäilemättä jopa kiinnostavampi seurata kuin monia nykypäivän televisio-ohjelmia!
Lähteet:
