Ympäristöpsykologi Kirsi Salonen: Tietoinen läsnäolo luonnossa elvyttää

Eko- ja ympäristöpsykologi Kirsi Salonen asuu maaseudulla ja nauttii luonnon rauhasta sekä eläinten seurasta. Omalla tilalla käyskentelee hevonen, vuohia, kanoja, kissoja ja koira. Salonen järjestää eko- ja ympäristöpsykologian kursseja ja koulutuksia sekä käy luennoimassa luonnon hyvinvointivaikutuksista. Hänellä on myös psykologin vastaanotto, jossa hän työskentelee masentuneiden ja kuntoutujien kanssa sekä hyödyntää heidän kanssaan erilaisia luontointerventioita.

Salonen toteaa, että on tärkeää puhua siitä, miten fyysinen ympäristö vaikuttaa hyvinvointiin ja pahoinvointiin. Ihminen on erkaantanut luonnosta länsimaisten elämäntapojen ja arvostuksien myötä.

- Pääasiassa psykologiassa on keskitytty siihen, miten sosiaalinen ympäristö vaikuttaa. Tutkimusten mukaan luontoympäristö tuottaa ihmiselle enemmän hyvinvointia kuin rakennettu, Salonen korostaa.

Luettelo luonnon positiivisista vaikutuksista on pitkä. Luonnossa oleminen vähentää esimerkiksi sepelvaltimotaudin ja diabeteksen riskiä, laskee verenpainetta ja kortisolitasoa sekä vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin vähentäen ahdistuneisuutta ja murheita, parantaen itsetuntoa ja voimavaroja sekä auttaen depressiossa ja ADHD:ssa. Jo muutamassa minuutissa luonto elvyttää fysiologisesti ja mieliala kohenee noin 15 minuutin jälkeen. Suunnatessaan luonnossa sijaitsevaan mielipaikkaan ihminen pystyy myös itse säätelemään olotilaansa terveyttä edistävään suuntaan.

Kaikilla luontoympäristöillä on Salosen mukaan elvyttävä vaikutus, mutta luonnonmetsät, joissa on myös luonnon äänimaisema, tuottavat terveysvaikutuksia eniten. Eri elementit ja maiseman eri-ikäisyys elvyttävät. Erityisesti veden läsnäolo maisemassa tavalla tai toisella rauhoittaa.

Luonto ei ole väline virkistykselle, vaan jatkuva työkumppani, Salonen painottaa. Se on koko ajan läsnä jollain tavalla. Omalla vastaanotollani on näkymä ulos ja luontoa sisällä. On oleellista, mihin katse kohdistuu, kun kääntää katseensa keskustelukumppanista. Tämä tulisi huomioida yleisestikin työpaikoilla ja siirtää kehityskeskustelut ja palaverit puistoon.

Tutkimuksien mukaan jopa 80 prosenttia kaupunkilaisista on sitä mieltä, etteivät nykyiset viheralueet riitä. Viheralueen olisi oltava korkeintaan 300 metrin päässä kotoa ja helposti saavutettavissa. Kyse on niin tärkeästä asiasta, että ihmisten elinikä korreloi viheralueen läheisyyden kanssa. Salonen toteaakin, että kaupunkisuunnittelussa myös ns. joutomaiden merkitys tulisi huomioida, sillä niissä olemisen ja toimimisen mahdollisuudet ovat suuremmat kuin rakennetuilla viheralueilla.

Onko sillä sitten väliä, mitä luonnossa tekee, kunhan sinne menee? Kyllä, sillä Salonen korostaa tietoista läsnäoloa. Vaikka asuisit maaseudulla tai kävisit metsässä marjastamassa tai sienestämässä, kiinnitä huomiota moniaistiseen luonnossa olemiseen. Älä ainoastaan suorita luontoa, vaan jätä tehokkuudenarvot pois. Ole läsnä kehomielessäsi ja kuuntele omia tarpeitasi ja rytmiäsi. Tärkeää on kokea olevansa yhtä luontopaikan kanssa, joten turvallinen paikka auttaa läsnäolemisessa. Sellainen paikka auttaa ihmistä kontaktissa itseensä. Voi olla sellainen kuin on, sillä luonto hyväksyy sellaisenaan ja omat vajavaisuuden tai keskeneräisyyden tunteet väistyvät. Näin luonto auttaa myös psyykkisessä itsesäätelyssä, kun ihminen oppii läsnäolemalla tunnistamaan, mikä on itselle hyödyllistä ja mikä haitallista.

-Kiireisen, stressaantuneen ihmisen kannattaa suunnata juuri sellaiseen luontopaikkaan, joka tuntuu sillä hetkellä sopivalta ja nauttia siitä kaikin aistein, vinkkaa Salonen.