Seiðr – ikivanhaa norjalaista taikuutta
TILAAJILLESeiðr [SAY-der] on ikivanhaa norjalaista taikuutta. Sen keskiössä on pyrkimys nähdä tulevaisuuteen ja vaikuttaa tulevien tapahtumien kulkuun. Seiðria voidaan käyttää sekä siunauksiin että kirouksiin. Seiðrin juuret juontavat niinkin kauas kuin myöhäiselle rautakaudelle. Norja oli seiðrin kehto, jossa tätä taikuuden muotoa pääasiallisesti harjoitettiin. Kristinuskon myötä seiðr kuitenkin hiljalleen hävisi. Tänä päivänä tiedämmekin siitä enää hyvin vähän, ja seiðr yllä leijuu mystiikan verho.
Shamanistinen luonne
Sanotaan, että seiðrin luonne olisi shamanistinen. Siihen viittaa tapa, jolla taikuutta oli tapana harjoittaa. Seiðrin punaisena lankana on tulevaisuuden muovaaminen punomalla aikajatkumoon uusia tapahtumia. Tämä onnistuu transsin avulla; seiðria harjoittava velho tai velhotar vaipuu transsiin rituaalivärttinä kädessään. Transsi on hypnoosin kaltainen tila, jossa ihminen kokee irtautuvansa tästä maailmasta. Shamaanit vaipuvat usein transsiin voidakseen suorittaa toimenkuvaansa liittyviä tehtäviä ylisessä tai alisessa.
Monia käyttötarkoituksia – hyvässä ja pahassa
Nykypäivän vinkkelistä katsottuna seiðrissa ja shamanismissa on hyvinkin paljon samaa. Eräs yhdistävä tekijä on, että molempia on mahdollista käyttää sekä hyvään että pahaan.
Seiðria harjoittavilta velhottarilta ja velhoilta pyydettiinkin monenlaisia palveluksia. Yleensä oli tapana pyytää ennustuksia, terveyttä, siunauksia, parempaa säätä tai hyvää metsästysonnea, mutta yhtä lailla saatettiin pyytää kirouksia, sairauksia, huonoa tuuria ja säätä ja jopa kuolemaa.
Seiðr tunnustaa kaksi jumalaa: Freya ja Odin
Tiedetään, että seiðria harjoittivat sekä naiset että miehet. Tasa-arvosta ei kuitenkaan voida puhua, sillä seiðr katsottiin nimenomaan feminiiniseksi taidoksi. Tämä liittyi luultavasti värttinään ja kehräämiseen, joka oli tuohon aikaan vain naisten askare.
Vaikka seiðria harjoittaneet velhottaret (völva) olivatkin yhteiskunnassa ulkopuolisia, oli heidän asemansa enemmän tai vähemmän arvostettu. Heitä saatettiin pelätä, pilkata ja jopa vainota, mutta toisaalta heitä myös kunnioitettiin ja ylistettiin.
Seiðria harjoittaneita miehiä (seiðmenn) sen sijaan ei katsottu hyvällä. Entisaikaan oli äärimmäisen paheksuttavaa, jos mies omaksui naisellisen roolin. Oli lähestulkoon varmaa, että seiðria harjoittava mies sai pilkkanimen argr. Argr on vanhaa norjaa ja tarkoittaa ”epämiehistä”. Moni mies kuitenkin harjoitti seiðria, sillä se antoi väkeviä voimia. Niin väkeviä, että julkinen pilkka oli pientä siihen verrattuna.
Eräs tunnetuimpia miespuolisia seiðrin harjoittajia oli itse Odin – Valhallan kuningas. Velhottarista nimensä historiankirjoihin taas on saanut Freya, Fólkvangrin valtiatar. Heidät tuntee moni nykypäivän suomalainenkin!
Lähteet:
