Pyhä kilpikonna!

ViljaJ

Kilpikonniin liittyy paljon myyttejä ympäri maailmaa. Pääsääntöisesti entisaikain uskomukset ovat myönteisiä, ja jossain päin planeettaamme kilpikonnia on pidetty jopa pyhänä. Mutta millaisia tarinoita vanha kansa tästä lempeäkatseisesta kömpelyksestä kertoo ja miksi?

Amerikan alkuperäiskansoille kilpikonna edustaa Äiti-Maata. Lähes jokaisella laajaa mannerta asuttaneista heimoista on kilpikonniin liittyen hieman omanlaisiaan uskomuksia, mutta luomistematiikka toistuu niissä usein.

Esimerkiksi intiaaniheimot Suurten järvien alueella kertovat legendaa, jonka mukaan kilpikonna loi Pohjois-Amerikan alkumeren pohjamudasta. Se kuuluu jotakuinkin näin:

“Aikojen alussa oli vain meri ja ilma eläimineen sekä korkealla taivaalla kelluva yksinäinen saari. Saaren keskellä kasvoi valtava puu, ja saarta asutti taivainen kansa.

Eräänä päivänä muuan saaren naisista käski miestään noutamaan kaarnaa suuren puun juurista. Tämä lähti tekemään työtä käskettyä, mutta tuli samalla puhkaisseeksi saareen reiän! Siitä mies pelästyi niin, ettei lopulta rohjennutkaan riistää puulta juuriaan.

Niinpä nainen tarttui itse tuumasta toimeen. Pahaksi onneksi tämä kuitenkin putosi puun juurakon läpi ja lähti kiitämään vinhaa vauhtia ilmojen halki kohti alhana häämöttävää alkumerta!

Naisen pelastukseksi kaksi lintua katkaisivat tämän matkan. Linnut veivät naisen muiden eläinten tykö, jotka päättivät tehdä kaikkensa auttaakseen tulokasta selviytymään. Alkuun tilanne vaikutti epätoivoiselta, sillä maa odotti vielä luomistaan.

Lopulta suuri kilpikonna huoli naisen selkäänsä. Sitten eläimet yrittivät yksi toisensa jälkeen hakea meren pohjasta mutaa, ennen pitkää siinä myös onnistuen. Muta levitettiin kilpikonnan selkään, jossa sen peittämä ala vähä vähältä kasvoi. Tuosta piskuisesta pläntistä sai alkunsa Pohjois-Amerikan manner.”

Tarinoita maankamaraa selässään kannattalevasta jättiläiskilpikonnasta kerrotaan kuitenkin myös muiden alkuperäiskansojen keskuudessa. Yleisesti myytti tunnetaan nimellä “World Turtle.”

Amerikkalaista luomistarua muistuttava tarina on kulkenut perimätietona esimerkiksi Intiassa. Samudra manthana-nimisessä myytissä yksi hindu-jumala Vishnun kymmenestä avattaresta kannattelee selässään mereen nostettua Mandara-vuorta. Kyseisellä avattarella on kilpikonnan ulkomuoto ja sen niminkin on Kurma eli kilpikonna.

Kilpi kuin kalenteri

Kilpikonna on yhdistetty universumimme syvempiin liikkeisiin toisellakin tapaa. Amerikanintiaanit ovat nimittäin käyttäneet sen kilpeä kalenterina.

Intiaanien perinteisessä kalenterissa kilpikonnan kilven 13 monikulmiota edustavat vuoden kolmeatoista kuun kiertoa. Niiden ympärillä olevat 28 pienempää kantikasta puolestaan merkitsevät kunkin kuun 28:aa päivää.

Useimmilla kilpikonnilla on kilvessään kalenteriksi sopiva kuviointi. Onkin houkuttelevaa heittäytyä spekuloimaan, onko kyseessä vain puhdas sattuma vai Luonto-Äidin vihje konnien tärkeästä osasta koko maailmankaikkeuden muodostavassa kokonaisuudessa?

Terveyttä ja pitkää ikää

Kalenterin ohella kilpikonnan kilpi symboloi monille alkuperäiskansoille suojelusta. Eläin itsessään edustaa usein myös terveyttä.

Esimerkiksi tietyissä Navajo-seremonioissa lääkejuomat on nautittava kilpikonnan (tai merikorvan) kuoresta. Kyseiseen tarkoitukseen eivät käy muut astiat.

Lakota-heimolla taas oli tapana kiinnittää vastasyntyneiden tyttöjen napanuoraan tai kehtoon helmin kirjailtu kilpikonna-amuletti. Sen oli määrä tuoda suojelmusta ja pitkää ikää.

Zuni-intiaanit puolestaan ovat käyttäneet kilpikonna-amuletteja lääkepussukoiden koristeluun. Kilpikonnakoristeisen pussukan sisältöineen on ajateltu tuovan kantajalleen jopa kyvyn vältellä itse kuolemaa!

Perimätieto ei kuitenkaan kerro tarkalleen miksi juuri kilpikonnilla on niin erityisen arvostettu rooli alkuperäiskansojen tarustossa. Kenties jotain osuutta asiaan on sillä, että nämä eläimet voivat elää jopa 150 vuotiaiksi? Puolessatoista vuosisadassa ehtii oppia maailman menosta yhtä ja toista!

Lähteet:

luonto, eläimet, voimaeläin, myytit, alkuperäiskansat