Liiku luonnossa jälkiä jättämättä
Kaikki jättävät jonkinlaisia jälkiä mennessään, niin eläimet kuin ihmisetkin. On itse asiassa vaikea kuvitella mitään sen luonnollisempaa kuin mutaan jääneet tassunjäljet, jalkapohjan muotoiset painaumat hiekkarannalla, papanakasa sammalmättäällä ja karvatupsut varvikossa. Vuosia tai vuosikymmeniä viipyilevien jälkien jättäminen on kuitenkin asia erikseen ja sitä meistä jokaisen tulee välttää luonnossa liikkuessaan.
Roskameri laimentaa Luontoäidin rentouttavaa vaikutusta
Nykypäivänä moni ajattelee roskatonta retkeilyä lähinnä ekologiselta kannalta. Kierrättäminen ja jätteiden vieminen roskikseen ylipäätään nähdään jalona ja epäitsekkäänä tekona, josta hyötyvät ensisijaisesti luonto ja eläimet. On vaikea muistaa, että näistä ekoteoista on iloa myös meille ihmisille niin tulevaisuudessa kuin tässä hetkessäkin.
Lähimetsä, lomakohteen hiekkaranta, pohjoisen tunturit ja etelän vuoristot ovat mitä parhaita pakopaikkoja päivittäiseltä oravanpyörältä. Äiti Maa ei yleensä petä luottamusta, vaan luonnon helmasta palaa kotiin monta astetta rennompi Minä.
Luonnossa liikkumisen puolesta puhuvat myös tutkimukset. Se muun muassa vähentää konkreettisesti stressihormonien määrää kehossamme, lievittää lihasjännitystä ja madaltaa verenpainetta tehokkaammin kuin vaikkapa hölkkälenkki lähiössä. Itse asiassa jo pelkkä havupuiden tuoksu saa kehomme erittämään enemmän vireystasoa nostavaa noradrenaliinia.
Edellä mainituista syistä luonnossa liikkumisesta on todettu olevan välitöntä apua myös masennukseen ja muihin mielialahäiriöihin – lempeä Äiti Maa osaa piristää, vaikka elämä tuntuisi muuten toivottomalta.
Asiaan perehtyneet tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että roskat, ilman epäpuhtaudet ja melusaaste heikentävät luonnon rentouttavaa vaikutusta. Jätemereen hukkumaisillaan oleva Luontoäiti ei välttämättä jaksa ladata retkeilijän akkuja edes maanantai-aamupäivää varten. Mitä isompi, rauhallisempi ja ennen kaikkea puhtaampi metsä sen sijaan on, sitä paremmin sen palauttava voimakin toimii.
Näin jätät metsän sellaiseksi kuin se oli tullessasi
Pääsääntöisesti varpujen keskeltä tulee kantaa pois kaikki mitä sinne vie. Roskaton retkeily onkin helpointa ottaa huomioon jo ennen lähtöä erämaahan, sillä minimoimalla jätteiden määrän etukäteen et joudu kanniskelemaan niitä tuntureilla turhaan.
Vastuullisena retkeilijänä ensimmäinen askeleesi on tehdä ruokaostokset erityisesti pakkauksia silmällä pitäen. Kaikista kätevintä on ostaa eväät kokonaan ilman pakkauksia, mutta myös pieneen tilaan rutistuvia ja polttokelpoisia pakkauksia kannattaa suosia. Isot ja jäykät muovipakkaukset on syytä jättää suosiolla marketin hyllylle.
Pakkauksettomat eväät voit halutessasi säilöä kotona uusiokäyttöisiin rasioihin. Kun valitset ne viisaasti, saat tehtyä rasioista pieneen tilaan menevän maatuskan sitä mukaa kun ne tyhjentyvät.
Vilkkaasti liikennöidyissä ulkoilukohteissa harmitusta aiheuttavat eväspapereiden ohella puskia koristavat vessapaperiruusut. Pahimmillaan ne ovat muovipohjaisia kosteuspyyhkeitä. Pakkaa siis mukaan helposti hajoavaa vessapaperia ja metallinen lapio, jonka avulla voit puuceen puutteessa kaivaa syvän kuopan ja tehdä tarpeesi sinne. Samalla lapiolla voit piilottaa biojätteetkin maan poveen, ellei tarjolla ole kompostina toimivaa käymälää.
Vastuullisesti toimiva eränkävijä muistaa myös tarkistaa ympäristön laavulta tai muulta levähdyspaikalta lähtiessään. Tarkka silmä saattaa huomata penkin alle piiloutuneen vesipullon tai muovipussin, jonka äkillinen tuulenpuuska on puhaltanut pusikkoon. Kerää mukaan sekä omat että muilta jääneet roskat, niin voit jatkaa matkaa hyvällä omalla tunnolla.
Vaella vastuullisesti ja tee palvelus tulevaisuuden luonnonlapsille
Vaikka asutus keskittyykin kaupunkeihin alati kiihtyvällä tahdilla, on nykypäivän aikuisille vielä itsestään selvää myös muunlaisen maailman olemassaolo. Aina on vaihtoehto, että työpäivän jälkeen voi pyrähtää pikku polkujuoksulle, viikonloppuna samoilla päivän tai pari paikallisessa luonnonpuistossa ja lomalla tuulettaa päätä kirkasvetisessä Järvi-Suomessa kajakin selästä käsin.
Pikku hiljaa on kuitenkin nähtävissä merkkejä sukupolvista, joiden ainoa kosketus elävään luontoon tulee digitaalisessa muodossa. Heille luonnottomasta on tullut luonnollista.
Luonnosta vieraantuneen yksilön on vaikea käsittää mitä iloa ja hyötyä metsästä voi olla. Hän saattaa kokea olevansa stressaantunut, ahdistunut tai masentunut, mutta ei osaa hellittää henkisesti kuristavaa tunnetta muuten kuin omaa ja asiantuntijoiden aikaa vievällä terapialla ja sen tukemilla keinotekoisilla lääkkeillä.
Ammattiapua hakiessaan yksilö tuntee herkästi olevansa jollakin tapaa sairas tai viallinen. Kyse voi kuitenkin olla pelkästä voimattomuudesta käsitellä mielen päällä olevia asioita, mikä on kuormittavassa kaupunkiympäristössä taysin normaalia. Jo lyhyt kävely metsässä voi auttaa ymmärtämään tämän ja antaa riittävästi virtaa vaikeidenkin asioiden käsittelyyn.
Vihreiden arvojen ohella onkin myös henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeää, että tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus puhtaassa luonnossa liikkumiseen. Kuka tahansa voi tarvita Äiti Maan apua uupumukseen, alakuloon, ahdistukseen tai muuten kireään olotilaan.
Lähteet:
https://www.luontoon.fi/roskatonretkeily https://yle.fi/uutiset/3-9548399
https://greatergood.berkeley.edu/article/item/why_forest_bathing_is_good_for_your_health
