Mitä ovat "laululinjat" - miten Australian aboriginaalien ikivanha muistisääntö toimii?

Kuten kulttuurit perimätiedon varassa ympäri maailman, myös Australian alkuperäisväestö hyödyntää ympärillään olevan maiseman piirteitä muistaakseen ja välittääkseen tärkeää tietoa, kulttuurisidonnaisia arvoja ja viisautta eteenpäin. Lynne Malcom ja Olivia Willis huomasivat kuinka tehokas kulttuurisen muistin muoto “laululinjat” ovat.

Australian aboriginaaleilla on pidempi kulttuurinen historia kuin millään muulla ihmisryhmällä maailmassa. Aina tähän päivään asti aboriginaalien historiaa on vaalittu ja välitetty monimutkaisten laulujen, tanssin, taiteen ja Uniajasta kertovien tarinoiden avulla.

Osaksi tätä historiaa nivoutuvat myös laululinjat – ikivanha muistisääntö, jota alkuperäiskansat ovat käyttäneet kautta maailman.

“Laululinjoihin ja Uniaikaan liittyvät seremoniat pidetään usein fyysisissä lokaatioissa, mikä auttaa meitä ylläpitämään kulttuurimme jatkumoa”, sanoo Karen Adams. Karen on lääke- ja terveystieteiden apulaisprofessori Monash'n Yliopistossa, mutta kuuluu myös Wiradjuri-alkuperäisväestöön.

“Tarinoita kerrotaan perheissä, jotka samaistuvat maaseutuun. Usein tarinat kertovat sosiaalisesta etiketistä”, Adams sanoo.

Mitä ovat laululinjat?

Laululinjat seuraavat ikiaikaisten henkiolentojen jalanjälkiä, kun ne loivat maan, eläimet ja kansanperinteen. Tyypilliseen aboriginaalihenkeen laululinjat ovat tiukasti sidoksissa Australian luontoon. Ne välittävät tärkeää tietoa, kulttuurisidonnaisia arvoja ja viisautta aboriginaalien keskuudessa.

“Laululinjat voivat kertoa luomistaruja, mutta saattavat olla myös nykyaikaisia tarinoita”, sanoo Adams. “Se on varsin monimutkaista, mutta kyseiset maamerkit ovat hyvin, hyvin tärkeitä. Siksi maa-alueiden valtaukset ja niiden alkuperäisten omistajien tunnustaminenkin on erittäin tärkeää.”

Laululinjojen ansiosta australialaiset muistavat tietosanakirjamaisen hyvin maansa tuhannet kasvi- ja eläinlajit. “He eivät olisi selvinneet ilman, että kaikki tämä käytännöllinen tieto olisi onnistuttu siirtämään sukupolvelta toiselle”, sanoo Monash'n yliopiston tutkija Lynne Kelly.

Kelly on tehnyt yhteistyötä Australian aboriginaalien kanssa saadakseen käsityksen heidän perinteistään ja kulttuurisesta muististaan sekä niiden tiukasta yhteydestä ympärillä olevaan luontoon.

“Laululinjat ovat ikään kuin suunnistuskarttoja, joita vanhimmat tai tehtävään koulutetut aboriginaalit laulavat kulkiessaan ja joiden avulla he voivat siirtyä lokaatiosta toiseen ja opettaa toisiaan”, sanoo Kelly. “Laululinjan jokaisessa pyhässä paikassa he suorittavat rituaaleja. Rituaalit ovat lauluja, joihin on sisällytetty paljon tietoa.”

Kellyn mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 70 prosenttia alkuperäisväestöjen lauluista käsittelee eläimiä, kasveja tai vuodenaikojen vaihtelua – “sen sorttista tietoa, jota ihmiset tarvitsevat selvitäkseen ja tunteakseen ympäristönsä läpikotaisin.”

“He kertovat tiedon tarinoiden ja laulujen muodossa, sillä laulu, tarina ja mytologia jää paljon helpommin mieleen. Kuvailemalla kasvin ja liittämällä siihen luonteenpiirteitä ja käytöksen, tulee informaatiosta paljon muistettavampaa.”

Laululinjojen rooli muistissa

Vuonna 2014 Nobelin palkinto lääketieteelle osoitti kuinka vahvasti muisti ja avaruudellinen hahmotuskyky ovat yhteydessä toisiinsa hippokampuksessa. Löydös vahvisti paikan ja muistin olevan kytköksissä toisiinsa, aivan kuten monissa alkuperäiskulttuureissa on jo nähtykin.

“Laululinjat linkittävät maaston lokaatioita. Jokainen lokaatio toimii muistisääntönä tietylle osalle informaatiosysteemissä, joten tieto on kirjaimellisesti maadoitettu maastoon”, sanoo Kelly.

Tekniikkaa on vahvistettu käyttämällä mukana kuljetettavia laitteita, kuten muistitikkuja. “Nämä laitteet yhdistetynä maastoon, lauluihin, tanssiin, tarinoihin ja mytologiaan ovat äärimmäisen voimakas muistitekniikka, joka vahvistaa itse itseään”, Kelly sanoo.

Kelly kertoo, että on tullut esiin perimätietoa, johon on taltioitu 7000 vuoden takaisia maaston muutoksia. “Mekanismit ovat niin vankkoja, että ilmiöt, kuten saarten muodostuminen Australian rannikon tuntumaan tai merenpinnan nousu, on dokumentoitu täsmällisesti perimätietoon”, hän sanoo.

Muistisääntöjen käyttö käytännössä

Australiassa risteilee laaja laululinjojen verkosto. Osa niistä kulkee satoja kilometrejä monien eri alkuperäiskansojen maiden halki.

Laululinjat tarjoavat runsaasti tietoa maastonmuodoista, rohdoista ja eläinten käyttäytymisestä. Ennen kuin aboriginaalimetsästäjät suuntaavat metsälle, he suorittavat erinäisiä rituaaleja metsästysonnea parantaakseen. “Jos he metsästävät vaikkapa kenguruita, tanssijat demonstroivat miten kengurut liikuttelevat korviaan liikettä havaittuaan. Tieto on erittäin hyödyllinen, jos kengurua aikoo päästä tarpeeksi liki voidakseen metsästää sen.”

Vaikka laululinjat onkin sidottu tiukasti maastoon, on Kelly huomannut kuinka laululinjamaisia muistisääntöjä on mahdollista käyttää myös jokapäiväisessä elämässä.

Aivan kuten kulttuurit perimätiedon varassa, myös Kelly on luonut ympäristöään mukaillen oman laululinjansa. Sen avulla hän on pystynyt opettelemaan kaikki 242 maata väkiluvun perusteella järjestyksessä. “Olen linkannut Brasilian työhuoneeni ikkunaan. Tiedän aina Brasilian olevan numero viisi”, Kelly kertoo.

“Minua on siunattu kamalan huonolla muistilla ja nyt voin painaa mieleeni kaikki nämä asiat, mutta pitää samalla niin paljon hauskaa... vain kehittelemällä eläväisiä tarinoita.”

Laululinjojen tärkeys

Koska Australian luonnolla on iso merkitys alkuperäisväestöjen kulttuuriperimälle, on ympäristöstä Karen Adamsin mukaan tärkeää pitää huolta ja kunnioittaa sitä. “Moni seremonia, rituaali ja tarina vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, omaa identiteettiä, itsevarmuutta ja paikkaa tässä maailmassa. Sillä on järisyttävän suuri vaikutus mielenterveyteen”, hän sanoo.

Lynne Kelly yhtyy mitelipiteeseen ja sanoo Australian elävöitetyn maiseman olevan tietosanakirja, joka on nivottu yhteen aboriginaalien historian, kulttuurin ja tiedon kanssa. “Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä tiedon syvällisyydestä, laulujen ja tarinoiden elintärkeydestä, eikä varsinkaan luonnosta ja ihmisten välisistä suhteista”, hän sanoo. “Nyt tuntuu aivan kammottavalta ajatella mitä kolonialistit tekivät aboriginaaleille.”

Adams sanoo, että kaikkien australialaisten tulisi tuntea laululinjoista suurta ylpeyttä. “Aboriginaalien kulttuurin ansiosta meillä on maastamme näin jatkuvia kertomuksia. Muilla mailla ei oikeastaan ole vastaavaa. Mielestäni siitä tulisi olla erittäin ylpeä.”

Kirjoitus julkaistu alunperin All in the Mind-sivustolla. Suomentanut: Vilja Jäntti.