Kurkistus kansanuskontoihin - Länsi-Afrikka ja sen perilliset

Loppujen lopuksi olemme kaikki afrikkalaisia. DNA-testien todisteet ovat kiistattomat - ihmisrotu syntyi Afrikassa noin 60,000 vuotta sitten. Myös ensimmäiset uskonnolliset kirjoitukset ovat lähtöisin Afrikasta, kuten myös varhaisimmat monoteistiset uskontomallit. Eurooppalaisten harjoittaman orjakaupan myötä afrikkalaiset kansanuskonnot levisivät Amerikkoihin, sekoittuen kristinuskoon ja muovautuen alueilleen ominaisiksi.

Länsi-Afrikka oli orjakaupan keskus. Alueen tärkein ja suurin uskonto, yorùbá, on myös perustana uuteen maailmaan rahdattujen orjien uskomuksille, kuten pelottaviltakin kalskahtaville voodolle, santerialle ja candomblélle.

Keskittykämme siis yorùbáan. Yorùbán vaikutusalue kattoi nykyisen Nigerian sekä osia Beninistä ja Togosta. Uskonnolla ei ole selkeää perustajaa tai profeettaa.

Kukko potki maan paikoilleen

Luomiskertomuksessa päärolissa on Olódùmarè, luoja, kaiken energian lähde. Alussa oli vain vettä. Apurina hääri toinen jumalolento, Obàtálá, jonka luoja lähetti hakemaan maata. Obàtálá palaakin mukanaan maata, kukko ja rautaa. Hän asettaa raudan veteen, raudan päälle maata ja maan päälle kukon, joka potkii ja levittää maan.

Kun luominen oli valmis, muitakin jumaluuksia laskeutui taivaista asumaan maahan. Obàtálá loi ihmiset maasta ja kutsui Olódùmarèn puhaltamaan heihin hengen.

Kohtalo ja uudelleensyntyminen

Yorùbán mukaan kaikissa ihmisissä on àyànmô, kohtalo. Àyànmôn maaliviivalla ihminen tulee yhdeksi Olódùmarèn hengen kanssa. Ayéssa, fyysisessä maailmassa, jokaisen ihmisen teot ja ajatukset ovat yhteydessä kaiken muun elävän kanssa.

Jokaisen ihmisen tulisi tavoitella henkistä kasvua, yhdistyä oman henkisen minänsä, Orí Òrúnin, kanssa. Jos joku lopettaa henkisen kasvun, joutuu Òrún-Apadiin, näkymättömiin, ruukunsirpaleiden kera.

Uudellensyntymiseen uskotaan, vaikkei se ole taattua. Uudelleensyntymisen katsotaan tapahtuvan perheen tai suvun sisällä. Nimet kuten Babatunde, isä palaa, Yetunde, äiti palaa tai Babatunji, isä jälleen kerran, kertovat uskosta uudelleen elämiseen.

Kohti uutta maailmaa

Atlantin ylittävä orjakauppa kukoisti pitkään, viime vuosituhannen puolivälistä melkeinpä 1900-luvulle saakka. Kaapattujen orjien mukana matkasi myös yorùbá. Ajan kanssa uskonto muuttui omanlaisekseen, lainasi katolisuuden ja Amerikan alkuperäiskansojen piirteitäkin. Yksi suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista yorùbán perillisistä on santeria, joka elää ja voi hyvin nykypäivänäkin Kuuban, Puerto Ricon, Venezuelan ja Pohjois-Amerikan alueella. Onpa Amerikan Yhdysvallat virallisestikin tunnustanut santeria-kirkon jo vuonna 1974.

Rituaaleja, papisto ja alttareita

Santerian palvontamenot keskittyvät kotitemppeleihin, iléihin, useimmiten pappien tai papitarten kodeissa. Alttarit, igbodut, ovat sinisen, valkoisen ja punaisen valtaistuimen eli kuninkaiden, kunigattarien ja sotureiden kombinaatio. Initaation läpikäyneet papit ja papittaret ovat suuren arvostuksen kohde yhteiskunnassaan.

Initaation, vihkimisen, ensimmäinen rituaali tunnetaan helmikaulanauhan hankintana. Kaulanauha uitetaan yrteissä, uhriveressä ja muissa hengeltään voimakkaissa aineissa ja asetetaan vihittävälle. Rituaalia johtaa Babaaláwo, Salaisuudet tunteva isä. Toisessa rituaalissa jo valmistunut pappi käy kokelaan kanssa läpi tämän elämää ja etsii tälle sopivaa polkua. Kolmatta kutsutaan soturin vastaanottamiseksi. Kokelas saa Babaaláwolta esineitä, jotka edustavat sotureita: rautajousen ja nuolia, hopeisen tai rautaisen astian. Tästä rituaalista alkaa kokelaan koko elämän jatkuva sitoutuminen.

Musiikki kuuluu suurena osana santerian rituaaleihin. Kolmen rummun (iya, itoltele ja okonkolo) sointi vie palvojien viestin eteenpäin. Rumpuja soittavat vain miehet ja niitä tulee kunnioittaa; esimerkiksi tanssijan ei tule missään nimessä kääntää rummuille selkäänsä.

Mikä santerian pitää otsikoissa, useimmiten negatiivisessa mielessä, on eläinuhrien käyttö. Totta on, että eläimiä uhrataan, useimmiten kanoja. Koska santeria on luonteeltaan suljettu uskonto, ei uhrauksille useinkaan anneta tarkempaa selitystä.

Tuukka Kumpulainen

Lisää afrikkalaisista uskonnoista:
http://www.afrikaworld.net/afrel/

julkaistu ensimmäisen kerran 2015