Mieli ja kosmos – Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi

| 06.06.2015
Otsikko vaikuttaa painavalta, mutta kirja on maltillisen kokoinen. Pituuttakin on vain 199 sivun verran.

Mielen ja kosmoksen on kirjoittanut Thomas Nagel, vuonna 1937 syntynyt palkittu yhdysvaltalainen filosofi. Hiljattain suomennetun kirjan on kustantanut Basam.

Teoksen kääntänyt Lauri Snellman auttaa Nagelia tuntemattomat lukijat alkuun. ”Hän [Nagel] yrittää luoda uutta vaihtoehtoista luontokäsitystä todellisuuden aineeseen palauttavan materialismin ja luonnonjärjestyksen ulkopuolella toimivaan Jumalaan vetoavan älykkään suunnitelun teorian välimaastoon”, hän kirjoittaa.

Kirjan alaotsikko kertoo, että yleisesti hyväksytyn näkökulman (tai paremminkin virallisena totuutena pidetyn näkökulman) arvioimisesta on kyse. Sitä kuvaa sekin, miten Snellman kertoo Nagelin teoksen herättäneeen kiivasta keskustelua Yhdysvalloissa. Siellä tunnetusti tieteisusko ja uskonto ovat jyrkästi vastakkain.

Nagelin työ on tyrmätty niiden parissa, jotka edelleen ajattelevat, että länsimainen tiede pystyy tarjoamaan täydellisen selityksen maailmasta, ja jotka sulkevat korvansa kaikelta muulta. Snellman käy yksityiskohtaisesti läpi Nagelin näkemyksiä ja taustoittaa niitä. Lukeminen vaatii kärsivällisyyttä ja jonkin verran filosofian käsitteiden tuntemista – tätä kirjaa ei kannata lukea työmatkoilla tai väsyneenä.

Nagelin oma teksti on helppolukuisempaa kuin Snellmannin johdanto. Varmoin ottein hän osoittaa, miten nykyinen laajalti ainakin länsimaissa oikeaksi omaksuttu maailmankuva ei ole aukoton. Se perustuu ajatukseen siitä, että koko maailman – kosmoksen – voi selittää tieteellisesti, laajentaen jo löydettyjä lainalaisuuksia koskemaan laajempia kokonaisuuksia.

Siinä missä aine ja henki erotetaan materialistis-darwinistisessa näkemyksessä, Nagel tuo ne yhteen. ”Hänen mukaansa todellisuus on perusluonteeltaan sekä aineellinen, että henkinen. Elämän kehitykseen ovat vaikuttaneet luonnonvalinnan ja fysikaalisten luonnonlakien lisäksi universumia kohti elämän ja tietoisuuden syntyä ohjaavat teleologiset eli päämäärähakuiset luonnonlait”, johdannossa kerrotaan.

Kyse on siis mullistuksesta: Nagelin näkemys muokkaa käsitystämme maailmasta ja todellisuudesta. Nagelin mukaan universumi on potentiaalisesti tietoinen, ja se muodostaa myös tietoisuutta – se luo tietoisia ja järkeviä olentoja. ”Tietoisuuden, järjen ja arvojen kehitys on universumin heräämistä tiedostamaan itsensä ja ohjaamaan itseään järkevästi arvojen pohjalta.”

Nagel siis ehdottaa, että katsottaisiin muidenkin periaatteiden, kuin fysiikan lakien, suuntaan. Se kuitenkin on harvinaista, sillä olemme tieteellisyyden vankeja. Kaikki vaihtoehtoiset näkökulmat sysätään syrjään ”epätieteellisinä”. Niin on käynyt esimerkiksi uskontoon ja jumalan olemassaoloon pohjaavilla näkemyksillä. Nagel ei niitä jaa, mutta huomauttaa, että nämä tutkimukset ovat ansiokkaita siinä mielessä, että ne tuovat keskusteluun uuden ulottuvuuden. Ne kuitenkin – ymmärrettävästi – tyrmätään kovakouraisesti ”tieteilijöiden” piirissä.

Nagel muistuttaa myös nöyryydestä, joka usein unohtuu. Toimimme huomioimatta sitä, että tulevaisuudessa tullaan tekemään mullistavia löytöjä ja havaintoja, jotka muuttavat maailmankuvaamme, tai ainakin ajattelumme suuntaa. Nagel myös muistuttaa siitä, miten epäuskottavaa on se, että ”osaisimme” jos selittää maailman ja sen synnyn.

Hän myös muistuttaa, että tieteessä on liikaa sijaa ”sattumalle”: ”[J]otkut asiat ovat niin huomiota herättäviä, että jos tavoittelemme todellista ymmärrystä maailmasta, niin ne on selitettävä muuten kuin sattumalla”.

”Maailma on hämmästyttävä paikka, ja idea, että meillä on hallussamme sen ymmärtämiseen tarvittavat perustyökalut, ei ole nyt yhtään sen uskottavampaa kuin Aristoteleen aikana. Kaikkein hämmästyttävin seikka on, että se on tuottanut sinut, minut ja meidät kaikki.”

Näiden asioiden parissa kannattaa viettää tovi jos toinenkin. Mielen ja kosmoksen miettiminen on mukavaa ajassa, jossa aina ei ole aikaa tai tilaisuutta pysähtyä pohtimaan syntyjä syviä. Vaikka se vaatiikin maallikolta keskittymistä, haaste kannattaa ottaa vastaan. 

Kirjaa voi lämpimästi myös suositella henkisistä ilmiöistä kiinnostuneille. Se osoittaa, miten tieteenkin saralla käydään vakavaa ja avointa keskustelua aiheesta. Ei ehkä vielä kovin mittavasti, mutta saatamme olla todistamassa uudenlaisen dialogin syntyä!

Takakannen teksti:

Nykyisessä tieteellistä maailmankuvaa koskevassa keskustelussa luonnontieteiden edustajat väittävät fysiikan ja evoluutiobiologian pystyvän selittämään kaiken. He vetoavat niin sanottujen kovien tieteiden kulttuurilliseen arvovaltaan markkinoidessaan materialistista maailmankuvaa. Teoksessaan Mieli ja kosmos Thomas Nagel arvostelee voimakkaasti todellisuuden palauttamista fysiikkaan ja evoluutiobiologiaan.

Mieli ja kosmos esittää, että todellisuus on koostumukseltaan aineellinen ja henkinen. Universumin historiallista kehitystä ohjaavat Nagelin mukaan päämäärähakuiset luonnonlait. Nämä lait johtavat elämän, tietoisuuden, järjen ja arvojen syntyyn. Elämän ja tietoisuuden kehitys tarkoittaa Nagelille kosmoksen havahtumista itsetietoisuuteen ja arvoille perustuvaan itsensä ohjaamiseen.

Thomas Nagel: Mieli ja kosmos - Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi (Alkuteos Mind and Cosmos - Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature is Almost Certainly False.) Suom. Lauri Snellmann.
Basam Books 2014

 

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net