Tosielämän Poltergeist - totta vai tarua?
Kunnioitetun elokuvaohjaajan Steven Spielbergin käsikirjoittama Poltergeist (1982) on yliluonnollinen kauhuelokuva, johon liittyy jännittäviä faktoja ja tarinoita. Yksi niistä on se, että elokuva sai inspiraationsa tosielämän tapahtumista. Vaan voiko poltergeistin kaltainen ilmiö olla totta?
Hyytävä tunnusmusiikki, pelottava juliste ja ohjaaja Tobe Hooper – mies, jonka tunnetuin työ on Teksasin moottorisahamurhat (1974). Ne ovat seikkoja, jotka monet yhdistävät Poltergeistiin, erääseen 1980-luvun ikimuistoisimmista kauhuleffoista. Valtaosa 1980-luvun suosituimmista kauhuelokuvista edusti ns. slasher-genreä, jossa sarjamurhaaja vaanii teini-ikäisiä uhrejaan, mikä sai Poltergeistin erottumaan muiden joukosta ja nousemaan lopulta liki Manaajan (1973) veroiseksi yliluonnollisen kauhun klassikoksi. Se, mikä yhdistää Poltergeistin Manaajaan, saattaa kuulostaa kummalliselta. Niistä molempien sanotaan nimittäin perustuvan tosielämän tapahtumiin.
Poltergeistin aiheena on talo, jossa kummittelee. Talossa on räyhähenki: esineet liikkuvat itsestään, ja alinomaa tapahtuu asioita, joita ei kykene sanoin selittämään. Moinen kuulostaa kaiketi kliseiseltä kummitustarinalta, mutta huhujen mukaan elokuva sai inspiraationsa tosielämästä, jossa eräs yhdysvaltalaisperhe joutui kokemaan vastaavanlaisia asioita vasten tahtoaan.
Kyseinen perhe asui New Yorkin Long Islandissa 1950-luvun loppupuolella. Kummittelu eli poltergeist tapahtui väitetysti helmikuussa ja maaliskuussa 1958. Perheenjäsenten mukaan pullonkorkit aukesivat talossa itsestään, koristeet lentelivät ympäriinsä, painava kirjahylly kaatui yllättäen maahan ja Neitsyt Mariaa kuvannut taulu lensi ilmassa yli kolmimetrisen matkan törmäten lopulta peiliä päin. Paikalle kutsuttiin viimein poliisi, joka oli saada heti taloon astuessaan lentävästä karttapallosta osuman. Myös eräs englantilainen valokuvaaja kävi perheen luona taltioidakseen talon tapahtumia ja totesi nähneensä hänen kameransa polttimoiden nousseen pöydältä selittämättömästi ilmaan.
Edes eri uskontojen papeista ei ollut apua, kun he suorittivat rituaalejaan talon etupihalla. Talo oli asiantuntijoiden mukaan rakennettu oikein, eivätkä tonttia vaivanneet maanjäristyksen kaltaiset luonnonilmiöt. Kaiken piti olla kunnossa, mutta outoja asioita tapahtui silti – kunnes ne aivan yhtäkkiä loppuivat yhtä nopeasti kuin olivat aikanaan alkaneetkin. Perheen uskomus oli, että poltergeistin taustalla oli talon läheinen intiaanien hautausmaa – asia, joka on ollut sittemmin useissa kauhuelokuvissa (esim. Poltergeist, Pet Sematary) läsnä.
Kyseisen perheen talo ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa tapaus, joka on liitetty räyhähenkeen. Varhaisimmat viittaukset poltergeistiin ovat peräisin jo antiikin Roomasta, ja puheita spontaanisti liikkuvista esineistä ja selittämättömistä äänistä on merkitty muistiin likipitäen jokaisella aikakaudella sen jälkeen.
Eräs kuuluisimmista tapauksista on englantilaisen Borleyn pappilan kummittelu. Borleyn kylässä oli jo ennen kyseisen pappilan rakentamista puhuttu nunnasta, jonka aave liikkui pappilan mailla. Nunna, joka oli yrittänyt karata munkin kanssa, oli aikanaan näännytetty nälkäkuolemaan, minkä tähden nunnan aave häiritsi pappilan perhettä katselemalla usein ruokasalin ikkunasta sisään perheen aterioidessa. Myöhemmin pappilassa tapahtui monia poltergeistille tyypillisiä ilmiöitä, kuten outoja hajuja sekä valojen ja lämpötilojen vaihtelua. Tapausta tutki kuuluisa paranormaalien ilmiöiden tutkija Harry Price, joka julkaisi aiheesta kirjan "The Most Haunted House in England".
Myös saksalaiskaupunki Rosenheimin poltergeist on kuuluisa räyhähenkitapaus ja ehkäpä parhaiten dokumentoitu sellainen. Kummittelu sattui vuosina 1967–1968 eräässä asianajotoimistossa, ja se alkoi jatkuvina sulakkeiden palamisena ja kummallisina puhelinsoittoina, jotka keskeytyivät usein kilahduksiin tai katkesivat kokonaan.
Aluksi paikalle kutsuttiin sähkölaitoksen ja puhelinyhdistyksen huoltohenkilöstöä, mutta koska he eivät osanneet löytää luonnollista selitystä ilmiöille, oli turvauduttava Freiburgin yliopiston parapsykologian professoriin. Professori huomasi, että poltergeist käynnistyi ainoastaan erään työntekijän ollessa rakennuksessa. Tämä työntekijä oli 19-vuotias tyttö – mikä ei ollut yllätys, sillä räyhähengen sanotaan keskittyvän yleensä yhteen keskushenkilöön, joka on useimmiten murrosikäinen tyttö tai poika. Rakennus rauhoittui heti, kun kyseinen tyttö vaihtoi työpaikkaa.
Myös kotimaassamme Suomessa on tutkittu ja dokumentoitu poltergeist-tapauksia. Niistä vanhin on nimeltään Martinin pirut, joka esiintyi Ylöjärvellä 1880-luvun puolivälissä. Kyseessä oli tyypillinen räyhähenki, joka liikutti esineitä selittämättömästi ja keskittyi murrosikäiseen tyttöön. Kun tamperelaiset sanomalehdet alkoivat kirjoittaa tapauksesta uutisia, paikalle saapui uteliasta yleisöä juopottelemaan ja riehumaan. Levottomuudet herättivät kruununnimismiehen huomion, ja hän lähetti asiasta selvityksen läänin kuvernöörille, joka määräsi Martinit syytteeseen noituudesta ja väkijuomien laittomasta myynnistä.
Oikeudenkäynnissä kuultiin viittätoista silminnäkijää, jotka olivat käyneet Martinien torpassa. Kihlakunnanoikeuden päätös oli, että torpassa oli sattunut tapahtumia, jotka todistajien lausuntojen mukaan olisi aiheutunut osittain tuntemattomista voimista ja osittain murrosikäisen tytön Emma Lindroosin piloista. Silminnäkijöiden mukaan tuvassa kuului outoa meteliä, pöydät ja sängyt nousivat itsestään ilmaan, lukittu ovi avautui spontaanisti, jalkineet liikkuivat lattialla peräkkäin, puukko teki ilmassa kierroksia todistajan pään ympärillä ja niin edelleen.
Mäkkylän kummitus on toinen poltergeist-tapaus, joka on saanut merkittävää huomiota Suomessa. Kyseessä oli lokakuussa 1946 sattunut ilmiö, jota ei koskaan osattu selittää. Ne sattuivat Helsingin ja Espoon rajalla ja vaivasivat konstaapeli August Heinosen taloa, jonka päälle satoi kiviä aina illan hämärtyessä. Kun kivisateet päättyivät, ilmiö siirtyi Heinosen talon sisään, jossa esineet liikkuivat itsestään. Utelias yleisö syytti talon asukkaita Mustan Raamatun lukijoiksi, ja August Heinosta lyötiin.
Poliisi tutki tapausta alusta alkaen. Kivien heittelyä oli poliisinkin mukaan tapahtunut, mutta poltergeistia poliisi piti sensaationhakuisena liioitteluna. Uskomus oli, että kyseessä oli ainoastaan huijaus. Skeptikot sanovatkin, että kaikki räyhähenki-ilmiöt ovat joko huijausta, vääriä tulkintoja, hallusinaatioita tai mielikuvitusta.
Niin tai näin, poltergeist-ilmiöitä on havaittu jo hyvin varhain historiassa, ja ne kiinnostavat ihmisiä yhä edelleen. Ei ole mikään ihme, että ihminen pelästyy helposti, kun esimerkiksi lautanen kaatuu tiskikaapissa tai taulu sattuu tippumaan seinältä keskellä yötä...
Lähteet:
http://www.mirror.co.uk/news/weird-news/real-life-horror-behind-poltergeist-movie-5742753