Menneiden elämien taakka ja niiden puhdistaminen

Miksi tietyt pelot, tuntemukset tai ihmissuhteet tuntuvat niin tutuilta, vaikka et osaa selittää niiden alkuperää? Henkinen ohjaaja ja kirjailija Juha Korhonen on tutkinut menneitä elämiä parikymmentä vuotta ja on tullut siihen tulokseen, että vastaukset moniin nykyisiin ongelmiimme löytyvät näistä elämistä, joita emme edes muista.

 Juha Korhonen kertoo zoomin välityksellä, miten hän jo lapsena ajautui istumaan tunnetun suomalaisen mystiikon, Esko Jalkasen olohuoneeseen kuuntelemaan erikoisia henkisiä tarinoita. Se oli ensimmäinen askel matkalle, joka on johtanut hänet työskentelemään yli 3000 ihmisen kanssa – auttaen heitä puhdistamaan traumoja, jotka ovat peräisin elämistä, joita he eivät muista eläneensä.  "Minulla alkoi nousemaan menneiden elämien muistoja jo alle 10-vuotiaana", Korhonen kertoo. "Leikimme niitä sitten kavereiden kanssa leikkeinä. Se oli ihan normaalia minulle."

80-150 elämää taakkanasi

Korhosen mukaan keskivertoihmisellä on takanaan 80-150 elämää maapallolla. Jokainen niistä on jättänyt jälkensä – pelkoja, traumoja, uskomuksia – jotka pakkautuvat kerroksittain alitajuntaamme ja solumuistiimme. "Ajattele, jos saat elämässä kokea samaa pelkoa vaikka kymmenen kertaa. Mieti, kuinka monta kerrosta siihen ehtii tulla", hän havainnollistaa.

Traumat voivat olla mitä tahansa: murhia, raiskauksia, sotakokemuksia, hylkäämisiä. "Olemme käyneet läpi inhimillisiä tragedioita, kokemuksia eri hahmoissa – äitinä, lapsena, sotilaana", Korhonen luettelee. "Ne kaikki psykologiset kokemukset ovat meillä tallentuneena. Me ei vain muisteta niitä enää."

Akateeminen tutkimus suhtautuu reinkaarnaation olemassaoloon varauksella. Virginian yliopiston psykiatrian professori Ian Stevenson tutki vuosikymmeniä lapsia, jotka väittivät muistavansa aikaisempia elämiä. Hän dokumentoi yli 2500 tapausta, joissa lasten kertomukset sisälsivät yksityiskohtia, joita he eivät olisi voineet tietää.

Kriitikot kuitenkin väittävät, että valikoiva muisti, johdetut kysymykset ja kulttuuriset odotukset selittävät ilmiön paremmin kuin varsinainen reinkaarnaatio. Neurotieteen näkökulmasta "menneiden elämien muistot" voivat olla aivojen tapoja prosessoida informaatiota, luoda merkitystä tai käsitellä traumoja symbolisesti.

Korhosen lähestymistapa on kuitenkin pragmaattinen: "Jos ihminen kärsii ja löytää helpotusta työstämällä näitä 'muistoja' – oli niiden alkuperä mikä tahansa – eikö se ole arvokasta?"

3-1-sääntö: rakasta, hyväksy, vapauta

Korhosen kehittämä tekniikka menneiden elämien puhdistamiseen on yllättävän yksinkertainen. Hän kutsuu sitä 3-1-säännöksi.

"Ensin on tärkeää rakastaa sitä tunnetta, mikä sieltä nousee", hän selittää. "Jos me yritetään koko ajan hylkiä sitä, se vain pakkautuu syvemmälle. Sitten pitää hyväksyä, että ne saa olla olemassa. Ja lopuksi vapauttaa."

Vapautukseen voi käyttää monenlaista tekniikkaa: laittaa tunne symbolisesti höyhenelle ja puhaltaa pois, kirjoittaa paperille ja polttaa, tai mikä tahansa muu symbolinen teko. "Ja vielä muistaa rakastaa itseään. Me ollaan se, joka määrittää, miten suhtaudumme kokemuksiin."

Mutta miksi tarvitsemme tätä prosessia ylipäätään? Korhosen mukaan syy on yksinkertainen: "Vain nostamalla värähtelyä voidaan päästä käsiksi siihen, mitä alitajunnassa ja solumuistissa on piilossa."

Atlantis, demonit ja maan sisäinen hallinto

Keskustelu Korhosen kanssa vie odottamattomiin suuntiin. Hän muistaa eläneensä Atlantiksen viimeisinä hetkinä, nähneensä kaupungin räjäytettävän ilmaan ja paenneensa aluksella Pohjois-Espanjaan – alueelle, joka on nykyään Ourense. "Alus vei meidät sinne turvaan, kun Atlantis räjähti, ja näin osa ihmiskunnasta pelastui."

Hän puhuu myös "maanpäällisen maan sisäisestä hallinnosta" – ylösnousseista mestareista, jotka ohjaavat ihmiskunnan kehitystä. He nostavat värähtelytasoa nyt manuaalisesti, koska maapallolla on aikaa noin 500 000 vuotta kehittää ihmiskunta – ja että aika alkaa käydä vähiin.

Näissä kohdissa rationaalinen mieli kamppailee. Onko kyse metaforista? Symbolisista tavoista ymmärtää kehitystä? Vai kirjaimellisista väitteistä? Korhonen on kuitenkin käytännönläheinen siinä, mikä on tärkeintä: ihmisen psyykkinen terveys ja kasvu. "Jos halutaan kasvaa henkisesti, meidän on pakko puhdistaa menneisyys", hän sanoo painokkaasti. "On vaarallista tutkia henkisiä asioita ennen kuin tutkitaan meidän inhimillisyyttä ja omia heikkoja puolia."

Hän on nähnyt useita oppilaita, jotka ovat pyrkineet kehittämään henkisiä aisteja ja voimia ennen kuin ovat käsitelleet omaa psyykeään. "Se johtaa tuhoon. Ensin täytyy kasvaa ihmisen mittaan. Se on trampoliini, mistä voi nousta korkeuksiin."

Miksi palaamme yhä uudelleen?

Lopulta kysymys kuuluu: miksi me ylipäätään reinkaarnoitumme? Korhosen vastaus on lähes runollinen: "Taustalla on yksi ajatus, joka sanoo, että minä olen rakkaus ja tahdon kehittyä. Se haluaa nähdä itsensä ja kehittää itseään pidemmälle."

Hän vertaa: rakkaus ei voi nähdä itseään ilman peiliä. Siksi tarvitaan toisia ihmisiä, kokemuksia, elämää – peiliä, josta katsoa omaa olemassaoloaan. "Suuri lähde lähetti kysymyksen maailmaan: kuka minä olen ja miksi minä olen? Sen takia olemme täällä. Se pieni ajatus järisytti maailmaa."

Katso Juha Korhosen haastattelu kokonaisuudessaan Youtubessa.