Neljä askelta rakentavaan ja myötäelävään vuorovaikutukseen

Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus on edesmenneen psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin kehittämä tapa ratkaista vuorovaikutuksessa ilmeneviä konflikteja, toimia vuorovaikutussuhteissa kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla ja parantaa ihmissuhteiden laatua. Menetelmä auttaa meitä löytämään luontaisen myötätunnon, sydämestä antamisen, läpi käymällä menetelmän neljä askelta.

Ensimmäinen askel: Havaitse

Havaitseminen ja havainnosta kertominen ovat ensimmäinen askel rakentavassa ja myötäelävässä vuorovaikuksessa. Voimme esimerkiksi kertoa lapselle nähneemme, että hän heitti tyynyn voimakkaalla liikkeelle lattialle. Kun haastava vuorovaikutustilanne kuvataan konkreettisesti, sitä on helpompi käsitellä. Emme eksy menneisiin loukkauksiin, vaan keskustelemme ainoastaan sen hetken tilanteesta.

Havainnot on erotettava tulkinnoista. Jos esimerkiksi kerromme toiselle ihmiselle hänen tunteistaan ja ajatuksistaan, olemme jo siirtyneet havainnoista tulkintaan. Rakentavassa ja myötäelävässä vuorovaikutuksessa kuvataan vain nähty ja kuultu tilanne, ja aloitetaan keskustelu sen pohjalta.

Kun olemme havainneet teot, jotka vaikuttavat hyvinvointiimme, ja ilmaisseet havaintomme toisille osapuolille, voimme ottaa toisen askeleen. Toinen askel on tunteiden tunnistaminen ja tunnustaminen.

Toinen askel: Tunteet – tunnista ja tunnusta

Rakentavassa vuorovaikutuksessa kerromme havaintojen lisäksi tunteista, joita havainnot meissä herättävät. Tunteet erotetaan ajatuksista. Toisille tämä voi olla vaikeaa. Jos esimerkiksi sanomme, että ”minusta tuntuu etten pysty tähän”, kerromme ajatuksistamme, emme tunteistamme. Tunne on esimerkiksi epävarmuus, pelko tai hämmennys. Mutta se, että uskomme ettemme pysty johonkin – se on ajatus. Rakentavassa ja myötäelävässä vuorovaikutuksessa meidän tulee erottaa se, mitä tunnemme, siitä, mitä ajattelemme olevamme. Yhtälailla meidän on erotettava tunteemme siitä, mitä ajattelemme toisten käyttäytymisestä.

Haavoittuvuutemme ilmaiseminen tunteista kertomalla auttaa meitä ratkaisemaan ristiriitoja. Jotta voisimme ilmaista tunteitamme kypsän ihmisen tavoin, meidän on kasvatettava tunteisiin liittyvää sanavarastoamme. Opittuamme ilmaisemaan tunteitamme vivahteikkaasti, avoimesti ja rehellisesti, kunnioittaen, voimme siirtyä kertomaan tarpeistamme. Tarpeet, halut ja toiveet löytyvät tunteidemme taustalta.

Kolmas askel: Tarpeet – tunnista ja tunnusta

Havaintojen ja tunteiden jälkeen on aika tunnistaa ja tunnustaa tarpeet. Tunteiden taustalla on tyydyttyneitä ja tyydyttymättä jääneitä tarpeita, haluja ja toiveita. Kun tiedostamme ne, pystymme viestimään niistä sosiaalisesti hyväksyttävällä ja kunnioittavalla tavalla.

Tarpeemme liittyvät itsenäisyyteen ja autonomiaan, kiitollisuuteen, eheyteen, keskinäiseen riippuvuuteen ja henkisyyteen. Meillä on leikkiin, turvallisuuteen ja fyysiseen hyvinvointiin liittyviä tarpeita. Omiin tarpeisiin tutustuminen kannattaa, ja se auttaa huomioimaan paremmin toisten ihmisten tarpeita.

Ristiriitatilanteissa meidän on hyvä pohtia, mitä tarvitsemme. Mitä voisimme pyytää toiselta osapuolelta, että tarpeemme tyydyttyisivät? Olemme tottuneet syyttämään ja analysoimaan toisiamme sen sijaan, että kertoisimme tarpeistamme. Jos oppisimme kertomaan avoimesti tarpeistamme ja pyytämään sitä, mikä rikastuttaa elämäämme, ihmissuhteemme paranisivat ja sisäiset ja ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat voitaisiin ratkaista.

Neljäs askel: Pyydä sitä, mikä rikastuttaa elämääsi

Viimeinen askel rakentavassa ja myötäelävässä vuorovaikutuksessa on pyytäminen. Se on haastavaa. Varsinkin naisten on vaikea pyytää sitä, mitä tarvitsevat. Pyyteetön toisten tarpeiden täyttäminen on vahva ihanne. Kun pyydämme itsellemme sitä, mikä rikastuttaa elämäämme, saatamme kokea toimivamme pyyteettömyyden ihannetta vastaan. Silti se kannattaa. Jos ilmaisemme ainoastaan tunteemme, kuulijalle ei selviä, mitä haluamme hänen tekevän.

Aiemmissa askeleissa ilmaisimme itseämme arvostelematta, analysoimatta, syyttelemättä ja leimaamatta. Se herättää muissa myötätuntoa. Lopuksi pyydämme toisilta jotain, mikä rikastuttaa elämäämme. Tässä kohtaa on tärkeää keskittyä ilmaisemaan sitä, mitä haluamme, eikä sitä, mitä emme halua. Pyyntömme on hyvä olla sellainen, joka toisen ihmisen on mahdollista ja kohtuullista täyttää. Mitä tekoa toiselta osapuolelta toivomme? On hyvä olla tarkka ja selkeä, sillä epämääräinen kielenkäyttö lisää sisäistä hämmennystä.

Näitä neljää askelta rehellisesti ilmaisemalla ja toisen kertomia askeleita empaattisesti kuuntelemalla, muutamme vuorovaikutussuhteitamme rakentavimmiksi.

Kirjoitus perustuu Marshall B. Rosenbergin teokseen Rakentava ja myönteinen vuorovaikutus. Nonviolent Communication NVC. Viisas elämä 2019.