Miten pitkäaikaissairauteen voi sopeutua henkiselle kasvulle tilaa antaen?
Krooninen sairaus rajaa elämästämme pois sellaista, mihin olemme tottuneet. Samanaikaisesti se avaa jotain uutta. Miten pitkäaikaissairauteen voi sopeutua tavalla, joka antaa tilaa myös henkiselle kasvulle, empatialle ja uudenlaisille ihmissuhteille?