Unettomuus on osa henkistä kasvua - miten sitä voi hoitaa ja säilyttää toimintakykynsä

Uni on korvaamaton osa hyvinvointiamme ja unettomuus taas sairastuttaa. Siitä kärsii noin 10 % aikuisista. Se, kuinka paljon tarvitsemme unta eri elämänvaiheissa on yksilöllistä. Kun unipaine kasvaa riittävän suureksi, ja kun saamme nukkua säännöllisessä rytmissä, mielemme ja kehomme riittävän rentoutuneina, pystymme normaalioloissa nukkumaan tarpeeksi. Jos jokin edellä mainituista häiriintyy, voi unettomuus tulla elämäämme. Joskus henkinen kasvu on niin voimakasta, että mielen rentouttaminen yöksi on vaikeaa. Taustalla voi olla positiivista stressiä.

Unettomuuden taustalla on yleensä useita syitä: psyykkistä stressiä, kiputiloja tai muita sairauden aiheuttamia vaivoja. Toisinaan unettomuus johtuu elämäntavoista, jotka edistävät uniongelmien syntyä. Unettomuutta ilmenee toisinaan myös henkisen kasvun yhteydessä. Yliviritymme henkisistä kokemuksista ja vitaliteettimme lisääntyy liian nopeasti. Emme malta rauhoittua kaiken uuden edessä.

Uneton on ylivirittynyt. Jos elämässä on paljon stressitekijöitä, ja vähän palautumista, ajaudumme epätasapainoon. Epätasapaino on ensiksi emotionaalista, toiseksi kognitiivista eli tiedollista ja ajatusten, odotusten sekä asenteiden tasolla tapahtuvaa ja kolmanneksi fysiologista. Epätasapainon taustalla on lähes aina stressin päälle jääminen.

Kognitiivisia eli tiedollisia unettomuuteen liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi haitalliset ajatukset. Saatamme alkaa pelätä nukkumista ja unettomuutta, mikä ylläpitää uniongelmia. Huoli unen puutteesta aiheuttaa stressiä, stressi aiheuttaa unettomuutta. Unettomuuden seurauksien murehtiminen vaikuttaa samalla tavalla. Unettomuus aiheuttaa ikäviä seurauksia; mieliala laskee, uuvumme, suorituskyky ja elämänlaatu heikkenevät. Joskus mielessämme on epärealistisia odotuksia nukkumisesta, mikä haittaa uniongelman ratkaisia ja tilapäiseen unettomuuteen sopeutumista.

Elämäntavat voivat ylläpitää unettomuutta

Meillä voi olla haitallisia tapoja, jotka haittaavat hyvää unta. Jos menemme vuoteeseen liian aikaisin, ja murehdimme pitkään unta odottaen, se haittaa hyvää unta. Epäsäännöllinen vuorokausi- ja unirytmi voi aiheuttaa vaikeuksia nukahtamisessa ja unessa pysymisessä. Pitkät päiväunet rikkovat unirytmiä, ja rauhoittumis- sekä rentoutumiskeinojen puute aiheuttaa ylivirittyneen tilan jatkumisen.

Nautintoaineiden käyttö, esimerkiksi liiallinen kofeiinipitoisten juomien nauttiminen ja pienikin alkoholimäärä rikkovat aivojen palautumista unessa. Myös liian raju liikunta liian myöhään illalla pitää meidät hereillä ja ylikierroksilla vielä pitkään nukkumisajan jälkeen. Se siirtää väsymystä, ja yöunet jäävät liian lyhyiksi.

Toisinaan henkiseen kasvuun liittyvät voimakkaat uskonnolliset ja henkiset kokemukset voivat järkyttää hetkellisesti tasapainoamme. Voimme kokea voimakkaita, vaikkakin myönteisiä tunteita. Olemme halitioituneita. Vaikka kehitys on suotuisaa, voi siihen liittyä unettomuutta. Rauhoittuminen ja rentoutuminen voi olla vaikeaa.

Lyhytaikaiseen unettomuuteen sopeutuminen

Unettomuuden sopeutumiseen voidaan käyttää erilaisia keinoja. Jos unettomuus on lyhytaikaista, on taustalla arvatenkin jokin stressaava asia tai olosuhde. Silloin tämän asian ratkaiseminen ja helpottaminen auttaa unettomuuden ratkaisemisessa. Stressitekijään sopeutuminen palauttaa unen.

Mikäli unettomuus johtuu kivusta, hoidetaan kipua. Jos pitää sopeutua uuteen elämäntilanteeseen, löydetään keinoja hyväksyä uusi tilanne. Lisäksi on tärkeä huolehtia hyvästä unihygienista, eli pyrkiä säännölliseen nukkumisrytmiin, rauhoittua hyvissä ajoin ennen nukkumaan käyntiä, huolehtia makuuhuoneen riittävästä tuuletuksesta ja sopivasta lämpötilasta, lopettaa älylaitteiden käyttö muutama tunti ennen nukkumaan käyntiä ja välttää raskaita aterioita juuri ennen nukkumaan käymistä. Lyhytaikainen unettomuus on normaalia, ja sitä kohtaa lähestulkoon jokainen jossain elämänvaiheessa.

Pitkäaikaiseen unettomuuteen sopeutuminen

Pitkäkestoiseen unettomuuteen sopeutuminen edellyttää järeämpiä keinoja. Samanaikaisesti käytetään lyhytaikaiseen unettomuuteen tarkoitettuja hoitoja. On tärkeä saada riittävästi tietoa unesta, unettomuudesta ja siitä, kuinka unettomuutta voidaan onnistuneesti hoitaa.

Lisäksi pyritään hallitsemaan uniärsykkeitä ja unta haittaavia nukkumiskäytäntöjä. Vuoteessa oleskelun aikaa tulisi rajata niin, että sänkyyn mennään vasta väsyneenä. Tarkoituksena on oppia yhteys sängyn ja unen välillä. Tämä assosiaatio on monesti häiriintynyt silloin, kun olemme kärsineet pitkäaikaisesta unettomuudesta. Olemme saattaneet viettää yhteensä kymmeniä tunteja sängyssä valveilla pyörien.

Pitkäaikainen unettomuus on herättänyt huolia. Niiden käsittely on tärkeä osa unettomuudesta parantumista. Tällöin opimme tunnistamaan ajatuksia, tulkintoja sekä tapoja, joilla käsittelemme unettomuuteen liittyvää tietoa sekä murheita. Työskentelemme löytääksemme uusia, toiveikkaita näkökulmia unettomuuteen ja sen taustalla vaikuttaviin sairauksiin ja stressitekijöihin. Vaikeita tunteita työstetään. Jos pitkäaikainen uniongelma ei ratkea näillä keinoin ja ystäviin tukeutuen, on tärkeä hakeutua terveydenhuollon ammattiavun piiriin.

Lähteet:
Markku Partinen: Uniterveyskirja. Nuku hyvin, voi hyvin.
Sanna Sinikallio (toim.): Terveyden psykologia.
Jouni Lallukka: Miten saisin nukutuksi. Unettomuuden syyt, seuraukset ja hoito.