Miten vapautua turhasta syyllisyydestä?

Kiltit ihmiset kokevat herkästi syyllisyyttä, jos he eivät aina miellytä muita ihmisiä. Omista tarpeista huolehtiminen ja rajojen asettaminen voi olla vaikeaa. Syyllisyyttä ruokkiva kulttuurimme lisää miellyttämiseen taipuvaisten ihmisten turhaa syyllisyyttä. Voimme kuitenkin vapautua turhasta syyllisyydestä lempeästi, itseämme kunnioittaen samalla tavalla kuin kunnioitamme muita ihmisiä.

Itsen puolustamisesta voi syntyä turhaa syyllisyyttä, koska kiltit ihmiset laittavat usein liiallisesti toisten tarpeita omien edelle. Meidän kaikkien on ajoittain laitettava muut etusijalle, ja usein teemme näin rakkaussuhteissamme. Etenkin lasten vanhempina joudumme siirtämään omat tarpeemme sivuun lastemme tarpeiden tieltä. Emme kuitenkaan voi ikuisesti sivuuttaa omia tarpeitamme ja tunteitamme. Jos emme kuuntele niitä ja huolehdi myös omien tarpeidemme tyydyttämisestä, alamme voida pahoin. Tästä huolimatta, omista tarpeista huolehtiminen herättää kiltin ihmisen syyllisyyden. Jos menemme yhtenä iltana viikossa kävelylle tai joogaan sen sijaan, että siivoaisimme kotona ja laittaisimme perheellemme ruokaa, voimme kokea voimakasta syyllisyyttä itsellemme ottamasta ajasta. Itsen puolustamisesta herännyt syyllisyys on turhaa silloin, kun emme ole loukanneet ketään tai jättäneet ketään hädän keskelle ilman apua.

Syyllisyyttä ruokkiva kulttuuri

Monin paikoin on tunnistettavissa syyllisyyttä ruokkiva kulttuuri. Sen keskeinen piirre on, että paheksutaan ihmistä, joka tekee mitä haluaa. Tällaisessa kulttuurissa kasvaminen luo meihin kerroksia, jotka ovat täynnä häpeää ja syyllisyyttä siitä, ettemme tee niin kuin muut odottavat meidän tekevät – tai niin kuin kuvittelemme heidän odottavan meidän toimivan. Osa ihmisistä on erityisen alttiita toisten mielipiteille. Ja silloin riski joutua manipulaation ja hyväksikäytön uhriksi kasvaa. Herkkä, kiltti ihminen on helposti vahvemman alistettavissa. Ja valitettavasti on myös heitä, jotka häikäilemättä käyttävät muita hyväkseen hienovaraisesti alistamalla, esimerkiksi hyväksyntää ja paheksuntaa osoittamalla. Tässä yhteydessä tarkoitettu hyväksyntä ja paheksunta riippuvat siitä, miten olemme tämän toisen ihmisen tarpeita tyydyttäneet – eivät siitä, miten toimimme yleisten moraalisten periaatteiden mukaan. Herkkä, kiltti ja huonosti omia rajojaan tunnistava ja puolustava ihminen ajautuu näin muiden miellyttämiseen. Miellyttämisen onnistuessa koemme onnistuneemme tehtävissämme ja olevamme arvokkaita, ja sama päinvastoin: jos joku paheksuu mietä, meidät valtaa voimakas ahdistuneisuuden ja syyllisyyden tunne. Näin ylläpidetään syyllisyyttä ruokkivaa kulttuuria.

Uskallus sanoa ei

Toisten jatkuva miellyttäminen omien tarpeidemme kustannuksella ei johda kohdallamme hyvään elämään. Joudumme tasapainoilemaan sen kanssa, minkä verran tyydytämme toisten tarpeita ja minkä verran raivaamme tilaa omille tarpeillemme. Meidän on otettava muut huomioon toiminnassamme. Mutta sen lisäksi, meidän on otettava omat tarpeemme huomioon toiminnassamme, ja kohdeltava itseämme tasavertaisina muiden kanssa. Se edellyttää, että uskallamme sanoa myös ei. Ein sanomisesta voi seurata syyllisyyttä, mikä on useimmiten turhaa. Se levittää kielteisyyttä kehoomme, eikä auta ketään. Voimme harjoitella turhasta syyllisyydestä vapautumista. Se edellyttää häpeän kerrosten kuorimista ydinolemuksemme ympäriltä. Tämä voi tuntua raskaalta ja se vie aikaa. Lopputulos on kuitenkin kaiken vaivannäön arvoista; vapaudumme elämään puhtaasti omana itsenämme. Meistä ei tule itsekkäitä oman edun tavoittelijoita, me vain kuoriudumme elämään itsekin sellaista hyvää ja omannäköistämme elämää, jota olemme aina muille valmistaneet toisten tarpeita täyttäessämme.

Harjoittele vapautumaan turhasta syyllisyydestä

Tunnistitko itsesi ylläolevasta tekstistä? Ehkä sinäkin olet herkästi syyllisyyttä kokeva, mielellään toisten tarpeita tyydyttävä ja muiden hyväksyntää etsivä ihminen? Tämän huomaaminen on tärkeä havainto ja ensimmäinen askel kohti eheyttävää muutosta.

Ensimmäiseksi, meidän tulee huomata syyllisyyden kokemus sisällämme heti, kun se viriää. Kiinnitämme huomiota ympäristöön: mitä juuri tapahtui. Mistä syyllisyyden tunne on seuraus? Meidän kannattaa tarkkailla itseämme, ja kirjoittaa muistiin kolme tilannetta, joista eniten seuraa syyllisyyttä. Tämän jälkeen voimme siunata nuo tilanteet ja rukoilla. Jos vapaasti rukoileminen tuntuu vaikealta, voimme kokeilla seuraavaa rukousta: ”Rakkaat kielteiset ajatukset, päästän teidät nyt vapaiksi. Anna minun täyttyä parantavalla valolla ja rakastaa itseäni ehdoitta.”

Kirjoitus perustuu Isabella Törnerin teokseen Herkkyyden lahja - kuinka lopettaa kaikkien miellyttäminen ja alkaa seurata unelmiaan, Basam Books 2020