Kehon ja mielen yhteys ruoansulatuksessa osa 2: vatsa, ruokahalu ja närästys

Sairauksien syyt ovat monitahoisia eikä mielen osuutta sairauksien syntymiseen kannata sivuuttaa. Oppiessamme ymmärtämään sairauksiemme syitä syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti, myös mielen osuuden kehomme oireisiin, voimme todennäköisemmin vapautua meitä vaivaavista kehon oireista. Tällöin hoidetaan koko ihmistä; ei poisteita ainoastaan fyysisiä oireita, vaan hankkiudutaan eroon myös oireiden syistä. Tässä juttusarjassa tutustumme muutamaan kehon oireeseen ja sairauteen kehomielen näkökulmasta. Tarkastelemme, millainen osuus mielellämme, ajatuksillamme ja elämänhistoriallamme on kyseisiin oireisiin ja sairauksiin. Osa 1: vatsa, ruokahalu ja närästys.

Englantilaisyntyinen Deb Shapiro on opiskellut lukuisia eri kehonhoitotekniikoita, mietiskelyä ja psykologiaa. Shapiro kertoo, kuinka voimme oppia tarkastelemaan kehoamme uudesta näkökulmasta; miten mielemme on vaikuttanut kehoomme, sen oireisiin ja sairauksiimme.

Vatsan psykoemotionaalinen tehtävä ruuansulatuksessa

Vatsa osallistuu ruuansulatukseen hyödyntäen maksan, haiman ja sappirakon nesteitä. Ruuansulatuksessa sulatamme itseemme tarvitsemiamme ravintoaineita ja energiaa fyysisesti. Haitalliset ravinnonosat eliminoidaan. Ruuansulatuksella on sama psykoemotionaalinen merkitys; mitä ulkoisesta todellisuudesta sulatamme, mitä emme. Huono ruuansulatus viittaa huoliin, stressiin ja mahdollisesti väärään ravintoon. Huolestuneisuus kätkeytyy vatsaan. Ihmisillä on taipumus käyttää ruokaa rauhoittamaan itseään. Levottomuus voi johtaa ylensyöntiin, ja epäonnistuvaan yritykseen rauhoittaa myllertävä elämäntilanne tai haitalliset olosuhteet. Yritys tyynnyttää järkytystä ruualla on tavallista.

Ruokahalu ja todellisuuden vastaanottaminen

Syöminen ja nieleminen symboloivat meitä ympäröivän todellisuuden vastaanottamista ja sulattamista. Kun ruokahalumme kasvaa, se voi olla merkki kasvaneesta energiankulutuksesta ja silloin terve taipumus. Toisinaan käytämme ruokaa emotionaalisten tarpeidemme tyydyttämiseen.

Ylensyönti ja liikalihavuus voivat aiheuttaa ahdistusta, masentuneisuutta ja epäonnistumisen kokemuksia. Tavallisimpia ruualla ratkaistavia epämiellyttäviä tunteita ovat epävarmuus, pelko, syyllisyys ja ilmaisematta jäänyt kaipaus. Toisille syömisestä muodostuu keino täyttää pohjatonta sisäistä kuilua. Ehkä meidän on täytynyt lapsen syödä enemmän kuin olisimme jaksaneet – lautanen tyhjäksi – saadaksemme vanhemmilta kiitosta. Vaativa tai ahmiva ruokahalu saattaa ilmetä eri muodoissa. Toisille kehittyy tapa tiedon ahmimiseen, kokemuksien päättömään haalimiseen tai yhä uusien ihmissuhteiden pakonomaiseen solmimiseen.

Huono ruokahalu voi tarkoittaa, että energiaa tarvitaan muualla kehossa. Näin käy, kun sairastumme fyysisesti. Se voi viitata sosiaaliseen vetäytymiseen, itseensä sulkeutumiseen. Jos tärkeä ihmissuhde katkeaa, voi kulua päiviä ravinnotta. Keskitymme sisäisen kivun ravitsemiseen.

Häiriöt ruuansulatuksessa

Ruuansulatushäiriöt voivat johtua epäterveellisestä ruuasta. Jos syy on psykoemotionaalinen, on ruuansulatushäiriön taustalla usein vaikeutta sulattaa ulkoista todellisuutta. Emme ehkä hyväksy sitä, mitä meille on tapahtunut, tai sitä, kuinka meitä kohdellaan. Menetykset ja liian nopeat, peräkkäiset elämänmuutokset voivat johtaa ruuansulatushäiriöihin. Toisinaan huolesuneisuus ja levottumuus virtaavat vatsaan karvaina nesteinä.

Pohdittavaksi

Jos kärsimme huonosta ruuansulatuksesta, närästyksestä tai pahoinvoinnista, voimme pohtia, mitkä nielemämme asiat ovat vaikeita hyväksyä. Mitä tunteita nielemme? Jos voimme pahoin, kannattaa tarkastella, mikä elämäntilanteessamme herättää sisällämme inhon tunteita. Tai ehkä itsessämme on osa, jota hyljeksimme. Jos vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on myönteinen, voimme etsiä vastausta siihen, mitä sen osan on tehtävä tullakseen hyväksytyksi. Vastaukset eivät löydy heti, mutta ajan mittaan voimme harjaantua löytämään ja tunnistamaan niitä.

Kirjoitus perustuu Deb Shapiron teokseen Kehosi paljastaa mielesi. Mitä oireesi ja sairautesi kertovat sinusta? Viisas elämä, Helsinki, 2019.