Onko mindfulness vain muodikas psykologinen työkalu?

Mindfulness on muodikas psykologinen työkalu. Viittaukset kyseisestä tekniikasta tehtyyn tutkimukseen ovat antaneet ymmärtää, että mindfulness olisi vähintään mielialalääkkeiden veroinen hoitokeino taistelussa uusiutuvaa masennusta vastaan. Moni median edustaja on tulkinnut sen olevan jopa lääkkeitä tehokkaampi hoitokeino, vaikka kyseisen tutkielman julkaissut taho itse näkikin löydöstensä kumoavan alkuperäisen hypoteesin mindfulnessin paremmuudesta.

Mindfulness on tekniikka, joka juontaa juurensa buddhalaisuuteen. Sen ytimessä on pyrkimys keskittyä tähän hetkeen kaikkine tunteineen ja tuntemuksineen ja hyväksyä ne sellaisenaan. Pohjimmiltaan tavoitteena on puhdas tietoisuus. Aiemmin mindfulness onkin ollut henkisen itsetutkiskelun väline, mutta nyt siitä tehty modernin ajan ihmelääke – parannuskeino kaikkiin vaivoihin stressistä ahdistukseen ja masennukseen. Nauttimalla tämän “luonnonmukaisen lääkkeen” päivittäin, toivotamme tervetulleeksi sen lukemattomat hyödyt ilman synteettisten lääkkeiden kaltaisia haittavaikutuksia.

Emme tiedä miten mindfulness toimii

Olemme uskoneet mindfulnessin myyntipuheet kyselemättä. Ja miksei – viittaavathan tuhannet tutkimukset siihen, että tekniikalla olisi monia mitattavissa olevia psykofyysisiä vaikutuksia. Vastoin yleistä käsitystä tiede ei ole kuitenkaan pystynyt yksiselitteisesti osoittamaan meditaation muutosvoimaa. Jos käy läpi meditaatiotiedettä käsittelevän kirjallisuuden viimeisen 45 vuoden ajalta, ei voi olla täysin varma kuka menetelmästä lopulta hyötyy eniten.

Muutama hassu saatavilla oleva meta-analyysi kertoo meditaation vaikuttavan meihin jollain tasolla. Se esimerkiksi vähentää ahdistuneisuutta ja vahvistaa positiivisia tunteita. On kuitenkin epäselvää kuinka tehokkaita ja pitkäkestoisia meditaation vaikutukset ovat – toimiiko se esimerkiksi paremmin kuin fyysinen rentoutuminen? Tai plasebo? Tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, eivätkä vakuuta.

Masennuksen hoitokeinona käytettävä mindfulness-terapia on käytännössä kahdeksan viikon ryhmäterapiaohjelma, joka yhdistelee kognitiivista terapiaa ja mindfulnessia. Se on kehitetty ennaltaehkäiseväksi hoitokeinoksi erityisesti niille depressiopotilaille, joiden masennus on uusiutuvaa sorttia. Viikottaisten ryhmätapaamisten ohella terapiaan osallistuvia kannustetaan tekemään mindfullness-harjoitteita päivittäin kotonaan läpi koko kurssin. Terapiamuodon suosio kasvaa koko ajan.

Kaikesta huolimatta emme voi olla varmoja terapian vaikuttavasta ainesosasta. Ovatko sen positiiviset vaikutukset seurausta nimenomaan meditaatiosta vai onko kyse pikemminkin siitä, että ryhmän tukemana voi oppia ottamaan pari askelta taakse päin sekä tiedostamaan ja hyväksymään omat ajatuksensa ja tunteensa?

Sivuvaikutukset

Mindfulnessia markkinoidaan meille tekniikkana, jolla on vain ja ainoastaan positiivisia vaikutuksia. Harhakäsitys on levinnyt laajalle, eikä ihme – mitä haittaa voisi olla hiljaisesta mietiskelystä, omaan hengitykseen keskittymisestä ja ajatus- ja tunnevirran tarkkailusta?

Tarkemmin ajateltuna vain harvalla meistä on tapana istua yksin ajatustensa kanssa. Meditointi saattaakin herättää ajatuksia tai tunteita, joiden kohtaamiseen yksilöllä ei ole valmiuksia.

Sitten päästäänkin itse asiaan. Buddhalaisuudessa meditaation tavoitteena on nimittäin muuttaa suhtautumista omaan itseemme sekä tapaamme tulkita ympäröivää maailmaa. Ei siis suinkaan tehdä meistä onnellisempia. Siksi ei olekaan yllättävää, että moni kokee meditaatiolla olevan negatiivisia vaikutuksia, kuten dissosiaatioita, ahdistusta ja masennusta. Näitä sivuvaikutuksia ei kuitenkaan markkinoida, aivan kuten synteettistenkin lääkeiden haittavaikutukset listataan purkin kyljessä yleensä mahdollisimman pienellä präntillä.

Esimerkiksi penisilliini voi pelastaa jonkun elämän ja toisella aiheuttaa jopa haitallisen reaktion. Vaikka jokin lääke siis toimisi ystävällä tai perheenjäsenellä, ei vaikutus ole välttämättä sama omalla kohdallasi. Sama pätee mindfulnessiin: toisille tekniikka toimii tai sillä ei ole huomattavaa vaikutusta suuntaan tai toiseen, kun taas osaan meistä se vaikuttaa jopa negatiivisesti.

Juuriltaan revittyä, eettisestä ja henkisestä kontekstistaan erotettua mindfulnessia yritetään myydä meille terapeuttisena työkaluna. Vaikka tämä ei täysin poistakaan menetelmän voimaa muuttaa tietoisuutta ja sen mahdollisia vaikutuksia mielenterveyteen, tekee se mindfulnessista vähemmän luonnollisen ja heikentää tekniikan potentiaalia – ainakin sen alkuperäisessä tarkoituksessa.

Moni buddhalainen suhtautuukin kriittisesti mindfulnessin missään muussa tarkoituksessa kuin mihin tekniikka on alun alkaen kehitetty – “tyhjyyden” oivaltamiseen ja minuuden kahleista vapautumiseen. Niiden sijaan mindfulness on muovattu muotoon, joka vain vahvistaa egosentristä ajattelua. Kuten Giles Coren asian ilmaisi, on mindfulnessista tullut “McMindfulness”.

Yksilöterapian kantavana ajatuksena nimittäin on, että jokainen meistä on yksilö. Mindfulness ei kuitenkaan juuri jätä sijaa yksilöllisyydelle muun muassa siksi, että kyseessä on ryhmäharjoite. Toisaalta myös kunnollinen yritys osoittaa miten eri yksilöt tekniikkaan reagoivat antaa vielä odottaa itseään.

Jos siis päätät kokeilla kyseistä tekniikkaa, pidä silmäsi auki – aivan kuten muidenkin lääkkeiden kanssa. Älä luota mindfulnessiin sokeasti.

Kirjoittanut: Miguel Farias (www.hackspirit.com), suomentanut Vilja Jäntti.
Alkuperäisen artikkelin voit lukea täältä.