Runo sielulleni

Sieluani nyt ravitsen. Se sitä kaipaa, se sen saa. Annan anteeksi kaiken sen, mitä olen tehnyt ja kaiken sen, mitä en ole tehnyt. Tuon esille oman itseni, sen kuka olen. Annan itselleni tilaa olla minä, itseni. Sellainen, kuin todella olen. Minuuteni tulee nähdyksi. En enää elä piiloissa.

Tuon varjonikin esiin. Olen rikki mennyt ja sen voimasta uudeksi kasvava. Säröni ovat minut vapauttaneet, niitä siis syleilen.

Saan olla iloinen, saan olla surullinen. Saan tuntea kaikki ne tunteet, jotka ovat sisälläni olleet. Osa piilossa, vain osa esillä. Sillä ei ole enää sellaista, mikä ei saisi näkyväksi tulla.

Saatan sanoa sanasen kauniin itsestäni, itselleni. Emmin, tohdinko? Annanko itselleni sen, mitä olen aina kaivannut, muilta salaa odottanut? Otan ohjakset omiin käsiini. Siitä alkaa uusi. Huomaan ensin itseni, sitten muut. Rakkaudella, minulle itselleni.

Hengetär 16.4.2020