Vyöhyketerapia on kosketushoitoa, joka perustuu ajatukseen, että kehossa olevia tiettyjä heijastealueita käsittelemällä, hoidamme niitä vastaavia osia ja elimiä toisessa kohtaa kehoa. 

Mitä vyöhyketerapia sisältää?

Vyöhyketerapian historia ulottuu ainakin 5000 vuoden päähän eri puolille maailmaa. 1900-luvulla se kuitenkin alkoi kehittymään nykyiseen muotoonsa, sillä amerikkalainen kirurgi William Fitzgerald huomasi ihmiskehossa olevan 10 erilaista vyöhykettä päästä varpaisiin. Teoriaa eteenpäin kehitti Eunice Ingham, joka puolestaan havaitsi jalkaterän vyöhykealueiden sisältävän kaikkien elinten heijastepisteet.

Hoitoon voi sisältyä koko keho, mutta tärkeimmät hoitoalueet ovat erityisesti jalkaterät. Hoitaja voi käyttää paineluun erityisiä välineitä, kuten tylppää puikkoa, mutta suurimmaksi osaksi käytössä ovat kämmenet, rystyset ja sormenpäät. Mikäli jokin elin on epätasapainotilassa, heijastealueen käsittely saattaa aiheuttaa kipua.

Hoito vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jolloin pienempikin vaiva saattaa parantua, vaikka hoitoon tulon syy olisikin ollut jokin ihan muu. Vyöhyketerapia auttaa mm. univaikeuksiin, paniikkihäiriöihin, jännityksiin, allergioihin, synnytyskipuihin ja hormonihäiriöihin. Toisinaan hoidon jälkeisinä päivinä saattaa esiintyä väsymystä, tunnereaktioita tai kylmyyden tunnetta, mutta oireet menevät ohi.

Vyöhyketerapia jakaantuu eri koulukuntiin. Charles Ersdalin vyöhyketerapiassa keskitytään jalkaterien kautta hoitamiseen, refleksologiassa koko kehoon, modernissa vyöhyketerapiassa avataan tunnelukkoja ja psykologisessa vyöhyketerapiassa panostetaan kehon tunnemuistiin.

Kenelle?

Se on lempeä hoitomuoto, joka soveltuu kaikenikäisille. Hoito on yleensä rentouttavaa, ja monet kokevat sen aikana syvän rentoutumisen tilan.