Miten saattohoitoa voisi kehittää, ja millainen kokemus saattohoito on potilaan, tämän läheisten ja hoitohenkilökunnan näkökulmasta? Vastauksia löytyy huhtikuun 8. päivä tarkastettavasta Mirja Sisko Anttosen väitöskirjasta Kuoleman vaikeuden lievittäminen kuoleman todellisuuden kohtaavassa ja ohittavassa saattohoidossa, jossa esitettyihin havaintoihin tämäkin juttu perehtyy. Tutkimuksessa Anttonen käy läpi parantumatonta syöpää sairastavien, heidän perheenjäsentensä ja hoitohenkilökunnan kokemuksia saattohoidosta. Vaikka työ onkin akateeminen, siinä käsitellyt aiheet ovat sellaisia, että niitä väistämättä tulee kukin ajatelleeksi. Mikä on hyvä kuolema? Miten sitä voi helpottaa?

Monella meistä on sisäänrakennettu pelko kuolemasta, josta emme halua puhua tai edes ajatella. Ennen vanhaan ihmiset kuolivat koteihinsa läheistensä ympäröiminä ja se oli luonnollinen osa elämää. Nykyään kuolema on suljettu sairaaloiden ja vanhainkotien kliinisten ovien taakse, jossa ihmiset poistuvat tästä elämästä useimmiten yksin ja usein myös peloissaan tulevasta matkasta, vaikka siihen voisi valmistautua lempeänä siirtymänä toiseen ulottuvuuteen. Kuolemaa ympäröi pelko ja tietämättömyys sen sijaan että puhuisimme siitä avoimesti ja miettimällä, mitä kuolemassa oikein tapahtuu.